6.-28.10.

Paljon tapahtuu. Seuraa siis viime aikojen raportointia.

Syyskuun alussa ihastelimme kokovartaloviiksiä Kuopiossa ja seisoimme torilla sateessa kahden rokkarin seurassa toisen huutaessa pyörillä kulkevan snägärin perään ”I want a hamburger”. Rokkikukko himoitsi naista, mutta sai hotelliyön makkarankuoria tyhjän torin reunoille heittelevän ja elintarvike-pommia postille suunnittelevan rumpalin kanssa.

Tampereelle siirryttäessä täytyi luonnollisesti järjestää tupaantuliaisjuhlat Annulle ja iloitsevathan myös naapurimme kekkereiden paluusta viikonlopun ratoksi. Kemut sujuivat mallikkaasti ja jatkotkin saatiin kasaan kaduilta kansalaisia poimien. Saldona kolme saksalaista, yksi Lidl ja yksi tarkkailija-Jamppa + sata perusvierasta. Viihdytysnumeroina oli pöytiin tarjoilu ja Sussun ”otan sukkahousut pois ja esittelen kantapäitäni” -esitys. Lisänä kielellisiä väärinymmärryksiä ja läimimistä.

Mökkiviikonloppu Kuopiossa oli rentouttavan letkeä. Ruska oli vallannut kauniin Savonmaan mahtavalla väriskaalalla. Soutelu järvellä, mölkyn heitto, Kari Salmelainen ja työntöiskun suursanoma olivat viikonlopun kliimakseja. Kaksi randomiakin sulautui joukkoon yllättävän hyvin, tosin toisen ”slip oho-tipuin lauteilta naamalleen” -lento pelästytti aluksi. Paluumatkalla Jyväskylään hirvet yrittivät hyökätä metsän siimeksestä automme päälle. Onneksi hirven kaiffari ojan penkalta huusi toiselle, ettei välttämättä kannata mennä. Silti ensimmäisen kerran parin metrin päässä pojottavan hirven näkeminen säikäytti. Ei tekisi mieli ottaa matsia sarvipää versus Ford.

Tänä viikonloppuna tunnelma oli hieman enemmän easy-going. Päikkä piipahti jälleen matkoillaan ja viittanässintä jatkui ikuisesti. Sunnuntaipäivä oli täydellinen sunnuntai. Lenkki auringossa, päivällinen pubissa ja jälkkärit uudessa suosikkikahvilassani, jossa vastapäisen pöydän miehet asemoituivat oudosti. Leikkipuisto ja skeittari vai lenkkeilijä vertailu. Aikaa ja oleilua ilman turhaa tekemisen pakotetta.

Siinä pikainen paketti menneestä. Arki rullaa normaaliudessaan, toisinaan lokkiparvi ruikkii viattomien yliopisto-opiskelijoiden päälle ja joskus koulumatkan saa taittaa rauhassa. Ihan kohta koittaa matka Ranskaan! Tuntuu hassulta.

Opintoputken päässä näkyy musta aukko

Kyllästyin opiskeluun heti ensimmäisenä päivänä. Muistelin, että se olisi ollut mukavaa, innostavaa, hauskaa ja virkistävää, mutta ei se ollutkaan. Ehkä se motivaatio taas kohta löytyy.

Nyt on syksymusiikin aika. Ja lapasten.

Wanted Oikea

Montako ”oikeaa” on olemassa? Voiko täysin sopivaa kumppania löytää koskaan? Entä jos the perfect machia ei koskaan tapaa?

Jokaiselle on vähintään 50 oikeaa (Pikku H:n teoria). He asuvat eri paikoissa. Joku Aasiassa, toinen Afrikassa. Pitää matkustaa, jotta olisi edes mahdollisuus tavata heidät. Entä, jos ei koskaan pääse käymään Afrikassa ja millä todennäköisyydellä kyseinen henkilö osuu siellä edes samaan kaupunkiin?

Entä kaikki suomalaiset, joiden kohtaamisen kuvittelisi olevan mahdollisempaa. Jos heitä ei ole noteerannut. Tai osannut tarttua kiinni. Uskaltanut kysyä.

He ovat hymyilleet bussissa, juosseet kiireessä tönäisten kylkeen, jonottaneet kassajonossa takanasi. Ohitettuja ja unohdettuja kasvoja.

Tai jos se toinen oli huomannut, mutta ei maininnut siitä sinulle. Tai et vain ymmärtänyt.

Ehkä kaikki 50 ovat kävelleet ohi. Joudut tyytymään johonkin epäsopivaan. Liian pieneen märkäpukuun, kumikenkiin, jotka hiertävät ilman villasukkia.

Mitä jos tapaa oikean, mutta hän paljastuukin kumppareiden aikaansaamaksi rakoksi. Vuosia, vuosikymmeniä rakko hiertää. Sinä aikana ohikävelleitä on paljon. Tai ehkä väärissä kengissä vietetty aika ei ollutkaan hukkaan heitettyä. Oppimista ja kokemista. Ihmiset muuttuvat (iso H:n teoria), eikä kukaan voi pysyä toiselle oikeana ikuisesti. Niin kai sitten.

Epäilen, että olen itse missannut kolme, vähintään. 47 to go. Missä heidät tapaan? Ilmoittautumisia otetaan vastaan.