Bakteerien vakioimijä

Eilen se iski. Outo tunne keuhkoissa. Kamala olo ja räjähdysmäinen kuume. Äiti pelotteli puhelimessa keuhkokuumeella, yritä siinä sitten ottaa rennosti pimeässä kämpässä yksinään. Kyllä sairastamisen tulisi tapahtua äitin valvovan silmä ja mustaherukkamehun läheisessä ympäristössä!

Aamulla kuume oli kuitenkin tiessään, päässä tosin hakkaa pieni kaivoskääpiölauma ja fiilikset on muutenkin aika erikoiset. Olen huomannut, että jos minulle nousee kuume, se tulee yhtäkkiä, kipuaa huippuunsa, mutta onneksi kestää vain hetken. Ehkä parempi näin.

Silti perusflunssien ja muiden virusperäisten tapausten sairastelu tympäisee. Jos jossain on aalto meneillään, käsi pystyyn niin pahat bakteerit tulevat pian tainnuttamaan sinut. Vaikka luulisi peruskunnon ja vitamiinivarantojen riittävän ehkäisyksi, se lienee turha toivo. No, kipeänä alkaa aina arvostamaan terveitä päivä taas hetkeksi.

Terveyttä kaikille!

Asiat kunniaan!

Kävin, näin, voitin. Nimittäin Kuopiossa, ystäviä ja hyvää seuraa. Oli mukava reissu. Extempore-matkat kunniaan! Henkassa oli leppoisaa ja sosiaalinen humala. Muutama tuttukin näkyi. Pidin privaattiperformanssia baaritiskin edessä ja haastattelin spektrestä intohimoisesti puhuvaa äijää. (se ei siis ole sama kuin spektri, vaan jokin USA:n sotatoimiin liittyvä lentokone?) Hieno ilta siis kokonaisuudessaan.

Eilen tulimme erittäin mukavan naisen kimppakyydillä. Kimppakyyditkin kunniaan! Vaikka matka sujui koomassa, auttoi rento rupattelu kivan ihmisen kanssa asiaa.

Kuopiossa oli lunta. Epistä. Täällä vain nimeksi. Silmäni myös avautuivat kotiseutuni kauneudelle. Ennen en oikein ole sitä osannut nähdä. Kuopio kunniaan! (olenpa ollut viime aikoina kovin nostalgisissa taustani arvostamis -fiiliksissä!)

Hommia riittää sopivasti ja ensi viikonlopullekin tekemistä. Nyt tosin ajattelin jopa pysyä Tampereella! Lauantaina menen teatteriin ja Oskari tulee sunnuntaina. Sisarussuhteet kunniaan! Onpas mukava odottaa tulevaa!

Menossa

Meen! Kuopioon! Tänään! Kokonainen viikonloppu Tampereella? Mitä se on?

Pakkasta

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä tälläisella ilmalla pipoa. Outoa porukkaa. Aamulla oli aika mainiot näkymät Tammerkosken yli tepastellessani. Sankka vesihöyry/sumu ajelehti joka puolella ja aurinko yritti pilkistää raoista. Kaunista.

Eestin kirjallisuuden luennoilla tuli kotoisa fiilis. Vierailijana oli Tallinnan yliopiston lehtori. Tampereen opettaja tosin hermostui, kun halusin käydä peruskurssin loppuun, vaikka sen voisi kai muutoinkin suorittaa. "Olet Eesti tüdruk" hän sanoi.

Eilen selaillessani kesävalokuvia tuli kesäkaipuu. Eteläisemmät elämykset kutsuvat jälleen. Töitä pitäisi taas hankkia, rasittavin aika vuodesta. "Hakemuksia saapui yli kaksisataatuhatta. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun." Toivottavasti näitä ei tule tänä vuonna liikaa.

Kirja, joka vaikutti

Tunnustan, luen hyvin vähän kirjoja. Kotona ollessani tempaisin ja tein saavutuksen. Kirjastossa kirja käveli käsiini, aivan oikeasti. Tiesin, mitä hain, mutta niin se vain tuli luokseni etsimättä. Tämä kirja on Daniel Quinnin Ishmael. Elämällä ei ole enää mitään merkitystä lukemani jälkeen.

Ihmisenä olemisen tuska kasvoi noin 99 prosenttiyksikköä kirjan luettuani. Ja häpeä. Häpeän myös itseäni, koska tiedän, etten koskaan ole sellainen kuin pitäisi. Älkää luulko väärin, tarina ei ole mitään ekojeesustelua tai muuta hippikamaa. Se on teoria siitä, miten ihmisten tulisi elää.

Kirjat ovat fiktiota. ( kaunokirjallisuus) Silti niillä voi olla pysäyttävä vaikutus. Se on uskomatonta ja siksi kiehtovaa. Ryhdyn tästä lähtien lukemaan enemmän. Vaikka toisaalta fiktiiviseen tekstiin uppoaminen voi olla turmiollista. Hyvä sanankäyttäjä voi kääntää pääsi tiellä, jota et olisi koskaan ajatellut. Onko se oikea?

Luen vähän, mutta taidan tavallisesti niinä harvoina hetkinä osua klassikoihin. Ainakin oman määritelmäni mukaisesti. Siksi suosittelen tätä elämystä teille kaikille. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja tuskan käsitteeseen pätenee sama loru. Kuulen mielelläni mitä mieltä te olitte, minä olen mykistynyt.

ikävää ja mukavaa

Teinpä tuossa viikon matkan Eestin maalle. Viime viikon maanantaina sattui nimittäin niin, että teräsmummoni Magda poistui ruumiillisesti keskuudestamme. 93-vuoden ikä on suhteellisen kunnioitettava saavutus. Elämä neuvostovallan alla, kahden sodan kokeminen, raskas fyysinen työ ja lasten kasvatus kielivät vahvasta naisesta, jonka sisu vei pitkälle. Terveyttäkin oli mummolle suotu, harvemmin mummo sairasti edes nuhaa. Omatoimisesti itsekseen maalla asuen eli hän elämänsä loppuun saakka. Toivottavasti olen noita geenejä perinyt paljon!

Vaikka matka tehtiinkin ikävissä merkeissä, oli se silti mukava irtiotto arjesta. Kuvailematon kaipuu ja tiedonjano toisesta puolestani valtasivat jälleen. Olotila on ajoittainen ja ennenkin vaivannut. Vanhemmaksi käydessä alkaa katsoa taustaansa eri tavalla. Kiinnostus syvenee ja arvostus kasvaa- tätä ei saa sivuuttaa ja heittää roskakoriin! Ennen ehkä vähän oudoksi ja toisaalta tavanomaiseksi koettu puoli on vaihtunut ylpeydeksi. Minulla on oma juttu. Haluan oppia, tietää, tuntea enemmän ja syvemmin!

Aina on jotain muuta. Aina voi keksiä jotain muuta. Siksi täytyy tehdä. Ajattelin eestin opintojen lisäksi, että minun tulee konkreettisesti käydä siellä enemmän. Oikeasti. Kaikki mukaan! Voin olla puolinatiivioppaan tapainen. Kesätyöt kiinnostaisivat, mutta palkkatason heikkous euroon nähden arveluttaa. Toisaalta, on kai sitä ennenkin oltu persaukisia (lue aina)!

Tampereelle palauduin sunnuntaina ja kokemus oli surrealistinen. Tömps. Onneksi olo meni ohi, turrutus iskee. Viikkoa piristivät eilinen ikuisuushengailupäivä Anskun kera ja Iinan yllärivierailu. Osallistuimme illalla pubivisaan, mutta harmiksemme joukkueemme kaksikätinen kääpiö ei pärjännyt mainitsemisen arvoisesti.

Paikallaanpysymisaste viikonlopun ylitse on kuitenkin niin matala, että ajattelin huomenna edetä jälleen, tällä kertaa Savon kukkeaan kuningaskuntaan.

Hyvää ystävänpäivää!

Suomesta helleparatiisi? -Ei kiitos.

Tulin aamulla surulliseksi lukiessani sanomalehteä. Ilmastonmuutoksen vähättely on lopetettava heti, sanoo pääministeri Vanhanen otsikossa. YK:n ilmastoraportin mukaan sadassa vuodessa maapallon ilmasto lämpenee todennäköisesti 1,8-4 astetta. Pohjoisten osien lämpeneminen on voimakkainta. Yläkanttiin arvioituna, Suomessa se saattaa tarkoittaa jopa 9 asteen elohopean nousua.

Eniten en ole surullinen uutisesta, vaan lähinnä siitä, kuinka asioihin havahdutaan vasta nyt. Puhetta on riittänyt, mutta asenne "ei se vielä" ja "kyllä sitä sitten ehtii" ei asiaa paljoa edistä. En sinänsä moiti valtion johtoa tai muita ylimpiä elimiä, vaan tunnen närkästystä kanssaeläjiäni kohtaan, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilmastonmuutos on nyt todistetusti 90 prosenttia ihmisen aiheuttamaa, joten on turha selitellä ”näin tule tapahtumaan joka tapauksessa”. Eero Heinäluoma kerää pointsit sanoessaan: ”Kansalaisena ajattelen omia lapsiani. Heidän tärkein viestinsä on se, että maa on luovutettava seuraaville sukupolville kohtuullisessa tilassa. Ihmisten on syytä ottaa vastuuta henkilökohtaisella tasolla”. Tiedän, tuntuu turhauttavalta ajatella, että voisi itse asialle jotain. Vanhat viisaat ovat jo sanoneet, että pienistä puroista muodostuu joki. Valveutuneisuutta ja vastuuta. Omien valintojen kautta ei välttämättä tule sankariksi, mutta voi osaltaan tehdä parhaansa.

Turhuudesta puheenollen. Tänään turhaillaan, ollaan kauniita ja ylpeitä. Vostokin vuosijuhlat tulevat olemaan varmasti mainiot. Punaviinit riinuksille ja menoksi!

Minä olen

Olen jono numeroita
-henkilötunnus
-pankkitili
-kirjastokortti
-asiakaskortit
-opiskelijanumero
...

Olen perheenjäsen
-lapsi
-tytär
-sisar
-isosisko
-esikoinen
...

Olen osa yhteiskuntaa
-opiskelija
-lakivelvoitteinen
-veronmaksaja
-äänestysikäinen
...

Olen velvollinen
-maksamaan laskut
-vastaamaan teoistani
-hoitamaan minulle kuuluvat tehtävät
...

Olen sosiaalisen verkoston jäsen
-opiskelijayhteisö
-kaverit
-ystävät
-tutut
-sukulaiset
-perhe
...