Prinsessa ja elokuvatähti

Hoviompelijani Annu "paha vaatturi" on mennyt naimisiin ompelukoneen kanssa viimeisen viikonlopun aikana. Yksi ero takana, uusi suhde on kestänyt vielä toistaiseksi. Mekosta tulee hieno. Värivalinta on aika rohkea, olen naimisiin menevä prinsessa. Ehkä saan sitten vielä sulhasenkin ;) Suosittelen Anselmi-tuotemerkkiä. Kotimaista orjatyövoimaa-laadukkaalla lopputuloksella!

Jyväskylässä on ollut taas mukava muhia kolme päivää neljän seinän sisällä yhtyen kommuunikumppaneihin. Täällä on talvinen tunnelma, lunta ja pakkasta! Hektisen elämän ylläpitämiseksi huomenna alkaa tie tähtiin. Elokuva-avustajaksi Ganes-leffaan kävi kutsu ja 70-lukulainen imago kuoriutuu esiin. Käyhän se Tavastian ensikatsastus näinkin!

Onneksi voi tehdä aina jännittäviä valintoja elämässä ja skipata koulupäiviä hyvin merkittävien asioiden puitteissa. Ganes-fanista prinsessaksi -elämä kuulostaa mielenkiintoisen hulppealta.

Katsaus

Kulutan aikaa yliopiston tietokoneluokassa. Napunapunapunapu.

Odotan eestin tuntien alkamista ja sopivaa ajankohtaa mennä syömään. Iltainen vyökoekatselmus alkaa vähän jänskättää. Pitäisi ehkä vielä kerrata.

Toivottavasti saan rahojeni vastineeksi hyvää ruokaa.

otsikoton

Lunta tulee. Se on varma merkki aamuyön rakastettavasta lumiauratyöskentelystä suoraan alapuolellani. Vaikkakin Tampereen tavoin, jäätyneet tiet aurataan vasta muutama viikko akuutin tarpeen jälkeen.

Tampereangstin volyymi on pienentynyt. Tyydyn jähmettyneeseen arkeen ja pyrin villeillä vapaa-ajan ratkaisuilla kohottaa vaihtelevuuden tunnetta. Ensi viikonloppuna ajattelin suunnata Jyväskylään. Missiona on julapukuprojekti, jonka toteutuminen on vielä hieman epävarmaa. Aikomus kuitenkin.

Ylihuomenna koitellaan taitojani taidossa. Vyökoepuolto saatiin vihdoin järjestettyä ja nyt nähdään onko tytöstä itse vyökokeeseen. Vihreä väri olisi askel ylöspäin, siinä haastetta kerrakseen. Ärsyttää vain, kun kaikki on kiinni hetkestä, jolloin jännitystaso voi pilata kaiken. Ei auta muu kuin tehdä parhaansa.

Mietin eilen voiko historiaan palata. Jos aikakone olisi keksitty, mahdollistaisiko se matkan menneeseen? Mitä se muuttaisi? Epätodellisen tuntuinen oletus ylittää käsityskynnykseni. Luulen että avaruudellinen tai mikään muukaan hahmotuskykyjeni heikkous, ei helpota ymmärtämistä. Kannattaisi varmaan ajatella jotain hieman selkeämpiä ja yksinkertaisempia asioita.

Helsingissä

Liftaaminen on jees, jos kuski tajuaa että ei kyyti ei välttämättä hyödytä jos ajaa jonnekin jorpakkoon. Niin kävi meille, kun hyppäsimme polttariautoseurueen kyytiin, ja päädyimme Lempäälän Ideaparkin parkkipaikalle eli toisin sanoen hyvin epäsuotuisalle etenemispaikalle. Pojilla oli kyllä varmasti hauskaa. Reilun tunnin kyytiä odotellessa pakkasessa kävi monta ajatusta mielessä, mutta lopulta 3-tie vaihtui Mannerheimintieksi ja ydinvilu alkoi häipyä.

Päivä eteni kahvitellen ja seurustellen. Mukavaa viettää jonkun kanssa vaikka vaan kahdestaan aikaa, kerkeää jutella enemmän, ehkä syvemmin ja pääsee kosketuksiin siitä, mitä oikeasti kuuluu! Äitiä menin siis alunperin vastaan, mutta tukka putkella emoni oli vikkelästi hypännyt aikaisempaan alukseen ja riensi satamasta suoraan pohjoisen pikajunaan Tampere-visiitin sijaan. Olisi ollut kyllä mukava viettää hetki äitinkin kanssa, mutta aina ei onnistu. Onneksi sain pieniä eestinmakuisia tuliaisia!

Helsinki oli ennallaan, tosin oli hyvin hämmentävää nähdä ruohoa tammikuussa. Kaupungissa miellyttävät asiat:

• raitiovaunut
• ihmiset, jotka puhuvat epähelsinkiä
• monimuotoisuus
• tuomiokirkko
• massa

Heti junasta hypättyäni Tamperemasis valtasi tajunnan. Nousuhumalaiset ihmiset eivät yhtään nostattaneet fiiliksiä tarpoessani Hämeenkatua kämpälle. Yliväsymys ja niskajumi laukun raahaamisesta maksimoivat vitutuksen äärimmäiseksi. Ymmärrykseeni ei mahdu miksi henkilön, jolla on kaikki hyvin, täytyy ajatella näin ongelmallisesti. Miksi ei voi tyytyä, vaan hakea aina parempaa? Ja mikä on parempaa? Missä on se oikea paikka? Milloin tästä kasvaa ohi? Täytyy varmaan ottaa Iinalle antamani (hyvin viisas) neuvo omaan käyttööni. Siis hommata runsaskokoinen kumppani, jotta voin muodostaa pakkositeen kaupunkiin ja johonkin henkilöön, jonka kautta heijastuu lopulta oma paikkani. Isokokoinen käytännön syistä, lämmittää talvella paremmin kun sen alle voi hautautua.

Kotipsykologit, kertokaa vastaukset kysymyksiini, annan teille tikkarin!

Elintilanjärjestyksenvaihdos

Lapin ukkeli oli jättänyt eilen viestin vastaajaan. Työpaikkoja Leviltä tarjolla. Tänään olisi ollut rekry Tampereella. En mennyt. Päätimme toteuttaa villin työirtioton ehkä ensi vuonna. Vähän harmittaa, olisi ollut just hyvä fiilis lähteä.

Aamulla koulussa vieraili nainen, joka teki suuren vaikutuksen minuun. Leena Reikko oli toiminut viimeiset 20 vuotta Lähi-Idässä toimittajana. Aivan totaalinen kunnioitus hänelle työhönsä omistautuneisuudesta ja nöyrrydestä! Mahtavaa, että on vastaavanlaisia ihmisiä!

Ikuinen levottomuus piinaa. Äiti tulee huomenna Tallinnasta ja keksin, että voisin mennä sitä vastaan. Onneksi ei ole rahaa, mutta aina voi silti mennä. Päivälorviminen Helsingissä kuulostaa tähän mielentilaan pelastukselta!

En tiedä mikä tässä viihtymättömyydessä on ongelmana, mutta tein uroteon tänään ja vaihdoin huoneessa järjestystä. Toivon sydämeni pohjasta ettei hasardi kirjahyllyni romahda, sillä sen heiluvuus kulma on noin 90 astetta. Ehkä uusi huonejärjestys antaa potkua ympäristömuutoksen muodossa Tampere-kyllästyneisiin fiboihin.

Viimeiseksi haluan kertoa teille viikon viisaudet, jotka yliopiston ihmeellisessä maailmassa korviini kantautuivat:

"Kana on munan keino tuottaa uusia munia"

"Jos olisi helppoja
vastauksia, miten helppoa olisi elää"

ajantajun käsittämisvaikeus

Mulla on joku yhtäkkinen ongelma herätyksen asettamisen kanssa. Eilen heräsin onnellisena kello 7.39. Laitoin rauhassa aamupalaa, kävin vessassa ja ajattelin juuri alkaa syömään kun tajusin, että luento alkaa 15 minuutin päästä. Harkitsin vakavasti jäämistä kotiin, sillä oli ensimmäinen kerta, eikä minulla ollut hajuakaan missä luokka sijaitsee. En ole muutenkaan kovin nopean toiminnan mies aamuisin. (iltapäivällä vaihdan sukupuolta) Reipastuin kuitenkin ja lähdin tempomaan yliopistolle pyörällä, jota olin viimeksi käyttänyt lokakuussa. Tyhjät kumit varmasti rakastivat innokasta etenemistäni. Ajankohdan valinta oli myös hyvin mielekäs, jääpallokallotappokeli ja Sussu vetämässä pyörärallia, ei välttämättä ole extreme-kokemuksista antoisin. Elossa selvisin, vaikka mietinkin, että idoleitani ovat ihmiset, jotka viitsivät käyttää pyöräilykypärää.

Tänä aamuna heräsin kello 7.36, tein aamupalaa ja olin henkisesti valmistautunut normaaliaamun kulkuun. Juuri kun aloitin syömään, huomasin, että olin herännyt tunnin liian aikaisin. Ärsytti.

Ehkä tämä ei ole vakavaa.

Kohta menen kuuntelemaan hassun eestin opettajan juttuja. Eestiläisillä on kyllä parhaita persoonallisuusominaisuuksia. Huhhei.

Opiskelija-analyysi

Olen tehnyt luennoilla huomioita kanssaopiskelijoistani. Tässä tavallisimmat arkkityypit.

Läppäri-Lasse

Nykymaailman kehdon kasvatti näppäilee muistiinpanonsa suoraan mukana olevaan tietokoneeseensa. Sähköiset tiedostot ovat kätevästi valmiina, eikä papereita tarvitse pyöritellä tai lyijyä vaihtaa. Läppäri on pieni ja sievä, merkillä on väliä. Kymppisormi on hallussa, samoin oivalluskyky muodostaa kaaviot tekstiksi. Läppäri-Lasse surffailee toisinaan myös takana istuvien iloksi internetissä.

Kansio-Kalle

Lukiosta hyväksi todetun kansioistamisen jalosta tavasta ei kannata irrottautua. Mapista löytyvät eriväristen välilehtien alta kunkin kurssin omat muistiinpanot. Luentopaperia kuluu ja kansio napsahtelee tasaisin väliajoin. Kirjoitusvälineenä toimii mustekynä, tosimies ei kumia tarvitse. Harakan varpaat lentelevät ruudukolla ja lopuksi mappi pistetään sporttisen repun uumeniin.

Rento-Reino

Boheemi opiskelija ei muistiinpanoista perusta. Taidepiirustelua harjoittava Reino kuvittaa mieluummin kovakantisen vihkon (hc-Reinolla moleskine) reunoja. Coolin ilmeen ja habituksen lomasta heittää Reiska kuitenkin tiukkoja (ainakin omasta mielestään) kysymyksiä luennoitsijalle, saadakseen tarvitsemansa huomion.

Pipertäjä-Pirjo

Pipertäjä kyylää toisten muistiinpanoja yhtä paljon kuin omiaan. Muistiinpanoihin kirjoitetaan vähintäänkin kaikki, mikä screeniltä heijastuu. Käsiala on minimalistista ja tasaisin väliajoin Pirjo ihastelee työnsä tulosta. Pirjon tärkein väline on korjauskela, hyvänä kakkosena tulee viivotin, jolla vedetään viiva jokaisen kappaleen väliin. Lopuksi Pipertäjä pinoaa tuotoksensa järjestykseen, naputtelee niitä pöytään saadakseen ne tasaiseksi ja asettelee erilliseen muovitaskuun muiden tuhansien taskujen joukkoon. Siististi pinoon tietenkin.

Pimu-Pauliina

Pauliina kuljettaa jumalatonta kynä- ynnä muuta ihmetarvikearsenaaliaan marimekon kangaspenaalissa. Muistiinpanotaktiikka on perus, joskin Pauliinan ei ole yhtä omistautunut pipertämiseen Pirjon tapaan. Pimun vakiovarustukseen kuuluu satoja stabilon ”tyttökyniä”, joita hän vaihtelee tehden erivärisiä muistiinpanosivuja. Pimu laittaa paperit kulmalukkokansioon tai tavallisemmin kirjoittaa A5-kokoiseen vihkoon. Luennon aikana pimu heilauttelee ja pyörittelee raidoitettuja hiuksiaan ja poistuessaan pyörittää Miss sixtyn peittämään pikkupersettään korkojen kopistessa.

(Henkilöiden nimet muutettu)

Arkkityyppi voi poiketa antamastani sukupuoliroolituksesta. Tunnistitko itsesi tai ystäväsi?

rento elämä ja sen jälkeinen kooma-arki

Viikonloppu meni taas kovin nopeasti. Vaikka vierasmääränä neljä ihmistä kuulostaa ehkä suurelta, tuntuu että samaa perhettähän tässä ollaan. Oli virkistävää ja rentoa. Kiitos kovasti tytöt, olette ihania!

Uusi kouluaherrusviikko puuduttaa jo nyt. En vain osaa asennoitua. Kyllä se menee, mutta voisi olla kivempaakin. Turhaan, aivan turhaan(ko), kuten Joel Hallikainen aikoinaan lauloi.

Ps. Tampereellekin tuli talvi. Siitä olen iloinen. Sen aikaa, kun sitä kestää.

urheileva host-emäntä

Hallituskadun hotelli pyörii taas! Maanantaina Suvi käytti palvelujamme, ennen pakenemista Hennan kanssa Espanjaan. Eilen viime vuoden koulukaveri Toni oli eksynyt Tampereelle itsensäetsimismatkalle ja tuli bonussektorina kylään. Huomenna saapuu Päikkä ja perjantaina loput kolme naista. Mukavaa että käy ihmisiä! Vähän virkistystä alkavaan arkeen. Voisinkohan oman motellibisneksen kautta saada helposti työpaikan irtoamaan esimerkiksi Leviltä?

Ajattelin leikata hiukset. Revin niitä jo tänään. Tytöt saavat auttaa tullessaan. Tulee varmaan identiteettikriisi, mutta odotan jo sitä autuasta tunnetta pestä hiukset kunnolla, käsillä pörröttäen ja juureen ulottuen, ah.

Olin kunnon treeneissä sitten joulukuun. Huomenna jäsenet irtoilevat, mutta vihdoin tietää tehneensä jotain ikuisen syömisen ja vetelehdinnän jälkeen. Orgioita ja kasan muodostamista ei kunnon urheiluksi oikein voi sanoa, vaikka siinäkin ruumiinosien irtautumisvaara on suuri.

Levottomat jalat

Epätoivoisen levottomuuden verhotessa aivokoppani ajatukset saavuin tänään takaisin Tampereelle. En olisi halunnut. Liian pitkä loma ja yhteiselo ystävien kanssa tekevät hallaa arkeen palaamiselle.

En jaksa motivoitua koulun käyntiin. Alkaisi varmasti ihan kivojakin kursseja, mutta ei huvita. Kiittämätön kakara, päässyt haluamaansa kouluun ja puolen vuoden jälkeen inspiroitumistaso on nolla. Liian levoton ja villi olo. Hain Annun ja Päikän kanssa Leville töihin kevääksi. Mitä järkeä? Ei mitään. Miksi aina pitäisi olla jotain järkeä? Samaan pullamössöarkeen jumittuminen rasittaa. Opiskella ehtii kyllä. Juuri nyt voisi ottaa hyvin epäfiksun irtioton, katua sitä sitten tai ei, ihan sama.

Kuuntelin PMMP:n uusinta. Hieman liikaa vinkublingblongpiipwinkswonkspilipalipumpuli -äänipainotteista, mutta että sanoituksellisesti täydellistä elämän kuvausta! Samaistun useasti.

"Tälläistä on ehkä olla nuori, kerrankin unohtaa, kaikki se vakava, mitä on
huomenna, ja vittu ikinä"

Lopuksi päivän saarna:
Helvetti tätä säätilaa, nyt on tammikuu jumalauta! Ilmastonmuutos on todellinen, joko ihmiset tajuaisivat. Vaikka tämä talvi jäisi ainoaksi lumettomaksi pitkään aikaan, merkit tulevaisuudesta ovat läsnä. Hienoa jos pohjoismaista tulee haluttu turistikohde ilmaston lämpenemisen myötä, henkilökohtaisesti käsillä oleva sää ei täytä unelmien lomakohteen vaatimuksia. Hyvä, jos viljelymahdollisuudet paranevat ja monipuolistuvat. Piirrän itselleni uuden ravintoympyrän, johon kuuluu peruna. Sitä on ainakin tähän asti riittänyt. Haluan kunnon talven!
Amen.

Lapin luonto luo outoa taikaa

Olen vaikuttunut Lapista. Vietimme uuden vuoden lomassa viisi päivää pienessä Raattaman kylässä, sijainti Kittilän kunnan alueella (hgistä 1038 km www.raattama.fi ). Paikka oli kuin toinen maailma. Ihmisten ensisijainen liikkumismuoto oli moottorikelkka, aina kävelyiästä alkaen. Tunturit lepäsivät horisontissa ja lumen puutteesta ei tarvinnut enää inistä. Paikalliset alkuasukkaat puhuivat hauskasti ja hoitivat poroja elämäntyökseen. Erään nuoren jänkhän selkeä tulevaisuuden suunnitelma oli rakentaa oma talo valmiiksi valitulle paikalle kotikylään. Äärimmäisen kunnioitettava, joskin omiin näkemyksiin vieraalta kalskahtava tavoite. Jännittävää oli myös päivän Ilta-Sanomien saapuminen kyläkauppaan kello kolme.

Matkan jäsenistö koostui 17 hengestä. Tervehenkisen talviurheilun lisäksi (pulkkamäki, jääjalkapallo ja Jeesus-olympialaiset) harjoitimme alkoholin vaikutuksen alaisena olemista. Vakiotoimintojamme olivat ufoporno (mm. jonkun moottorikelkassa), kasa, lusikka ja orgiat. Näiden termien avautumisen selittäminen on hieman hankalaa, joten autenttisen kokemuksen voit hankkia vain osallistumalla. Extreme-urheilun muodossa harrastin myös ensimmäistä kertaa saunan jälkeistä lumessa pyörimistä kiljuen kuin tapettava sika. Kokemus oli jännittävä. Toisella kerralla pyrin olemaan hiljaa. Luksuselämyksiä tuotti myös itsetekoinen ice bar, jonka asiakaspaikat olivat usein täynnä. Ice barin sisutuksellisia elementtejä olivat joulukuusi ja vihreät penkit. Oikein mainio markkinointi-idea!

Tuttavuus jänkhien kanssa oli mielenkiintoista. Kolmen puukon asevyö aina mukana ei ole 700 kilometriä etelämmässä asuvalle tytölle kaikkein arkipäiväisin asia. Jänkhä-lajin muita tunnusmerkkejä ovat valtavan suuret mustat nahkasaappaat, karvalakki (tosin nuoret olivat siirtyneet coolimpaan versioon), h-kirjaimen aktiivinen lisääminen joka paikkaan ja mielenkiintoiset sanavalinnat, joikhaamisen taito sekä hyvin moni-ikäisistä kavereista koostuva posse. Jänkhilläkin tuntui olevan monia etelärotuun verrattavia piirteitä, muun muassa kehitysvaiheissa huomattava teini-ikä. Tämä ilmeni erään minijänkhän ajaessa päin puuta. Vai miten muuten tapahtuneen voisi tulkita? Jänkhien kestävyyskunto todettiin myös hyväksi, tämä keskustelu käytiin yhteisorgioiden aikana alkaen noin kello 6.00:
Jänkhä: ”Miun pithäis olla kahden tunnin päästä poromethällä”
Ei-jänkhä: ”ORGIAT!”
6.12 Poromies nukahtaa kesken orgioiden.
E-J: ”Kattokaa, jänkhä näkee porounia! KASAAA!”
6.16 Jänkhä näppäilee kännykkää.
E-J: ”Ei täällä orgioissa nyt voi mitään tekstiviestiä kirjottaa!”
J: ”Mie pistän vaan herätyskellon”
noin 7.00 J: ”Miun pithää tunnin päästä olla methällä.”
E-J: ”No et oo todellakaan menossa!”
Jänkhä lähtee.
Jänkhä oli nukkunut tunnin, metsästänyt poroja ja elossa, hieno saavutus! Loppupäätelmä, jänkhät ovat sitkeä ja säilyttämisen arvoinen lajityyppi!

Kommuunielämä Lapin erämaassa vaikeuttaa sopeutumista arkiolosuhteisiin. Tuntuu oudolta ja tyhjältä. Ehkä perustan porofarmin Lappiin. Sitten voin vierailla Ruotsissa, kun se nyt jäi toteuttamatta. Nähtiin me sentään Ikea.