asdf

Ehkä eniten pelottaa se, että kaikki ei enää olisikaan näin. Vaikka mihin se muuttuis?

Paluu

MITÄ, onko siitä jo melkein puoli vuotta?! Huh. Olenkin varmaan karkoittanut kaikki epämääräiset nudistitramppaajat tehokkaasti kannoiltani, joten voin rauhassa höpistä omiani.

Mitä tässä on oikein tapahtunut? Oli Eurooppa, oli kesä, oli työtä. Työtä on edelleen. Välivuoden pitäminen tuntuu yhä hyvältä ratkaisulta. Vaikka tulevaisuuden epämääräisyys rassaakin sen vapauden aiheuttamasta ilosta huolimatta.

Olen viime aikoina miettinyt, että jos ei tietäisi, olisi varmasti helpompaa. Jos ei voisi valita. Jos ei tarvitsisi miettiä. Jos ei haluaisi välittää. Jos ei kiinnostaisi. Jos tyytyisi. Jos ei tahtoisi nähdä. Uskon, että silloin olisi helpompaa.

Outoa asua paikassa, jossa ei tapahdu mitään, ja jossa ei oikein asu ketään. Oudompaa on, että siihen tottuu.

En oikein tiedä mitä haluaisin ja mitä haluaisin sitä enemmän. Ehkä aika näyttää.

C´est fantastique!

Oh la la, voi Ranska ja ranskalaiset! Ihana maa, ihania rakennuksia, ihanaa ruokaa, ihana hostellityöntekijä, ihana kioskin myyjä, ihana mummo puistonpenkillä, ihana pappi, ihana bändi ja kitaristi, ihanan spontaania, ihanan gallerian nainen, ihana konduktööri!

Strasbourg oli varsinkin ihana! Mahtava kaupunki, suosittelen! Tuli hieman mieleen Amsterdam, koska vettä oli joka puolella. Kauniita taloja, katuja, kujia. Eksyimme jumalanpalvelukseen, jossa puhuttiin sekaisin saksaa ja ranskaa. En ymmärtänyt mitään, eikä osattu nousta oikeaan aikaan seisomaan. Seurasin kuitenkin virsiä kiinnostuneesti, laulaa en uskaltanut. Hanna lukitsi tavaransa hostellin säilytyskomeroon, josta ihana poika ne lopulta vapautti. Kiiruhdimme Nancyn junaan, jossa armeijanuorukaisilla riitti puhuttavaa.

Hanna asuu talossa kolmen kämppiksen kanssa. Kolme kerrosta ja kellari (jossa oli rummut!) sekä pieni piha, ei hullumpaa! Ranskalaiset tyypit olivat hauskoja ja eräänä päivänä pelasimme frisbeetä korkealla kukkulalla. Aurinko laski ja mallipoika halusi kuvattavaksi aktiivisesti.

"Obama on USA:n Sarcozy" -kampanjan mies puhui paatoksellisesti kaupungilla, kuinka maailman finanssikriisi tulisi ratkaista. Olin neljä tuntia ranskankielisellä luennolla, jossa ymmärsin yllättävän paljon sanoja. Yksi esitelmä oli Bretagnelaisesta kelttiläismusiikista, jota sattumalta pääsimme kuuntelemaan illalla bändikilpailuun. Kilpailussa ratkaistiin bändi, joka pääsee soittamaan tapahtumaan, jossa työnnetään vanhoja autoja ympäriinsä (!). Meno oli todella kreisi ja ihmiset hyvin hikisiä keikan jälkeen. Hippiranskis löysi roskalavalta vanhan lakanan, joka toimi viittana matkalla baariin. Mahtava tyyppi!

Hävisin murskatappioita pöytäjalkapallossa, jota ranskis kutsui "babyfootiksi". Fondue-ravintola oli suljettu sunnuntaina ja etsimme sateessa uutta kohdetta Evgenin masentuessa kastumisesta. Krepit olivat räjähdysvaaran aiheuttavia, mutta sata lettua illassa pitää rasvaprosentin korkeana!

Taidemuseossa oli Brassaïn näyttely ja bongasin suomalaisia marimekkolaukkuineen, hyi. Näin samaiset tyypit seuraavana päivänä rautatieasemalla ja menin juttelemaan, outoa. Matka Pariisiin turbojunalla kesti noin sekunnin. Lentokoneessa istuin ranskalaisen naisen vieressä, joka oli ihana.

Viisauden lähteillä

"Lakkaa ajattelemasta kaiken aikaa, että tunkeilet ja vaivaat lähimmäistäsi! Jos ihmiset eivät pidä siitä, he kyllä valittavat! Ja jos he eivät rohkene valittaa, se on heidän ongelmansa!"

-Paulo Coelho; Veronika päättää kuolla

Hei hei mitä kuuluu?

Tyypit napisee, että en kirjoita enää tapahtumista ja kuulumisista. Myönnän, että viime aikojen haluanpelastaamaailmanmukaälykkäilläkommenteillaniyhteiskunnasta-henkinen kirjoittelu on sairaan tylsää. Toisaalta, omasta elämästä kirjoittaminen on vielä tylsempää. Mutta sitä saa, mitä tilaa!

Pakoilen nykyään koulujuttuja aktiivisesti. Tajusin myös, että olen tehnyt sitä koko opiskelu-urani ajan, eli hyvin pitkään. Toisaalta mietin, että olen pärjännyt silti ihan hyvin. En ehkä aio muuttaa taktiikkaa.

Viime perjantaina tein täsmäiskun Raumalle. Siellä odotti ranskatar kumppaneineen. Rauma oli luminen ja vanha kaupunki mahtava. Unplugged keikat kerrostaloasunnossa on ASIAA. On edelleen hämmentävää, kuinka musiikista tulee välillä kylmät väreet. Ja siitä, että ihmiset osaa! Lätkäpeli oli tiukka, onneks ei nähty eka erää, eli aika tiukka oli ennakkoasetelma ennen studioitumista (6-0). Tsekattiin myös Rauman menomesta, jossa on noin 20 ihmistä, koska kaikki muut oli katsomassa Petri Nygårdia. Raumalaiset tykkää ehkä paskasta musasta, tai sit DJ oli vaan paska, koska hittikavalkadiin kuuluivat kaikki paskimmat hitit viimeiseltä 20 vuodelta. Lauantaina pyrimme hakeutumaan raumalaisten läheisyyteen kuuntelemaan natiivikieltä. Ainakin eräs lapsi liukumäessä mongersi sen verran epäymmärrettävästi, että päättelimme hänen olevan alkuperäisasukas.

Rauma jäi taakse ja bussin wc on kamalin vessakokemus hetkeen. Tampereelle kokoontuivat future china girl ja turkish teapot. Kooma helpotti tupareissa, jossa tarjoiluina oli megana ruokaa ja juomaa. H "nudisti" Hillriver villitsi pelejä yllättävillä säännöillä ja aloitin myös uuden harrastuksen, jota en mainosta sen enempää. Fresh mountain air! Jotkut ihmiset on parhaita, jotkut ei edes oikein semi. Elämän kylmiä tosiasioita. Hulluudessani katsoin Suomen pelin, vaikka olin lopulta niin väsynyt, ettei edes Teemu Selänteen legokaluston esittely innostanut pronssihuumaan. Normi nukkumaan menoaikanihan on 9.00.

Sunnuntain aktivoituminen oli juhlaa, Tampere näytti puolensa, vaikka loska valtasi kadut. Tennarit eivät silti ole vielä tämän hetken kenkävalinta.

Tänään hengailu jatkui, vaikka yksi lähti maailman ääriin. Illalla sain maitohappohyökkäyksen raajoihin, joka on hyvin veltostuttava kokemus. Sen varjolla en tehnyt asioita mitäpititehdä, vaan kirjoitan esimerkiksi blogia, joka edesauttaa muun muassa erityisesti kaikkia kouluasioita merkittävästi.

Muutoin olen miettinyt tulevaisuutta ja semisti ottanut ehkä, EHKÄ, tavoitteeksi valmistumisen ensi keväänä. Se tarkoittaisi epämatkaa syksyllä, mutta myös hyvin suurta matkaa puolentoista vuoden kuluttua. EHKÄ-päätös tuntuu hyvin kummalliselta, pelottavalta, oudolta ja myös epähyvältä, mutta realismi pukkaa kovasti läpi, eikä pitkäaikainen ystäväni Kela halua enää kovin kauaa olla taloudellinen tukipilarini. Harmiksi.

Halusin olla ihana, mutta koska monet mun kaverit on niin ihania, niin oon varmasti yhtä ihana.

Tää kevät tulee menemään sekunnissa. (nopeeta tää aikakäsitys nykyisin) Kaks kuukautta ja reili. Sitä ennen Ranskaa ja pala Saksaa. Kaikessa välissä kaikkee kauheesti. Sit onkin kesä ja uusi ja vanha käsi kädessä. Vaikka vähän harmittaa hautausmaafloristin menetetty mahdollinen ura entisessä kommuunikotiseudulla. Nopeat syövät hitaiden emit, vai miten se menikään.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Some of you have told me that I should write more what I´ve been doing lately.

1. I´m escaping to do any schoolwork and it´s bad, but I still realized that it´s the tactic I have always had and it´s working so I think I don´t change it.

2. Last weekend I visited Rauma where one of my friend was during her holiday from France. The old city of Rauma was really beautiful and we tried to hear original "language" what they speak there. We saw a kid who was speaking so weirdly so we decided that he must be an aboriginal. Friday evening we had party at the flat and there were acoustic live gigs, which was so great! Finland lost the ice hockey game in olympics (6-1 to USA) but still we continued evening and went to a bar which was almost empty and the DJ was playing the crappiest music ever. Go Rauma!

3. Saturday I was back to Tampere and met my lovely friends who were travelled to city to see each other (and me also of course, how I say it..!?) We went to house warming party and it was great in there. I just love to hang with people who are great! At 5 am I was in a huge coma but still wanted to watch bronze-game where Finland played against Slovakia. I was so tired at the end that I couldn´t be enourmously happy even if Finland won and the players watched their medals like a little kids. So the basic time to go bed is 9 am, huh. Still Sunday was a great day and I still love my friends with who I can talk, talk and talk.

4. Today one of my friends flow far far away. I did so much sports that my legs went burning and now I´m avoiding to do anything useful so I write this blog.

5. About future, I was almost planning that MAYBE I could graduate next spring. It´s crazy, scary and really sounds not a plan of mine, but MAYBE I could try. Because my time to get money from state is running out and if I escape now, I might never finish my school. So IF I do this (or try to do) I will escape work, adulthood and stuff after graduation. That sounds much more better!

Onni

Olen ollut viime aikoina hirveän onnellinen. En mistään erityisistä syistä, vaan kaikista pienistä asioista. Olen jopa usein kokenut syvää liikutusta hyvin mitättömistä jutuista. Olen ymmärtänyt, että ei tarvita paljoa, jotta voi tulla iloiseksi ja onnelliseksi. Aina on enemmän, mitä haluaa, toivoo ja yrittää saavuttaakseen jotain, jonka luulee paremmaksi. Se, mitä jo on, on usein paljon.

Onnen jakaakseni, kerron teille hippuja onnesta.

Viime aikojen onnea ovat tuoneet

-kirjasto, jonka löysin pitkän ajan jälkeen

-ystävän rohkea muutto mantereelta toiselle

-ylpeys perheenjäsenten saavutuksista

-tieto siitä, että kaikki on oikeastaan tosi hyvin

-hauskat uudet ja vanhat tyypit

-Tampere kaupunkina, joka ei olekaan niin nihkeä

-mahdollisuuden tuntu

-ymmärrys, että kaikki koettu on oikeastaan hyvästä

-varmistunut kesä, vaikka se olikin yllättävä veto

-mahtavat, upeat, parhaat ystävät, joiden korvat hikoavat puhelimessa tuntien ajan, eikä välimatka tapa sitä, mitä on olemassa

Ehkä se on vaan tämä kevät.

Jotta en kuorruttaisi sokerikakkua enemmällä kermavaahdolla, päätän tähän.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I have been really happy lately. For no specific reason, just because of all the small things. I have even almost cried sometimes when I have realized how good the things are. It sounds quite slimy, but still this positive attitude has given much to me.

Valintojen aateli

Yksilön valintojen vaikutuksesta kiistellään. Valinnoilla on varmasti valtaa ja vaikutusta mittakaavan vaihdellessa jyrkästi. Tekemämme valinnat voivat kuitenkin olla etuoikeutettuja. Harvalla on varaa valita asuako maaseudun omavaraistaloudessa vai kaupungin tarjonnan äärellä. Juodako rasvatonta, rasvallista, laktoositonta, kaura-, soija- vai yömaitoa. Matkustaako aistimaan eksotiikkaa kaukomailta ymmärtääkseen vai mökkeillä sähköttä metsässä. Lämmittääkö taloa puilla samalla takkatulesta nauttien ja sen ääressä istuen vai lisäten pattereihin volyymia. Epäitsekkäältä tuntuva teko voi olla valitsemisen luksusta. Valinnanvara tekee meistä yhä eriarvoisia.

Loma loma loma loma

Olisin kyllä voinut lomailla vielä helposti pari viikkoa. Voisin jopa ryhtyä ammatiltani lomailijaksi. Aina se loma on vähän liian lyhyt. Toisaalta ikuinen lomailu vois käydä tylsäksi.

MINUN LOMA

Tallinna

Parkouria vanhassa kaupungissa

Joulutori

Lapinlahti

Hiihtomaa!

Joulu

Tapsan villit tanhut

Lappi

Raattaman kylä (keskusta)

Uuden vuoden pilheet! (huom aito jänkhä)

Ninjat Levillä

Normilappiaerobic

Pelästynyt sammakko

Murtsikkaa metässä

Se oli AURINKO!

Safariturismia Lapinlahden sorakuopassa

Se oli hyvä loma!