All good!

Taalla tapaa jatkuvasti uusia ihmisia. On mukavaa vaihtaa kokemuksia, tietoja ja oppia uutta. Kaikista ei tietenkaan tule ylimpia ystavia, mutta joidenkin kanssa synkkaa paremmin. Suomessa juttelee hyvalla tuurilla jonkun tuntemattoman kanssa nakkikiskalla kello 02.40 eika jutun taso ole silloin valttamatta kovin nerokas. Suomalaiset jurottavat aina vain omissa porukoissaan ja kontaktit vieraisiin otetaan lahinna luuvitosta heilutellen. Kulttuurieroja vissiin.

Viime viikonloppuna olin pienella roadtripilla kiertelemassa Banks Peninsulaa. Mielettomia maisemia! Paljon lampaita! Villaturkikset tosin painelivat vinhaa vauhtia karkuun aina, kun halusin tehda lahempaa tuttavuutta. Valilla ne hyppivat auton eteen tielle, fiksuja elaimia. Pienet kiviset tiet olivatkin elamys. Yhden auton levyiset kiemurtelevat kaistaleet tuottivat pienia haasteita mini henkiloautolle (ei tosiaan mikaan neliveto), mutta ei onneksi jaaty tienposkeen. (Tai siis keskelle tieta, poskessa oltaisiin oltu aika lailla monta metria alempana).

Eilen kavin pelaamassa laser strikea, joka on paintballin kaltainen peli sisatiloissa. Tosin siina ammutaan vastustajia laserpyssyilla. Vaikka en ole mikaan pyssyleikkien fani, oli pelaaminen hullun jannittavaa, hauskaa ja hikista! Suosittelen, vaikka kuntoilumielessa.

Lahipaivina saatan paasta myos kokeilmaan surffausta! Eras belgialainen on luvannut opastaa alkeisiin ja toivon, etta silla riittaa karsivallisyytta opettaa totaalialoittelijaa. Silti mahtavaa paasta kokeilemaan, mutta varmasti supervaikeaa! Rampaudun varmaan ikuisiksi ajoiksi.

Eilen nain vihdoin kuun ja se nayttaa taalla erilaiselta! Ei surunaamaa! Hassua.

Ensi viikolla Queenstowniin!

Kuvia

Vielä iloksenne muutamia kuvia.

http://www.flickr.com/photos/maharadsa/

(Kuvien teema on vähän yksipuolinen, mut meri ja surffarit on aika pop just nyt)

Pitkän valkoisen pilven maa

Pilvet on täällä erilaisia. Usein näkee suuren pilvimassan horisontissa, joka katkeaa vaakatasossa keskeltä. Pilvet tuntuvat olevan myös matalammalla ja ne muodostavat hienoja kuvioita. Usein taivas on myös täysin pilvetön.

Uuden-Seelannin alkuperäinen nimi Maoriksi onkin Aotearoa, joka usein käännetään "Land of the long white cloud".

Sääolot vaihtelevat nopeasti. Christchurchissa tuulee usein. Tuuli viilentää mukavasti tai kylmentää tehokkaasti. Extreme säämuutoksista hyvän esimerkin antaa edellisviikonloppu. Sunnuntaina asteita oli +36. Käsittääkseni lähistön lentokentällä mitattiin jopa 40 asteen lämpötila. Olin päivän merenrannalla, joten tuuli oli aika pelastava tekijä tukahtumisen kannalta. Illalla kotiin tullessa kymmenen aikaan oli vielä +30 astetta.

Maanantaiyön aikana alkoi sataa ja kokonaissademääräksi kertyi 40 mm. Aamulla sade jatkui ja lämpötila oli pudonnut +16 asteeseen. Aika kreisiä.

Muutoin olen viime aikoina bongaillut surffareita ja innostunut kokeilemaan surffausta. Tavannut paljon uusi ihmisiä. Erityisesti hengaillut yhden saksalaisen tytön kanssa. Tehnyt kävelyretkiä kukkuloille, mielettömät maisemat! Nähnyt pari lammasta. Syönyt paljon sushia. Ajatellut kaikenlaista. Inspiroitunut matkailijoista. Oppinut paljon uutta Uudesta-Seelannista, ympäristöstä ja ihmisistä. Katsonut telkkaria enemmän kuin aikoihin kämppisten kanssa. Ihmetellyt maapalloa ja maailmaa yleensä.

Täytyy yksityiskohtaistaa kertomuksia myöhemmin. Kia kaha!

Uusi arki

Näin tänään kadulla sokean nokkahuilistin. En ehtinyt kuulla kuin viimeisen kappaleen lopun, ennen kuin herra laittoi kuvainnollisesti pillit pussiin. Toivottavasti näen hänet vielä uudestaan, jotta voin kuunnella kuuluuko My heart will go on myös uusiseelantilaisen pillipiiparin repertuaariin.

Paljon ehti tapahtua Tasmanian jälkeen. Nyt olen siis asettautunut uuteen kotiini Christchurchiin. Oli mahtavaa purkaa rinkka laatikoihin ja vaaterekkiin ja saada oma huone. Talo, jossa asun on melkein 100 vuotta vanha, iso puutalo. Nykyiseen perheeseeni kuuluu seitsemän henkeä ja kissa. Myös vierailevia hyönteisiä tavataan huoneistossa tuon tuosta.

Toisena aamuna tutustuinkin erääseen uuteen ystävään. Otin farkut vaaterekiltä, kun kuului kops ja jotain tipahti lattialle. Se oli musta, iso hämähäkki, joka kipitti nopeasti sängyn alle piiloon. Kiskoin farkut jalkaan (tosin varmistin, ettei niissä ole koko perhettä hengaamassa) ja kävin kysymässä onkohan kyseinen yksilö vaarallinen. En nähnyt hämähäkkiä kunnolla, joten kerroin sen olevan suht pieni. Oli se isompi, mitä ennen olin nähnyt, muttei kuitenkaan mikään supermassiivinen. Pojat tulivat kuitenkin katsomaan tyyppiä.

"It is BIG."

"I have never seen that big."

"That´s the only poisonous spider we have."

No ei siihen kuulemma kuitenkaan kuole, jos se puree.

Kaupunki on kiva. Vanhoja brittiarkkitehtuurihenkisiä rakennuksia löytyy, samoin rumia uusvanhoja. Maanjäristyksen jäljet ovat yhä nähtävissä ja keskustassa on paljon rakennustyömaita. Avon-joki virtaa kaupungin läpi, ja siellä voi päästä gondoljeeri-ajelulle (!). Kukkulat kehystävät maisemaa kauempana ja botanical garden on mieletön.

Sää on erittäin vaihteleva. Päivän aikana se muuttuu jatkuvasti. Tuuli on yleensä tosi luja, tosin sekin saattaa yhtäkkiä laantua tyyneksi ja toisinpäin. Lämpöä on kuitenkin riittänyt ja aurinko on erittäin voimakas. Yhtenä päivänä poltin ääliönmuotoisen alueen niskaan, muuten olen suojautunut mollukalta melko hyvin.

Jotenkin mahtavaa aloittaa arki, vaikka onhan tämä silti aika kaukana siitä tavallisesta. Joka päivä oppii, näkee ja kokee jotain uutta. Se on parasta ulkomailla.