Vastaukset

1. Mitä teit vuonna 2007 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
Vuoden vaihtuessa olin Lapissa, jossa rakensimme Ice Bar-henkisen ulkoilmaravintolan saunan eteen, ajoimme hulluinta vauhtia moottorikelkan kyydissä, näimme jänkhiä ja ihailimme Lapin outoa taikaa. Niistä hetkistä alkaen on tapahtunut paljon.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En muistaakseni tehnyt lupauksia.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Serkku, joskaan ei kovin läheinen.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Mummo.

5. Missä maissa kävit?
Eestissä kahteen otteeseen.
Tukholmassa ensi kertaa.
Irlannissa rattolomalla elokuussa.
Venäjä, venäjä, venäjä tuli tutuksi Pietarin matkalla joulukuun vaihteessa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2008 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2007?
Sisäsyntyistä hillitöntä motivaatiota opiskeluun.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2007?
Muistot eivät kysy päivämäärää.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Taidon vihreä vyö oli sinänsä iso saavutus. Toisaalta myös selviytyminen helvetillisestä työelämästä kesällä oli ihan kunnioitettava asia.

9. ...ja suurin epäonnistuminen?
En osaa eritellä isompaa epäonnistumista. Ehkä niitä ei ollut liikaa?

10. Kärsitkö vammoista?
En pahemmista.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Uusi kamera.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Kesäkymmeniöasukkaat ansaitsevat suuren mitalin asenteellisesta elämäntavasta!

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Ihmisen, joka ei oikein itsekään ymmärrä käytöksensä vaikutuksia.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokakauppaan, VR:n palveluihin ja tiettyihin vapaa-ajan aktiviteetteihin.

15. Mistä innostuit eniten?
Matkustelusta. Kesästä. Mahtavista tyypeistä.

16. Mikä musiikki tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2007?
Bloc Party, PMMP, Risto, Sara

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Aika tasan.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Liikkunut vielä aktiivisemmin. Myös syksyn Tampere-aktiivisuus jäi jotenkin aika vajaaksi.

19. ...entä vähemmän?
Ehkä itsensä kuuntelemista joissain tilanteissa.

20. Miten aiot viettää joulun?
Joulu sujahti epäjoulumaisissa tunnelmissa, mutta perinteitä noudattaen oman perheen parissa.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Avaisin suuni.

22. Rakastuitko vuonna 2007?
En, sitä odotellessa.

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Mikä lasketaan yhden illan jutuksi?

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Lost, josta tipahdin jossain vaiheessa. Kämppistraditioksi muodostui myös Maajussille morsian- sarja, jonka laadusta voi nyt olla montaa mieltä.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En taida vihata ketään.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin Ismael-kirjan, joka vaikutti syvästi. Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän oli myös mukaansatempaava.

27. ...entä musiikillinen löytö?
Hard-Fi, menevää poppista syksyn pimeyteen.

28. Mitä halusit ja sait?
Mahtavan kesäkymmeniökesän.

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Tunteen, joka asettaa aloilleen.

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
The Departed, Blood Diamond

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Pidimme bileet Malmilla, josta teimme extemporelähdön keskustaan. Jatkot Pasilassa discopallon kera ja seuraavan päivän ikuisuushengailu keskustassa oli hauskaa!

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
Asioiden tekeminen ajoissa (ja hyvin).

33. Miten kuvailisit vaatetyyliäsi vuonna 2007?
Olen käyttänyt hameita enemmän kuin koskaan. Pitäis varmaan ostaa housut.

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Ystävät, irtiotot ja maisemanvaihdokset.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Äh, ei tule mieleen.

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Ilmastonmuutoksen lopullinen nostaminen agendalle.

37. Ketä kaipasit?
Ystäviä muualla ja perhettä.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Muutama työkaveri ja opiskelijatoverit, joihin tutustuin paremmin vuoden mittaan.

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2007.
Kunnioita.

Kaunista joulun aikaa!

Ajatukset heittelee ja joulumieli on kadoksissa. Hyvää joulua kuitenkin!

http://www.youtube.com/watch?v=s8jw-ifqwkM

Puhdistautumisrituaaleja maaseudulla

Lapinlahdella kaikki on ennallaan. Jumala tosin rankaisee minua riettaasta elämästä viljelemällä pahaa oloa, huimausta ja oksennusfiiliksiä. Välillä huonompi olo, välillä parempi.



Lähtöangstista huolimatta risteily oli hauska. Keikat hyviä, vaikka myöhästyttiin kahdelta vahingossa hyttibileiden takia. Omat kekkerit olivatkin parhaimmat, valvottiin ikuisesti ja elettiin pimeydessä, sillä hytissä ei ollut ikkunaa. Laiva ei keinuttanut (onneksi) ja seuraava päivä meni buffetissa tasoittavien parissa. Breikattiin myös aulassa Anskun yrittäessä houkutella Damn Seagullseja ja Rubikia mukaan.



Lauantaina putki jatkui puolivahingossa. Päätettiin Anskun kanssa lähteä kalijalle lähipubi Huurupiiloon. Piilo sulkeutui kuitenkin kaksi minuuttia saapumisemme jälkeen, joten matkasta tulikin pidempi. Anskun paritusyritykset osa III käynnistyivät Amadeuksessa, josta etenimme Doorikseen. Keskustelimme möyhykakkubileistä ja proteesin omistavan lääkisläisen kanssa journalismin nykytilasta. Jatkoille päätyi sekalainen joukkio enemmän ja vähemmän randomeita. Sattumalta eräs kaverin kaveri aiemmasta elämästä oli eksynyt joukkoon ja oli nykyisten koulukavereittemme kaveri. (selkeää) Avattiin skumppa ja meininki oli hyvä. Humalatila oli vaihteleva, yksi sankari oli menossa huoneeseeni vessaan ja röökille. Jamppa tajusi vihjeistä, että vessa sijaitsee muualla ja meni sinne tupakoimaan. Fiksua. Toinen T-rexläinen angstasi omissa sfääreissään, toinen alkoi kuorsaamaan kesken kaiken. Ainiin, parituminen tapahtui ja Ansku sai jälleen kunniamerkinnän sutenöörin hattuunsa.

Koomassa matkustin maanantai-yönä kotiin Mykkästen kyydillä. Asta myöhästyi lennolta, joten sosialisoituminen äidin kanssa teki tiukkaa. Hengissä siis toistaiseksi.

Ilmaista pahoinvointia tarjolla

Kirjoitin äsken maailman paskimman esseen (yhden niistä monista omista). Toivottavasti neljä pojoa rapsahtaa taidehissasta, vaikka niiden ansaitseminen on sitten toinen juttu. Parasta kuitenkin on, että kaikki on nyt VIHDOIN OHI!

Eilen huonosti palkattujen kunnan työntekijöiden pikkujoulut, harmitti lähteä liian aikaisin. Toisaalta turmiollinen kohtalo oli jo melkein valmis näillä meiningeillä. Poikien kanssa on hauska ryypätä, asenne ja parhaat jutut.

Parin tunnin päästä Turun junaan ja risteily. Ahdistaa, mutta ehkä siellä on kivaa. Muutenkin ollut angsti päällä koko päivän, tuntuu, että on ihan mitätön paska. Ehkä se tästä. Tämän illan jälkeen en käytä alkoholituotteita ERITTÄIN pitkään aikaan. I´ll promise.

Kesätyöstressi joulun alla-WTF!

Kirjoitan parhaillaan kesätyöhakemuksia. KESÄTYÖHAKEMUKSIA! Vittu. Aina sama stressi ja paskan jauhaminen. EIKÄ OLE VIELÄ EDES JOULU! En tiedä mikä olisi paras taktiikka. Olen siis jossain Peräkylän Sanomissa, moro. Tulkaa moikkaamaan kesällä.

Käväisin eilen pääkaupungissa. Espalla oli jonkinsortin joulumarkkinat. Söpöä. Tuli jouluinen tunnelma, vaikka lunta ei näy.

Huomenna huonosti palkattujen kunta-alan työntekijöiden pikkujoulut. Ikuinen teemapukeutumisongelma jatkuu. Voisiko joku lahjoittaa mulle kaikki maailman teatteripuvustuksen kostyymit?

Humppailu jatkuu torstai-iltana risteilyllä. Pelottaa. Miks mä lähden jonnekin RISTEILYLLE? Keikkojen on parasta olla hyviä.

Sitten tulee Annu. Ja sitten pääseen kotiin. Vihdoin.

Hetki vielä

Olen jotenkin tosi väsynyt kaikkeen ja mahtavinta olisi teleportata itsensä kotiin ja olla vaan. Kohta se on onneksi totta. Vielä kuitenkin muutama humppa humpattavana.

Perjantaina epäaktiiviset toverit skippasivat skumppailun, mutta me urheat Anskun kanssa fiilistelimme. Nauroimme Youtuben ihmeille Panun luona ja seurasimme naapurin naisen randomtäsmäiskua selkeät tarkoitusperät mielessään.

Hang the DJ soitti hyvää musaa, paitsi kaikki parhaimmat biisit katkaistiin kesken. Ansku harjoitti himokkaasti kakkosammattiaan parittajana. Poika on kyllä mukava, mutta tietyt rajoitteet ovat tiellä. En tiedä. Oli kuitenkin kivaa.

Eilen hängäilin Sarilla keski-ikäisten miesten kerhon kokoontuessa. Pöytäfudis on hankalaa, mutta tosi hauskaa! En jaksanut keikalle, vaan menin moikkaamaan Hennaa & co. Hallituskadulle. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Outoa, ettei koko syksynä ole saanut aikaiseksi treffata. On se niin suuri metropoli.

Tyhjä olo. Omituista olla yksin kotona, vaikka välillä haaveilenkin yksiöstä. Uupumusta ilmassa. Ehkä tää kahden päivän (+ sitä edellisen viikon) riekkuminenkin vaikuttaa osaltaan.

Pietari

Opin monia asioita Venäjällä.

- Kaikki venäläiset eivät ole maatuskamummoja.
- Melkein kaikilla miehillä on takatukka
- Jonottaminen ei kannata
- Metrossa on suositeltavaa käyttää raivoisaa rynnimistaktiikkaa
- Eksyminen on hyvin mahdollista
- Pimeä taksi voi juuttua ruuhkaan ikuisuudeksi, mutta on silti jännittävä tapa matkustaa
- Et voi olettaa, että vessasta löytyy yhtään mitä tarvitsisit
- Kissa ravintolan nurkassa on ihan normaalia
- Kouluruokalan salaattiannos voi olla muna herneillä

Oli aivan helvetin mahtavaa. Pietari on valtava. Helsingin senaatintori kertaa biljardi. Ihmisiä loputtomiin. Kaikki informaatio kyrillisesti. Onneksi oli 9. luokan lyhytkurssi pohjalla, niin tajusi lähes yhden miljoonas osan mitä missäkin lukee.

Retki oli kunnon vostok-meininkejen mukaisesti turboilupitoinen. Olimme lauantai-iltana Achtung Baby (!) nimisessä baarissa, ja kaikki vetivät megalomaaniset överit. Ravintolan omistajat olivat varmasti innoissaan sekoilevista finskeistä. Itse harrastin muun muassa lasien rikkomista "vahingossa", hallitsematonta bulimiaa ja hyvin hämärää päätymistä viereiseseen hostellihuoneeseen. Muina iltoina tunnelmat olivat lähes samaa luokkaa. Dynamo hävisi jalkapallo-ottelun karskeille venukeille, joiden kannattajat kantoivat soihtuja ja uhosivat kentän laidalta. Meidän pojat olivat krapulassa, kannustusjoukkoja noin kaksi.

Teimme myös vierailun konsulaattiin, talvipalatsiin (aivan sairaan hieno!), HS:n Pietarin avustaja Jussi Konttinen kertoi meille työstään, aterioimme blinejä ja kävimme museossa, jossa oli valtavasti epämuodostuneita sikiöitä 1600-luvulta lasipurkissa. Fantsu harrastus muuan tsaarilla!

Lähtiessämme rautatieasemalle otimme pimeän taksin. Matka kesti lähes tunnin. Seisoimme kaduilla, vaikka vihreät valot paloivat. Kuskimme oli iranilaistaustainen äijä, joka aina pysähtyessään avasi oven ja räkäisi maahan. Innokas mies jutteli venäjäksi jotain ja Verna vastaili sujuvasti "Da, da, harasoo". Kysyessämme musiikkia, mies totesi että "samba" ja lauloi pätkän koraanista. Kolahdus kertoi jonkin osuneen autoon, ja ajattelimme, että toivottavasti se ei ollut katua ylittävä mummo. Jälkiä ei kuitenkaan näkynyt. Aseman tuntumassa kuskimme käänsi näpsäkästi vastaantulevien kaistalle ja parkkeerasi suunnilleen kadun reunaan.

En pysty tuottamaan sanallisesti kaikkea sitä, mitä koimme. Suosittelen Venäjää. Se avaa silmät.