soulmate-Tuomas Holopainen?

Näin kotona houkuttelevan näköisen lehden nimeltä Ilo. Kannessa oli perinteinen vanhan joulukortin näköinen kuva, lempeästi katsova, piirretty nainen. Ylä-Savon jouluilo 2006 -teksti, viittasi jonkin paikallisen sanomalehden joululiitteeseen. Avatessani huomasin, että kyseessä oli Kotimaa-lehden joulu-extra. Aloin ennakkoluuloista huolimatta selata lehteä eteenpäin.

Tuomas Holopainen -mies Jeesuksen iässä -jutun mielenkiintoinen otsikko pysäytti. Mitä, onko Holopainenkin harras kristitty, joka nyt tilittää uskostaan lehdessä? Kerää pisteet kotiin, hevisynkistelijän viitan kantamisesta kirkkaaseen uskon valoon. Mediahelvetin läpikäynyt muusikko antaa rauhan Martalle ja Matille, jotka jo hetken pelkäsivät lasten musiikkimaun turmelevan tulevaisuuden. Joojoojoo, on näitä nähty. Olin väärässä. Juttu oli oikeasti kiinnostava.

Kirjoittaessani vähän aikaa sitten uskonnoista ja uskosta, huomasin Holopaisen olevan samoilla linjoilla. ”Minulla on jatkuva etsintävaihe päällä, mutta kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Ehkä niin on hyvä. Nykyisin koen olevani skeptikko. Pidän kaikkea mahdollisena mutta en mitään varmana.” Uskonnollisen lehden kirjoittaminen tähän tyyliin on rohkea veto. Rivien välistä voi toki lukea mitä tahtoo, mutta vain pelkän uuvuttavan uskoon tulemisen julistaminen on journalistisestikin tappavaa. Holopainen puhuu uskosta objektiivisesti, löytäen siitä hyvää ja pahaa.

Kaksi asiaa ajavat Holopaisen pohtimaan jumaluutta. Omatunto ja kosmologisuus. Näitä en itse tullut ajatelleeksi. Holopainen kannattaa evoluutioteoriaa, mutta miettii onko kaiken taustalla jokin voima. MIETTII. Muusikolla taitaa todella olla fiksuja asioita mielessään. Kiistämättä uskoa, mutta kuitenkin sen kyseenalaistamalla jutusta on tehty eheä paketti. Kristillinen lehti on yllättävän vapaamielinen. Ehkä se onkin jutun juju.

Tarkoituksena oli varmastikin tehdä juttu, joka kiinnostaa myös ei-vakituisia lukijoita. Julkkiksen nostaminen tapetille on varma kiinnostuksen herättäjä. Iso kuvitus ja selkeä graafinen ote houkuttelevat lukemaan. Juttu kulkee luontevasti ja kun huomaa, ettei sanoma ole pelkkää jeesustelua, jaksaa lukea loppuun asti. Mission complited. Olen esimerkki. Selaan Ilo-liitteen loppuun saakka ja muokkaan käsitystäni Kotimaasta hieman uudelleen.

Ps. Holopaisen täydellisen Pirates of Karibbean -tyylin mustat converset pistävät silmään. Onkohan Jack Sparrow´llakin sellaiset?

( juttu netissä http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1118&Itemid=44 )

joululauluja

Kauneimmat joululaulut kuuluvat jouluun ja sen odotukseen. Tunnelman hakeminen vuosittain on traditio, jonka itselleen suo mielellään. Kirkot ovat hienoja, rauhaisia paikkoja, joissa harras ja miellyttävä tilaisuus pääsee oikeuksiinsa. Tänään kävin ensimmäistä kertaa Tampereen Aleksanterin kirkossa. Kauneimmat joululaulut tuntuivat tutuilta ja turvallisilta. Olotila ei tosin ollut ehkä otollisin, olin syönyt ja nukkunut vähän, eikä happi tuntunut muutenkaan riittävän. Laulaminen on rankkaa, miten ammattilaiset jaksavatkin tempoa pitkiä konsertteja. Fiilis on yhä hatara. Olen kuitenkin iloinen, että soluttauduin kirjavaan seurakuntaan. Tapahtuman kruunasi live puhallinorkesteri, aivan mahtava valinta!

Kotiinlähtö kutkuttaa jo mielessä. Pakkailu tuottaa pientä päänvaivaa, mitä tarvitsen mukaan Lapin matkalle, mitä kotiin. Kyllä se tästä. Viikonloppu vierehti myös mukavasti. Tuli hetkittäin harjoitettua jopa englannin kieltä. Pian jää Tampere taakse ja pohjoinen suunta kutsuu. Olen innoissani, koska kuulin että Lapinlahdella on jopa senttimetri lunta! Talvi tulee sittenkin!

(Ainiin, suosikkeihini joululauluista kuuluvat ainakin perinteiset Heinillä härkien kaukalon sekä En etsi valtaa loistoa.)

viikonloppuvieraat ja muuta pientä

Viihdyttäjän rooli alkakoon pian. Ellu saapuu pian kartanomme vieraaksi ja hovinarrin tehtävä haasteellistuu entisestään brittinaisen lennähtäessä keskuuteemme illalla. Oikein mukavaa nähdä molempia pitkästä aikaa! Olen tänään ahkerasti siivonnut ja valmistellut muutenkin kotiutumista. Lahjat on hankittu, onneksi, sillä ei paljoa olisi napannut tungoksen keskelle mennä pohtimaan olisivatko nämä pörrösukat sittenkin paremmat kuin nuo viininpunaiset. Heikon budjetin turvin ei kovin kalliista ostoksista voi puhua, mutta ei se hinta vaan idea.

Meteorologit povasivat talvea. Se olisi mainio juttu. Jo tänään ilmassa oli pientä raikkauden tuntua, eikä satanut vettä! Harmikseni en auringon paisteeseen ehtinyt, kun kovin yritin kodinhengetärtä leikkiä.

Tein ensi periodin lukujärjestyksen lähes valmiiksi. Vaikuttaa ihan mukavalta. Ajattelin alkaa lukemaan eestiä, jos se vain onnistuu. Harmittaa kun ei ole taas päässyt käymään siellä. Ei olisi edes pitkä matka. Pitäisi varmaan elvyttää suhteita serkkuihin, mutta ne ovat silti jotenkin kaukaisen tuntuisia. Kuulin, että yksi on raskaana, uusi pikkuserkku! Vai miksi niitä kutsutaan? Yksi on jo ennestään. Hänetkin näin viimeksi varmaan viisi vuotta sitten. Mihin se aika oikein juoksee?

Ps. Kokeilen tässä eri fontteja, voitte ilmoittaa kantanne, jos asia tuntuu yhtään merkittävältä. Itseäni häiritsee, etten oikein mieluista löydä! Ehkä tämä ei ole maailman tärkein asia.

aivoton kysely

OLETKO KOSKAAN:

Istunut Poliisi autossa ?
- en

Tullut umpikännissä kotiin aamulla ?
- kyllä

Suudellut jotakuta hetken mielijohteesta ?
- ehkä sitä mielijohdetta ei enää muista

Nukkunut samassa sängyssä monta vuotta itseäsi vanhemman vastakkaisen sukupuolen henkilön kanssa ?
- isän kanssa ainakin

Kontannut koulun lattialla ?
- kyllä

Poiminut sieniä ?
- olen

Juossut todella henkesi edestä ?
- en henkeni, mutta joskus se on tuntunut siltä

Murtautunut autoon ?
- en

Unohtanut jotakin lentokoneeseen ?
- en

Pussannut serkkuasi ?
- en ainakaan järjellisessä iässä

Kaatunut kenkien takia ?
- ilmankin

Polskutellut Serenassa ?
-en

Stripannut ?
- no en viihdyttämistarkoituksessa

Uinut vaatteet päällä ?
- kyllä

Pitänyt stringejä ?
- joo

Laulanut mikrofoniin ?
- kyllä

Piilotellut jotakuta jätkää ?
- no en ainakaan selkäni takana

Itkenyt koulussa ?
- en usko

Kokeillut nuuskaa ?
- eeenn

Ollut masentunut ?
- en

Leikkinyt vetäväsi huumeita ja kiskonut nenääsi tomusokeria tms ?
- paras idea! en oo kyllä

Oksentanut ihmisen päälle ?
- lapsena

Purrut kissaa, kun se on purrut sinua ?
- en

Haukkunut koiralle ?
- satunnaisesti

Mennyt viemään roskia ja heittänyt roskasäiliöön vahingossa roskapussin sijaan oman laukkusi ?
- no en

Potenut vauvakuumetta ?
- en!

Ollut raskaana ?
- en

Ollut jonkun jätkän kanssa saunassa ?
- kyllä

Kaatunut mopolla ?
- enpä ole ajanut

Heilunut jossakin alusvaatteillasi ?
- pitäähän sitä silloin tällöin

Liukastunut banaanin kuoreen ?
- en

Pessyt ikkunoita ?
- juu

Maistanut mustekalaa ?
- joo

Ollut ambulanssissa ?
- en

Aivokäyrän tyhjennystä. Onko tää fontti parempi kuin se ekan?

ajankohtaisia

Huomioita viime päiviltä

- Hämmentävä puhelinkeskustelu kotipaikkakunnan pankkivirkailijan kanssa. Hän kysyi ensimmäiseksi, "Tunteeko sinua täällä kukaan äänestä?" kirkkaan tätimäisellä äänellä ronskia Savon murretta vääntäen. En tunnustanut.

- Kommuuni on hauska ja alkuperäiseltä idealtaan ideaali paikka elää. Itselle tuli kuitenkin hetkeksi olo, että ei ehkä juuri nyt kuitenkaan.

- Muutaman lämpöasteen lasku aiheutti innon väreitä, josko talvi jo tulisi? Jouduin pettymään, vettä sieltä taas suolletaan.

- Hyvä haastateltava on hyvä asia. Nihkeily ei järin mieltä ylennä, vaikka niihinkin pitää kai tottua.

- Asioiden paisutteleminen päässä on turhaa, ne eivät oikeasti yleensä ole niin isoja, vaikeita tai määrältään massiivisia. Toisaalta, ehkä taktiikka kannustaa tekemään tehokkaammin (lue tuli perseen alla).

- Odottaminen on kivaa. Alkuviikosta kotiin ja organisointi kavereiden näkemiseen on varmasti vaivan arvoista.

helvetillinen puhelinasiointi

Aamulla olin reipas ja menin palautetilaisuuteen kipeydestä huolimatta. Kannatti, sillä palaute oli yleisesti positiivista. Tarkoitukseni oli hoitaa myöhemmin asioita, joka käsitti lähinnä soittamista ainakin tuhanteen paikkaan. Toimeksianto oli tarkoitus toteuttaa yliopistolla pistäytymisen jälkeen. Jäin kuitenkin koululle syömään, koska siellä on järkevää ruokaa ja samalla voi sosialisoida ihmisten kanssa. Tämän jälkeen en suinkaan mennyt kotiin puhelimen orjaksi, vaan Anskun ja Hannan luo kahville, jossa heidän ranskalainen vieraansa opetti jonglöörausta. Kotimatkalla poikkesin vielä kirpparilla, koska se oli niin kätevästi matkan varrella. Oikein mallikkaasti käytettyä aikaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Ja koska (yllättäen) satoi vettä, kotiin päästyäni fiilikset soittokierrokselle olivat huimat.

Inhoan virallisten asioiden soittamista. Asiointi puhelimessa on jotenkin hankalaa. Tuntuu ettei uskottavuus riitä, kun kuulostaa uhmaikäiseltä kakaralta. Myös sanojen selkeä artikulointi ja asiallisen järjestyksen muodostaminen on vaikeaa. Lisäksi kun toista ei näe kasvotusten, ei voi vedota tunteisiin esittämällä outoja ilmeitä. Suosin kommunikointia luonnossa, siis koskien vieraita ihmisiä. Pakosta ryhdyin kuitenkin toimeen.

Kun puhelimeen lopulta tarttuu, yleensä kaikki sujuu hyvin. Nyt ei. Kun olin miettinyt fiksun lausemuodostelman, oli lääkäripäivystyksen ajanvaraus päättynyt tunti sitten. Vittu. Lehden tilaukseen soitettuani luovutin, kun jouduin linjoille odottelemaan, ja nauhuri kehoitti asioimaan sähköpostitse. Se onkin paljon helpompaa. (tosin hyvin paljon epätoimivampaa) Juttuun haastateltavista toinen löi luurin korvaan, toisella oli vastaaja. Inhoan jättää vastaajaviestejä. Turvauduin jälleen sähköpostiin, ja hetken päästä jätin urpon viestin toisen vastaajaan. Elisan asiakaspalveluun soittaessani, miesääni kertoi teknisestä häiriöstä. Voi vittu. Jahkailtuani aikani, tajusin, että pankin aukioloaika taisi mennä umpeen. Niin miesääni minulle kertoi. Levätköön veronpalautukset siis yhä toisella tililläni, jonka tunnuksen onnistuin lukkiuttamaan. Vittu. Illemmalla uudelleen Elisalle soittaessani, kuuntelin noin puoli tuntia kahta paskalta kuulostavaa aarändbiihissirenkutusta vuoronperään (onneksi keksin, että kaiuttimen voi laittaa päälle, jolloin ei tarvitse hinuttaa puhelinta korvassa, ja säikähtää minuutin välein kun tyyppi tiedottaa taas: "pyrimme palvelemaan teitä mahdollisimman pian"). Päästessäni asioimaan, lopputulos oli, että joudun Postin virheen vuoksi maksamaan perintätoimistolle 20 euroa perimismaksuja. Vittu. Olipa siinäkin ilo puhelinasioida. Isä tosin kehotti, etten maksaisi velkaa.

Elämän pienistä pakotteista voi tehdä itselleen hirviöitä. Kuulostaa typerältä, mutta on todellista. En tykkää asioinnista puhelimitse, ei voi mitään. Huomenna odottaa uusi puhelinhelvetti. Muistin vasta yhden uuden asian lisää. Ring ring!

uskon asiat

Sosiaaliantropologian peruskurssilla kerrottiin, että uskonnot ovat sosiaalisesti rakentuneita uskomuksia yliluonnollisiin voimiin. Uskonto luo siis yhteisöjä ja tuo turvaa elämään, tai lähinnä siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu. Uskonnon vuoksi taistellaan, kuollaan, matkustetaan, käännytetään, rakastetaan. On ehkä helppoa, kun elämällä on kaava, jota toteuttamalla saa ainakin rauhan itselleen. Uskonnon voima hämmentää. Jotta voisi uskoa, mitä siihen tarvitaan?

Itse liityin kirkkoon rippikouluiässä. Ehkä silloinkin yhteisö oli vaikuttavin tekijä, menin, koska kaikki muutkin menivät. Kotoa kukaan ei painostanut tai kannustanut. Olin omillani. Valintaani en kadu, rippikoulu oli hyvä kokemus, isostoiminta hauskaa tiettyyn pisteeseen asti. Silti nyt en tiedä, miten, mitä ja miksi pitäisi uskoa.

Suomalaiset ovat tapakristittyjä. Luulen, että hädän hetkellä äidin lisäksi rukoillaan Jumalaa, oli kirkkovierailuista aikaa kaksi tai kaksikymmentä vuotta. Tulee olla jokin, johon luottaa, turvautua. Maailman uskonnoista varmimman valitseminen on hankalaa. Tuoko Jeesus ikuisen vapauden, buddhalaisuus rauhan, hindulaisuus uuden paremman elämän vai kabbala salaiset tiedot, joiden välityksellä avautuu nopea väylä paratiisiin? Jossain kirjoitettiin, että uskonnollisten ominaisuuksien tulisi olla kaupan. Tällöin parhaat palat kustakin lahkosta voisi poimia marketin hyllyiltä poimien. Trendikkään ihmisen touhua, näet.

Uskontojen ihmemaan avautuminen saattaa kestää tovin. Uskonnot ovat kaukaisia, mutta pyrkivät tulemaan iholle. Tietty välimatka olisi suotavaa säilyttää, sillä uskonnon tuputtaminen saa aikaa vain kanannahkareaktion. Uskoisin voivani yleistää. Uskokoon kukakin mihin tahtoo, mutta turhaa on sen ylenpalttinen julistaminen. Sanokoot kirjat mitä hyvänsä.