Ranskasta ja vähän muusta

Olen ollut laiska. Pahoitteluni.

Ranskassa oli mieletöntä. On miltei epäreilua, että samassa maassa on huikea metropoli, laskettelumahdollisuudet, vuoristoja, rantalomakohde, alavaa maaseutua ja viinitarhoja pilvin pimein! Onko ihme, että ranskalaisia eivät ulkomaat kiinnosta, kun niillä on kaikki, mitä ihminen voi tarvita.

Reittimme Pariisi-Montpellier-Nizza osoittautui mainioksi siivuksi todeta osa Ranskan moniuloitteisuudesta. Poikkesimme myös päiväretkellä Entrevauxin keskiaikaiseen kaupunkiin ja kiipesimme korkealle puolustuslinnakkeeseen, jossa oli jännittäviä salakäytäviä.

Fiksuna tyttönä alustin kamerani muistikortin Versaillesin puistossa, joten alkumatkan muistot kuvatallenteina jäivät Ludwigin hengen lailla palatsin ympäristöön leijumaan. Seuraava kuvakollaasi saa kuitenkin täydentää heikon laatuista matkaraporttia kirjallista antia paremmin.

Paikallinen perusmeininki Versaillesin puistossa

Paikallista katutaidetta

Paikallisia taideteosten jäljittelijöitä

Paikallinen treenikämppä

Paikallinen koirapuisto

Paikallinen aamiainen

Paikalliset häät

Paikallinen malli

Paikallinen vallihauta

Paikallinen keskiaikainen kaupunki

Paikalliset maisemat perusomakotitalosta

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uskomattoman nopea syksy kääntää jo kylkeään loppuvuotta kohti. Tampereellekin tuli talvi tänään.

Pian edessä on muutto. Sammonkadun kommuuni jää taakse ja ensimmäinen oma asunto odottaa uutta asukasta. Haikeaa jättää yhteiselo taakse, mutta odottava tunnelma hiipii jo vähitellen mieleen. Tervetuloa käymään!

6.-28.10.

Paljon tapahtuu. Seuraa siis viime aikojen raportointia.

Syyskuun alussa ihastelimme kokovartaloviiksiä Kuopiossa ja seisoimme torilla sateessa kahden rokkarin seurassa toisen huutaessa pyörillä kulkevan snägärin perään ”I want a hamburger”. Rokkikukko himoitsi naista, mutta sai hotelliyön makkarankuoria tyhjän torin reunoille heittelevän ja elintarvike-pommia postille suunnittelevan rumpalin kanssa.

Tampereelle siirryttäessä täytyi luonnollisesti järjestää tupaantuliaisjuhlat Annulle ja iloitsevathan myös naapurimme kekkereiden paluusta viikonlopun ratoksi. Kemut sujuivat mallikkaasti ja jatkotkin saatiin kasaan kaduilta kansalaisia poimien. Saldona kolme saksalaista, yksi Lidl ja yksi tarkkailija-Jamppa + sata perusvierasta. Viihdytysnumeroina oli pöytiin tarjoilu ja Sussun ”otan sukkahousut pois ja esittelen kantapäitäni” -esitys. Lisänä kielellisiä väärinymmärryksiä ja läimimistä.

Mökkiviikonloppu Kuopiossa oli rentouttavan letkeä. Ruska oli vallannut kauniin Savonmaan mahtavalla väriskaalalla. Soutelu järvellä, mölkyn heitto, Kari Salmelainen ja työntöiskun suursanoma olivat viikonlopun kliimakseja. Kaksi randomiakin sulautui joukkoon yllättävän hyvin, tosin toisen ”slip oho-tipuin lauteilta naamalleen” -lento pelästytti aluksi. Paluumatkalla Jyväskylään hirvet yrittivät hyökätä metsän siimeksestä automme päälle. Onneksi hirven kaiffari ojan penkalta huusi toiselle, ettei välttämättä kannata mennä. Silti ensimmäisen kerran parin metrin päässä pojottavan hirven näkeminen säikäytti. Ei tekisi mieli ottaa matsia sarvipää versus Ford.

Tänä viikonloppuna tunnelma oli hieman enemmän easy-going. Päikkä piipahti jälleen matkoillaan ja viittanässintä jatkui ikuisesti. Sunnuntaipäivä oli täydellinen sunnuntai. Lenkki auringossa, päivällinen pubissa ja jälkkärit uudessa suosikkikahvilassani, jossa vastapäisen pöydän miehet asemoituivat oudosti. Leikkipuisto ja skeittari vai lenkkeilijä vertailu. Aikaa ja oleilua ilman turhaa tekemisen pakotetta.

Siinä pikainen paketti menneestä. Arki rullaa normaaliudessaan, toisinaan lokkiparvi ruikkii viattomien yliopisto-opiskelijoiden päälle ja joskus koulumatkan saa taittaa rauhassa. Ihan kohta koittaa matka Ranskaan! Tuntuu hassulta.

Opintoputken päässä näkyy musta aukko

Kyllästyin opiskeluun heti ensimmäisenä päivänä. Muistelin, että se olisi ollut mukavaa, innostavaa, hauskaa ja virkistävää, mutta ei se ollutkaan. Ehkä se motivaatio taas kohta löytyy.

Nyt on syksymusiikin aika. Ja lapasten.

Wanted Oikea

Montako ”oikeaa” on olemassa? Voiko täysin sopivaa kumppania löytää koskaan? Entä jos the perfect machia ei koskaan tapaa?

Jokaiselle on vähintään 50 oikeaa (Pikku H:n teoria). He asuvat eri paikoissa. Joku Aasiassa, toinen Afrikassa. Pitää matkustaa, jotta olisi edes mahdollisuus tavata heidät. Entä, jos ei koskaan pääse käymään Afrikassa ja millä todennäköisyydellä kyseinen henkilö osuu siellä edes samaan kaupunkiin?

Entä kaikki suomalaiset, joiden kohtaamisen kuvittelisi olevan mahdollisempaa. Jos heitä ei ole noteerannut. Tai osannut tarttua kiinni. Uskaltanut kysyä.

He ovat hymyilleet bussissa, juosseet kiireessä tönäisten kylkeen, jonottaneet kassajonossa takanasi. Ohitettuja ja unohdettuja kasvoja.

Tai jos se toinen oli huomannut, mutta ei maininnut siitä sinulle. Tai et vain ymmärtänyt.

Ehkä kaikki 50 ovat kävelleet ohi. Joudut tyytymään johonkin epäsopivaan. Liian pieneen märkäpukuun, kumikenkiin, jotka hiertävät ilman villasukkia.

Mitä jos tapaa oikean, mutta hän paljastuukin kumppareiden aikaansaamaksi rakoksi. Vuosia, vuosikymmeniä rakko hiertää. Sinä aikana ohikävelleitä on paljon. Tai ehkä väärissä kengissä vietetty aika ei ollutkaan hukkaan heitettyä. Oppimista ja kokemista. Ihmiset muuttuvat (iso H:n teoria), eikä kukaan voi pysyä toiselle oikeana ikuisesti. Niin kai sitten.

Epäilen, että olen itse missannut kolme, vähintään. 47 to go. Missä heidät tapaan? Ilmoittautumisia otetaan vastaan.

Things are gonna change

Pakkaan, puunaan, kuuraan. Lähtö soittaa jo ovikelloa. Eilen pieni haikeus vallitsi noin kymmenen minuutin ajan, sitten ymmärsin kauan odotetun hetken koittaneen. Vapaus!

Aikuismaisesti juhlin yhden ajanjakson päättymistä lasillisella Annin kanssa. Yhden kaljan jälkeen tosin alkoi jo väsyttää niin, että oli parempi lähteä kuin sammua pöytään. Viikon 05.44 herätykset veivät veronsa. Tänään heräsin ("jo") kahdeksalta ja tuntui, että olen nukkunut ikuisuuden! Outoa.

Helsinki houkuttaa vielä tämän illan. Tampereelle palaan huomenna. Jos koskaan pääsen tavaroitteni kera etenemään, unohdin palkata orjan.

Kesä on sitten ohi. Mainio kesä olikin. Paljon kaikkea. Matkoja, festareita, ystäviä, vieraita, bileitä, hengailua, Helsinkiä, Joensuuta, Seinäjokea, maaseutua, märkiä kenkiä, aurinkoa, musiikkia, iloa. Mitä kesältä muuta voi toivoa?

Muumit alkoivat juuri sopivasti.
"Muumimamma, onko sinulla vesimelonia!"
Dubbausharrastus tulisi elvyttää. Hattu poikii lisätarinoita.

Täältä tullaan Tampere!

Nyt ei voi muuta kuin kuunnella Tori Amosin Winteriä.

"Cause things are gonna change so fast
All the white horses are still in bed
I tell you that I'll always want you near
You say that things change my dear"

Kohta kaikki on ohi

Viimeisiä viedään. Vähitellen kummallinen olo alkaa hiipiä pään sisään. Töiden loppuminen ei harmita, vaikka hassua, että taas yksi ajanjakso päättyy. Paljon on nähty, koettu, opittu. Helsinkiä tulee ikävä. Koskaan ei enää palaa Rautalamminkadulle, ei odota seiskabeetä tai -aata, eikä törmää samoihin ihmisiin pesutuvassa. Pieniä asioita, mutta osa arkea täällä. Odotan ihan kamalasti Tampereelle paluuta, mutta silti tietty haikeus valtaa. Aina täytyy luopua. Onneksi on jo niin tottunut vaihtamaan osoitetta ja elämäntilannetta, ettei se tunnu niin vaikealta. Kaikki jatkuu, vaikkei ehkä samalla lailla. Ja ihmiset säilyy. Eri paikoissa, mutta samoina.

Pieni tiivistelmä viime viikonlopusta.

Taiteiden yö meni vähän ohi, sillä yöksi kutsuttu tapahtuma on lähinnä taiteiden iltapäivä. Iltavuorosta kiirehdittyäni oli lähes kaikki ohjelma jo loppunut. Katsoimme Pekka Kuusistoa ja Tundramaticsia. Päätin mennä Kuusiston kanssa naimisiin. Oli silti mukavaa, vaikka väsymys otti lopulta vallan taiteilijaporukastamme.

Lauantaina vaelsimme metroseksuaalin miehen perässä kaupoilla. Mies oli föönannut hiukset ennen reissua, mutta se ei auttanut ostosten teossa. Nepalilainen ruoka oli kuitenkin hyvää ja rantakahvilassa ampiaiset ajoivat meidät sisään. Mari tarjosi miellyttävän trivial-hengailun piristävän jääkaappisisällön voimalla.

Ilta jatkui tupareiden merkeissä, jotka on hyvä pitää viikkoa ennen lähtöä asunnosta. Päätös jatkopaikasta oli kummallisen sopuisa. Teinihelvetissä (k-24, niin vissiin!) oli Axl Smith, outo tuttu naama (bileet+malmilla!) ja paskaa musiikkia, mutta omituisen hyvä meno. Liekö siihen vaikuttanut salaperäinen Robin Hood, jonka motto kahlitsi muutaman meistä otteeseensa. Röyhkeyden huippuna oli alasti riehuneelta pojalta kädestä varastettu kalja (tai tavallaan se antoi sen vapaaehtoisesti). Tämän päätteeksi pakoilu ja eksyttäminen, mutta sitkeä sälli lopulta tainnutti flaksia taikoineiden räkäisesti nurkan takaa vilkuilevien (rikos)kumppaneiden edessä hyvissä tunnelmissa seikkailevan toimittajan.

Taksijonon lähennellessä kahta tuntia, lähdimme (puoli)pakotetuille jatkoille Sörnäisiin Mad Caddiesia kuuntelevan pojan luokse. Ryhmämme pienentyi neljään henkeen. Espoolaismusikantti sammui ennen serenadinsa soittamista. Ehkä henkevät keskustelut sisaruussuhteista ja "sä olet maailmalle hyödytön"-aiheesta uuvuttivat liikaa.

Aamulla vesipoolo ja estrogeeniset miehet naurattivat. On outoa, kun saman minimaalisen tilan jakanut tuntematon on aamulla vielä vieraampi.

Mainiot oli pirskeet. Juuri tämän takia kannattaa hankkiutua henkisesti ja fyysisesti sairaaksi itseaiheutettuna.

Tiedän, ettette pysyneet perässä, mutta aina voi yrittää miettiä.

Olen levoton, haluan jäädä ja lähteä. Ehkä tämä vaeltaminen ei lopu koskaan?

Jk. Toinen vaihtoehto naitavaksi (naimisiin mentäväksi?) on luonnollisesti Andreas Thorkildsen. Treenattu urheilija vai monilahjakas muusikko? Vaikea on ihmisen valinta.

Ihmisyyden ylivertaisuus

Miksi ihmiset ovat olemassa?

Ihminen on evoluution tuloksena kehittynyt eläin. Fakta. Mutta miksi ihmisistä on tullut ihmisiä, jotka tiedostavat tilansa ja pyrkivät häikäilemättä käyttämään asemaansa hyväkseen? Siksikö, että Jumala sanoi kaiken olevan ihmisen hallussa, kunhan hän käyttäytyy Jumalan ohjeiden mukaan, hänen maanpäällisenä kuvanaan?

Miksi ihminen ei tyytynyt elämään onnellisesti siellä, mistä laji on lähtöisin? En usko, että onnellisuutta lisää tieto siitä, kuinka pilvenpiirtäjä rakennetaan, tai miten koko maailman tuhoava ydinase toimii.

Ihminen ei tyydy vähään. Eikä ihminen opi.

Samanlaiset ihmiset kuin Porschea koeajavat metropolin asukkaat asuvat yhä metsästys- ja keräilijäkulttuurissa. En usko, että eteläisen Afrikan sanit ovat yhtään onnettomampia kuin me, koska eivät voi vertailla supermarketin hyllyjen välissä oliivisäilykkeitä. Luulen, että he ovat jopa tyytyväisempiä kuin me, hyvinvointiyhteiskunnan purukumi-ihmiset, jotka ihmettelevät huuli pyöreänä, kun näkevät televisiossa dokumentin igluissa asuvista inuiiteista.

Pitää siis olla julma, jotta kaunis ja yksinkertaisesti parempi kulttuurimme plastiikkakirurgien vastaanottoineen saa enemmän tilaa. Tilaa ihmisyydelle. Jonka tavoitteena on päästä valtaan, koska valta tuo rahaa. Ja valta tuo vastuuta. Mutta vasta vastuun väistely on älykkään ihmisen kultamitali.

Vai mitä mieltä Mihail Saakašvili ja Dmitri Medvedev ovat?

Olen aika varma, että osseetit eivät arvosta näiden ihmisten ylemmäistä viisautta ihmisenä olemisessa.

Falling slowly

Sade palasi. Työpisteen ikkunasta näkyy lainehtiva parkkipaikka. Seitsemän päivää töitä putkeen. Sitten enää kaksi viikkoa. Tuntuu aika hyvältä.

Eilen vietin kultturellia vapaapäivää. Nykyään osaa arvostaa yksittäisiä vapareita entistä enemmän. Päivällä Once, joka oli lievä pettymys. Ehkä ihmiset olivat hehkuttaneet sitä liikaa. Turhan paljon odotuksia, mutta äärimmäisen kaunista musiikkia.

Take this sinking boat and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice you have a choice
You've made it now

Illalla Olavi Uusivirta taikoi itsestään ja ja kitarastaan loistavia säkeitä. Komea ääni miehellä, vaikka välillä radiosoitossa ärsyttänyt.

Välillä tulee aivan järjettömiä kaipuun, läheisyyden ja kaihon olotiloja. Selvä syksyn merkki.

Tsadissa tapahtuu

Muutama viikko sitten istuin ratikassa opiskelijakollegani kera. Takanamme huojui istualtaan hieman kaljoissa oleva perusspuge. Vaunuun nousi hetken kuluttua toinen tuulesta temmattu jannu. Tatuoitu nuorimies alkoi huudella vaunun toiseen päähän ystävälleen. Stiguhan se siellä.
”Me istuttiin samassa sellissä, etsä muista!”

Sörkan kundien re-union oli onnellinen. Heti ensi töikseen Stigu ilmoitti kalterikaverilleen viimeisimmät uutiset:
”Muussasin just yhen jätkän. Kytät on perässä.”

Jutustelu jatkui yhtä kevyin aihein. Saatillekin oli päästävä, tosin Stigun charmi ei purrut siihen asti, että olisimme jakaneet huomiota selkänojiamme ryskyttäviin äijiin enempää.
Kaverukset muistelivat vanhoja, kunnes kokoontumisajoille saapui kolmaskin sälli. Keravalla lusinut juippi turisi hetken stadilaisten kanssa, mutta tuomio keravan postuttua oli selkeä. Stigun ja kaiffarin mielestä keravan nuorisovankila on lässy mesta. Sörkka se vasta on kovien miesten paikka.

Volyymitasossa olisi ollut ehkä säätelemistä, ainakin jos vähänkin virkaintoisempia siviilejä olisi vaunussa sattunut olemaan. Stigu paljasti toverilleen sopivassa kohti salaisuuden.
”Mulla on huumeita täällä povarissa.”

Shhh. Ei me kellekään kerrota. Lopulta Stigun ja häiskän matka tuli päätökseen. Oli pakko vilkaista vilkkaan keskustelun päätteeksi veijareiden olemus. Stigu näytti ihan stigulta ja kaveri alle kolmekymppiseltä stigun manttelinperijältä. Mahtoi olla kundeilla kovat jatkot keskenään.

Ratikassa voi siis tavata muitakin kuin pahimmassa tapauksessa ikäviä asioita aiheuttavia sinitakkisia virkailijoita. Eräänä toisena päivänä matkasin raitiovaunulla Töölöön. Istuin etuosassa ja puolivälissä matkaa eräs matkustaja huikkasi kuljettajalle puukko kädessä istuvasta miehestä vaunun takaosassa. Lähettyvillä oli Lintsiltä palaavia lapsiperheitä ja kuski kutsui poliisin paikalle. Pysäkillä, jolla jäin pois kaksi poliisia ratsasivat vaunun aika toimintaleffamaiseen tyyliin. Aika laitamyötäisessä hipsutteleva mies piti kaljapullostaan tiukasti kiinni.

Seuraavana aamuna palasin pitkäksi venyneiltä jatkoilta takaisin kotiin. Vilkaisin sivulleni ja kukas muukaan vieruspenkillä istui, kuin eilisillan puukkospurgu. Mies oli varmaankin päässyt putkasta ja matkusti nyt kohti uusia seikkailuja.
--
Helsinkielämä on siis aivan mielettömän villiä. Siksi pitikin käydä tasoittamassa olotilaa maaseudun rauhassa viime viikonloppuna. Ajelin jopolla peltojen keskellä, otin valokuvia monsterihyönteisestä, näin bätmänin ja muistin samalla, miten kovia elokuvateatterin penkit voivat pahimmillaan olla. Parantuminen edistyi toivottavasti, sillä jatkuva köhä voisi pikku hiljaa antaa periksi.

Kesätyöputkea on enää vajaa kuukausi jäljellä ja se tuntuu mielettömän hyvältä! Kaipuu Tampereelle tuttuihin ympyröihin kutkuttaa mielessä. Yleensä syksyä odottaa inholla, nyt on tapahtunyt jotain kummaa. Toivon, että kohta voi kääriytyä syystakkiin ja kävellä illalla katulamppujen valossa kuulaassa syysilmassa kaupungilla. Syksy, tule jo!

Huokauksia ja kurkkuongelmia

Lupasin kuvapäivitystä. Kuvia voi käydä katsomassa osoitteessa http://picasaweb.google.com/Maharadsa. Siellä kuvia myös Seinäjoen yhteissynttäreiltä.

Olin viikon alussa elämäni ensimmäisellä sairaslomalla! Sama räkä ja köhä vaivaa, eikä sitä sen kummemmaksi todettukaan. Voisi kyllä jo vähitellen väistyä, ei jaksais nappailla enää tuhannetta pastillia ja niistää miljoonanteen nenäliinan. Lomaa tosin ois voinu jatkaa pidempään, oijoi.

Heinäkuu on todella vuoden köyhin uutiskuukausi. Mitä nyt välillä joku mieleltään epätasapainoinen puukottaa muita tai riparikaveri karkaa vartioilta silmälääkärireissulla. Tosin nekin uutiset tulevat muualta, enkä henkilökohtaisesti haluaisikaan olla rikostoimittajana urkkimassa miltäs tämä puukon heiluttelija näyttää.

Odotan syksyä. Se on kummallista. Kaipaan myös jollain tapaa Tampereelle, vaikka tykkään Helsingistä enemmän. Mansessa on koti, koulu ja kaverit. Onhan niitä täälläkin ja joka viikko joku on kylässä tai itse matkalla. Neljä kuukautta töitä on kuitenkin liikaa. Miten sitä jaksaa oikeassa työelämässä? Silloin on kuukauden kesäloma, mutta vain kuukauden! No, se ei ole vielä tämän elämän murhe. Sitten isona.

Saari iloa täynnä

AAh. UUh. Iih. Ilosaari ei taaskaan pettänyt. Iih. UUh. AAh.

Rolling Ensebmle veti keikan heti perjantai-iltana. Anskun paita muuttui vihreäksi ja triangeli helisi taustalla. Hurmioitunut kansa tanssi ja vaikuttui näkemästään. Näin tapahtui aivan varmasti. (Itsehän rollailin, joten havainnot eivät ole tarkimmat mahdolliset). Nuotiopaikalla riimit lensivät Raappanalle, toiset eksyi kärrybileisiin ja muun porukka tluukutti täysillä ministereoista yhtä tiettyä biisiä. Seitsemäntoistavuotiaat kohtasivat toisiaan, mutta lopullinen pariutuminen jäi tapahtumatta ansioituneiden kommenttien takia. Ups.

Lauantaina Valkyriansin laulaja huusi että ”uuu-uuu-uu” ja heilutti sormeaan. SMG tunnelmoi ja Mad Caddies oli veikeä ylläriuutuus minulle. Illalla kasettimies antoi C-kasettinauhoja heiteltäväksi ja yritti tehdä kiihkeitä taklauksia samanaikaisesti. Omassa leirinnässä jytäsi yhtäkkiset bileet, joihin eksyivät muun muassa urpot espoolaiset. Toinen sanoi, että ”Sä pärjäät elämässä henkisesti ja fyysisesti”, se sentään pelasti vähän.

Sunnuntaina heitin talviturkin (joojoo, en oo aiemmin!). Olin fiiliksissä Commonista, jota kuulin ensimmäistä kertaa. Kashmir veti hyvin ja UUHAAHIIH, Mike Patton! Se on vaan niin HYVÄ. Tyypillä on aivan käsittämätön äänirekisteri! Ja aivan helvetin uskottava kaikessa mitä se tekee. Italialaista iskelmää sinfoniaorkesterin säestämänä!? Patton toimii. Huh. Illalla vilkuiltiin sivusilmällä Nightwishiä, pyrotekniikka oli meinannut kärventää kuvaajaystävän, muuten lämpö ei yltänyt ihan omaan sydämeen. Kuumuutta tosin riitti Nakkilalaisten teltassa, jonka tropiikki huononsi entisestään juttujen tasoa. Juhan auto sanoi poks ja siitä johtuen kasvihuone pystytettiin viiden hengen retkueen toimesta entiselle paikalleen. Myöhemmin illalla tapahtui nousu barrikadeille, kun koko leirintä alkoi riehua. Järkkärit yrittivät estää kansannousua, mutta lopulta niiltäkin meni sormi suuhun. Kuvaajamies oli unohtanut ”sheidit” päähän ja tuloksena oli hieno silmänaamio. Tosin Joonas veti paremmat hankkiessaan puolinaamarusketuksen aamulla. Mari saapui hengaamaan napashottimiehen kanssa ja ystävämme E tuli yllättävään humalaan juotuaan kuin mies.

Ilo asuu meissä ja Joensuussa.

(Kuvapäivitystä tulossa, kunhan saan piuhan pokkariin!)

Hotellijatkot vahingossa

Olen jäänyt kahviloukkuun. Ärsyttää. Onneksi siitä pääse heittäen pois, jos niin päättää. Päivät juoksevat. Heinäkuun puoliväli jo! Tai no ihan pian.

Viime viikonloppu oli aika villi. Heinäkuinen helleilta houkutteli Anskun Lahdesta Hannan ja minun seuraksi. Kaisaniemen puistossa Lieksalaiset 17-vuotiaat kaksoset kertoivat tarinaa, kuinka he olivat muuttaneet Hyvinkäälle kahden lähemmäs kolmekymppisen veljeksen tykö. Neljästään yksiössä on varmasti ihan jees. Eestiläinen raksamies liittyi seuraan ja tulkin rooli heitettiin puolipakolla, ylläri, minulle. Vieressä saimme samalla seurata draamaa, jossa tummaihoinen mies kääri paloiteltua korvaansa veriseen paitaan. Poliisit eivät onneksi tällä kertaa olleet meidän perässä.

Ilta jatkui raksamiehen roikkuessa kannoilla. Aussie-baari oli hauska, tosin ilonpilaaja oululainen valokuvaaja rehvastellessaan sai vihdoin pilkan omaan nilkkaan. Eestihemmo tajusi lähteä bussilla kotiin ja me etsimään teinien luvattua pyhiinvaelluskohdetta.

Mekan löydettyämme törmäsimme valtavan teinihurmion muodostamaan seinämään. Tekno jytisi, samoin aika monen 18-vuotiaan perse. Festarirannekkeisiin naamioitunut rokkiäijä tiesi pelin säännöt. Istu tanssilattian laidalla hajamielisen näköisenä, niin saat.

Loppu illasta hämmentävä poika liittyi seurueeseemme. Salmari oli liian halpaa, joten saksalaiseksi esittäytynyt poika yritti tarjota jotain hintavampaa. Pilkku esti aikeet ja siirryimme ulos. Pohdimme jatkovaihtoehtoja, jotka olivat vähissä. Löysimme itsemme Kampin hotellin respasta. Neljän hengen huoneita ei ollut tarjolla, joten poika tilasi kaksi kahden hengen. Luottokortti vinkui ja me yritimme käyttäytyä suhteellisen järkevästi. Lopulta saksalais-suomalais-jenkkiläinen poika sammui kesken minibaarijatkojen. Onneksi paneelikeskustelu USA:n presidentinvaaleista oli suoritettu semihyvin. Aamulla ihmettelimme luksusaamupalaa ja pojan henkilöllisyyttä. Tarinankertoja kerrakseen!

Sen pituinen se. Nyt odottavat uudet seikkailut Ilosaaren ihmeellisessä maailmassa. Tämän edestä on tehty töitä ja kiristelty hampaita. Kesän paras festari alkaa TÄNÄÄN. Mahtavinta!

(Ääh, kirjoitusvirheitä sata. Kiire!)

Lyhyesti

Päivitystä monsuunisadekauden keskeltä.

Provinssi.
Letkeä reissu. Loistavia esiintyjiä. Foo Fighters, Serj Tankian ja muut kaverit. Paljon tuttuja. Luovutimme Rolling Ensemblen tunnuksilla varustetun paviljongin perintönä Sonkajärvelle. Provinssin jälkeen liftasimme Annun kanssa Roger-oravan (RIP) luota Nurmosta Hkiin. Rekkamies oli mukava ja ihmetteli varmaan juttujen tasoa.

Juhannus.
Porin saaristo. Kokko kiville, sytyttäjän ollessa tuhannen päissään. Rentoilua, grillailua, pelailua ja KOIRA.

Seinäjoen synttärikemut.
Vauhdikkaasti Wartissa. Oli siistiä. Oma baari. Ei puukkoja selkään. Noitasopraanolla varustettu pikkusisko ja tomaattijatkot. Paljon kivoi ihmisiä. Reissun teemabiisi: Vieläkö soitat banjoa.. vieläkö on villihevosia.

Nyt.
Vierasmajatalon pito jatkuu. Hanna kylään, äitikin ehkä lauantaina. Kolumniani oli lainattu Ilta-Sanomissa, olen siis urani huipulla. Tänään teloin firman auton poliisilaitoksen edustalla sijaitsevaan kylttiin, jossa luki Poliisi. Pakenin paikalta ja jään odottamaan linnatuomiota.

Mittee se iikkea oekein meinoo?

No hohhoijaa, Ikea avaa myymälän Kuopioon (ja Tampereelle ja Raisioon). Eihän siinä mitään väärää ole, että suurketjut lisäävät markkinaosuuksiaan ja pyrkivät kaksinkertaistamaan liikevoittonsa.
Siellä sitten Viänäsen Ierikka ja Kaappisen Hilima käävät kahtomassa mualiman äärissä viännettyjä kiikkustuoleja. Kokoamisessa saattaa palaa kovahermoisellakin savolaisella päreet, mutta ainahan kalusteita voi hyötykäyttää juhannuskokon sytykkeinä.
Itsehän Ikea-kodissa kohta kuukauden asuneena voin kertoa, että en ymmärrä ainakaan ko. firman lusikoita enkä tiskiharjoja. Muuten kaikki kunnia tuolle Aasian maiden kansojen työllistäjälle! Viva la Ikea!

Kesäkesäkesäkesä!

Unohdin viime kerralla mainita mainiot kommentit kuultuna Helsingin yössä.

1. Lähe tanssimaan Zetoriin. Mä voin sit vietellä sut, ja kun sun faija on kuitenkin rikas, niin saan sit sen rahat. (mies, n.50)

2. Ootsä ihmiseks ihan hyvännäköinen. (rastafari, n.28)

Näillä mennään!

Kesä kuumottaa. Viikonloppuna paljon äksöniä ja vapaus! Jess!

IhQQ JL!

Jared ei ihan irronnut kesäheilaksi. Tykki keikka kuitenkin 30 seconds to marsilta eilen. Vähän katkeroitti, kun JL oli hengaillut Lintsillä. MIKSI EI VIIME KESÄNÄ? Olisin voinut palvella ihan mieluusti. No, sillä on tyttöystävä anyway.

Päivät menee tiuhaan. Työ on mukavaa, kesä alkoi ja vierailijoita on ollut tasaiseen tahtiin. Viime viikonloppuna parveiltiin Marin ja Päivin kanssa yössä. Nykyään olemme ihmismagneetteja, harmiksi vain todella elliptiset vastakappaleet eivät vedä puoleensa. Rastafarit sen sijaan pitävät puolensa, samoin keski-ikäiset. Uutuutena kohtasimme menninkäisen ja snoukkarihopparin. Vaihtelu virkistää.

Provinssiin on enää reilu viikko. Odotan odotan. Tuleeko sitä koskaan vanhaksi, eikä jaksa mujua mudassa telttailemassa? Tuskin hetkeen.

Lahden nähtävyydet ja kesäpanttaus

KATDK:n kokoontumisajot Lahdessa oli jännittävä kokemus kaikin puolin. A.A:n (Hmm, Alvar Aalto, ehkä, ehkä) tupaantulijaiskemujen pitopaikka valtavassa kartanotyyppisessä kerrostalohuvilassa tarjosi loisteliaat olosuhteet juhlille. Vai kellä muulla on huone, jonne voi majoittaa kevyesti 9 vierasta, joista 8/9 saa sänkypaikan!?

Suomen hankittua pronssimitalin, antoi Lahden yö parastaan. Rokkibaari nimeltä Torvi oli todellinen monikulttuurisuuden kohtauspaikka. Kolmostuoppeja hamusivat niin rastafarit, insinöörit, 70-luvulta karanneet takatukkafanaatikot, pimut ja rokkarit. Ehkä mainitsemisen arvoisin löytö oli Lönnrotin takapihalta karannut Väinämöinen. Väiski oli ovelasti tuunannut itsensä aikakaudelle uskottavaksi ja pukeutui jenkkihuiviin sekä nahkarotsiin, jonka selkään oli kirjailtu isolla LAHTI. Väde kuitenkin paljastui uskomattoman paksun ja tuuhean koko naama-alueen peittävän harmaan karvoituksensa vuoksi. Mitähän shampoota iso-V mahtaa käyttää?

Jatkojakin oli tarjolla vaikka muille jakaa. Saasteinsinöörin kahden asunnon pianojatkot tyssäsivät nihkeän naisen snägäri-nukkumaanmeno -aikeiden takia. Nakkikiskalla taksia odotuttanut sössö-bisnesäijä koitti houkutella hotellirientoihin. Vielä rappukäytävässä peräämme hönkivät alakerran asukkaat, joiden mukaan jatkot olisivat ollut hyvä idea. Niinpä.

Laatua tarjosi kekkereiden lisäksi seura. Kuinka saisi kaikki parhaudet purkkiin kotiin?

Vaikka kesä aikoo pitää toistaiseksi lomaa, tunnelmia kohottaa festarivapautukset, jotka onnistuin kikkailemaan vuorovaihdoilla. Provinssi ja Ilosaari! Siinä mun kesälomat, ja voiko parempaa tapaa käyttää edes olla?

Helsinki-Porvoo kuittaa ja lähtee kohta istumaan päivittäistä maantieajoa.

Melko suomalaista

Torikahvittelu on aika suomalaista. Missä muualla ihmiset ostavat kahvia ja pullaa hikisestä myyntikojusta, syövät sen muovisilla puutarhatuoleilla, ottavat kärpäsen pois kahvikupista ja nyppivät viimeisetkin sokerinmuruset kostutetuilla sormilla pahvilautaselta? Mummojen suut vaahtoavat juoruista, kunnes kello 16 torikojut puretaan.

Suomalaiset kesätapahtumat ovat melko suomalaisia. Saappaanheittoa, yöjuoksukisoja, eukonkantoa, kantelefestivaalit, onkikilpailuja, suopotkupalloa. Kuka hullu sellaisiin osallistuu? Aika moni. Makkara kiskasta käteen ja valkoisten muovinauhojen ääreen kannustamaan kisaajia. Yötön yö takaa pitkälle jatkuvat juhlat.

Mämmi on todella suomalaista. Ruskean musta mömmö. Mämmi. Sananakin jo aika kummallinen. Mämmi. Sokeria ja maitoa, kratut syövät kerman kera. Pääsiäisen ihme mämmi. Miten sitä voi enää muuten perustella?

Suomalaisten harjoittama mökkikulttuuri=ganska finska. Kai muuallakin kesäasumuksia harjoitetaan, mutta niin vakaumuksella kuin Suomessa? Kai nyt kunnon ihmisellä mökki on! Järven rannalla luonnollisesti. Ei ne iilimadot pure, jos ei kosketa sitä mutapohjaa! Sauna ja grilli. Kolmos olut. Sähköttömyys tai vähintään ulkohuussi. Kaukana olevat naapurit. Vai perkele, nytkö ne rakensi uuden mökkinsä 800 metrin päähän! Hyvästi rauha.

Joulupukki tulee Suomesta. Santa Claus on huijausta. Joulupukkihan on asunut Korvatunturilla jo miljoona vuotta! Mitenköhän porot pärjää ilmastonmuutoksen keskellä?

Salmiakki maistuu vain suomalaisille. Outo makuyhdistelmä, suolaisen makea. Ja sitä sekoitetaan nykyisin jopa suklaaseen! Aika outoa, no, mehän ollaan.

Saunassa suomalaisuus paljastuu. Ja paljastuu kaikkea muutakin. Saunassa ei häpeillä, vaikka muuten suomalaisilla menee pupu pöksyyn turhankin usein. Saunaa tosin käytetään muuallakin. Että ei kannattaisi omia!

Suomalainen sisu. Kyllä ne meidän leijonat maailmanmestaru
uden vie! Niinhän ne ovat tehneet, viimeksi 1995. Ja onhan sen jälkeisiä mestaruuksia yhteensä nolla. Sisulla suomalainen voittaa aina, tai ainakin melkein. Aina voi jälkikäteen vedota puutteisiin ja huonoon onneen.

kesä+työ=kesätyö

Vappu oli kevään viimeinen etappi. Työväen juhlat olivat varsin mainiot. Vapun jälkeinen hengailu toimi ennakkokesälomana. Mahtavuutta oli loikoilla, asua puistossa ja olla hetki vapaa.

Kesäorjuus on alkanut. Töissä tosin on mukavaa. Heti hommiin asenne on hyvä, turha roikkuilu ja peukaloiden pyörittely olisi aika ankeaa. Porvoo tuntuu kotoisalta, mutta bussin ohittaessa Itäkeskuksen, mieletön Helsinki-fiilis iskee aina. Pidän kaupungista, ei voi mitään.

Ensi viikolla pääsen omaan kotiin. Loisijana on tosin ollut vallan mukavaa, kun guest housen emäntä on äidillisesti pitänyt huolta adoptoitavastaan. (Vehnälle ääretön kiitos!)

Tietty levottomuus on häipynyt, tässä tämä kesä menee, ja hyvä niin. Onneksi saa tehdä sellaista työtä, josta tykkää.

Masentavaa on ainoastaan se, että juustoa syömällä maailma tuhoutuu. Mutta kun en mä voi elää ilman juustoa!

Vappuvappuvappu

Kevät! Kesä! Festarit! Vappu! Aurinko!

Sain siirrettyä työt alkamaan vasta maanantaina. Hetki aikaa huokaista ja viettää leppoisia hetkiä parhaiden kanssa. Vappu! Tavallisesti haalariojassapyörimissekoilua ei melkein jaksa, mutta nyt, nyt, se tulee oikeaan aikaan.

Simat naamariin ja munkit nassuun! Se on työväen juhla just nu!

NYT

1. Asun yliopistolla. Päivät koulua, illat Gonzoa.
2. Haastattelimme Tv-työn kurssin henkilökuvaan Tampereen Teatterin lavastemestaria. Mahtava tyyppi, saatiin kasaan aika mainio henkilökuva. Kulissien taakse oli hienoa päästä. Eikä teatterin kummitus ole vain legendaa.
3. Kesätöiden lähestymisen tiedostaa joka päivä entistä enemmän. Enää kaksi viikkoa ja rumba alkaa!
4. Haikeavaikeakummaolo välillä. Kevätlevottomuutta?

Todellisuuden harha

Jos elämän tavoite on hyvä elämä ja onnellisuus, miksi ihmiset tavoittelevat aivan vastakohtaisia asioita? Eivät ehkä tietoisesti, mutta ahneus, itsekeskeisyys ja kiire kaikkeen ovat tie jonnekin aivan muualle. Individualistinen yhteiskunta erottaa meitä yhteisöstä, johon haluaisimme ehkä kuulua. Todellisuus on meille kuva, johon peilaamme itseämme ja heijastus näyttää meille vain pinnan. Elämme kuvissa ja kuvista. Mikä on totta ja mikä ei? Illuusiossa on helppo asua, mutta onko se tyydyttävää. Eikö kuplan puhkeaminen pelota? Puhaltamalla pääsee eteenpäin, ainiaaksi henki ei riitä. Keuhkokapasiteetin vahvuus on pinnan alla. Miten sinne pääsee?

Aprillia, tai ei sittenkään

Olipa päivä. Aprillipila olisikin ollut hyvä vitsi, mutta eilinen oli jotain aivan muuta. Kun viranomaiset ovat asialla, tulella ei kannattaisi mennä leikkimään. Ehkä opittiin jotain. Kokemuksia rikkaampana ainakin. Ei kaikkea osaa ottaa niin vakavasti, eikä tarvitsekaan (Ai mitä, aikuisena pitäisi ottaa vastuuta? Minäkö aikuinen? En kai..).

Kääntyi huhtikuuksi ja jokos kevääksi lykkäsi. Kesän tuoksu hiipii pikku hiljaa, vaikka povaan vielä kaikkia mahdollisia epämiellyttäviä sääilmiöitä saapuvaksi. Trust me.

Viime aikojen parhaat uutiset ovat tulleet Kuubasta, tuosta Castro toisen punikkiparatiisista. Miettikää nyt, kuubalaiset saavat käyttää nyt kännyköitä, yöpyä turistihotelleissa ja rahansa he voivat pistää tietokoneisiin, dvd-soittimiin, isoruutuisiin televisioihin, autojen varashälyttimiin, sähköllä toimiviin painekeittimiin ja mikrouuneihin. Mikä maa!

Aika kuluu kamalaa vauhtia. Aivan pian on kesä. Työt alkavat tasan kuukauden päästä. Onneksi kaikki on mallillaan. Stressata ehtii vielä.

Talvinen Tallinna

Pääsiäiseksi pakenimme Eestiin. Tallinnan yllättänyt lumipyry teki kaupungista viileän tuttavan. Vielä viileämpiä olivat Anskun himoitsemat blenderissä valmistetut jäiset mansikkadrinkit, joiden nostattamissa tunnelmissa etenimme jatkamaan illanviettoa vanhaan kaupunkiin. Rantautuminen paikallisten pariin oli onnistunutta, ikähaarukkakin kattoi teineistä nelikymppisiin. Hauskana asiana pidimme nurkkasohvaa nukkumakohteenaan pitänyttä hevaria, joka sai lopulta seurakseen kaksi muuta goottia. Natiivilta asiasta tiedustellessani, hän kommentoi tilanteen olevan normaali kyseisen heimon keskuudessa. Ja mikä ettei, bileet valmiina herätessä, ei kai sen parempaa voi keksiä! Kuuteen asti auki ollut rokkikellari viihdytti meitä pitkään, kunnes otimme taksin uuden muusikkoystävämme matkustaessa kanssamme osan matkasta.

Seuraava päivä oli osaltaan kohtalokas matkaseurueellemme, hallitsemattoman bulimian yllättäessä yhden jäsenen jo edellisiltana. Sukulaisvierailu oli kuitenkin onnistunut ja Anijan kylän hoodit tuli nähtyä pienen kävelylenkin ohella. Pieni Pärtel sulostutti silmillään ja oli melkoisen touhukas kontatessaan vinkeästi itse kehittämällään tyylillä.

Dramaattisia käänteitä reissu sai vasta loppumatkasta. Itse menetettyäni puhekykyni päivää aiemmin, paluumatka laivalla oli odotettua rankempi. Pahoinvointi alkoi juuri ostettuamme buffet-lounaan. 2 m/s puhaltanut merituuli ei tällä kertaa ollut syynä kurjaan elämään, vaan samanaikainen vatsatauti selittynee jonkin asteisella ruokamyrkytyksellä. Lohifileet jäivät syömättä, kun kouristelu vatsassa paheni jokaisella lähes identtisesti. Mysteerinen symbioositauti vei voimat, mutta nyt olotila alkaa jo lähennellä normaalia. Ehkä Jeesus kosti meille, muuta selitystä ei voi keksiä.

Päivi ja suuri kultainen muna.

Dublin-Amsterdam-Den Haag

DUBLIN

Pubitoiminnan lisäksi ajoimme "dead slow" -varoitusten saattelemana
"Dublinin vuorille".

Vuorilla näkyi vain muutama lammas ja talo, mutta sen huipulle oli luonnollisesti pystytetty pubi.

Pubissa tarjoiltiin pääasiassa mallasjuomia.

Pihalla menin pottaan.


AMSTERDAM

Amsterdam tarjosi kaunista arkkitehtuuria ja loputtomiin jatkuvia kanaleita

Pyöräilijöitä
(PALJON, JOKA PAIKASSA)

Kahvikauppoja ja muita paheita

(Avaruusmuffinssi ja mies)

Seksiä

(Punaisten lyhtyjen alueella emme viitsineet kuvata, mutta näimme siellä ikkunassa tummaihoisen naisen, joka heitti tissejään viehkeästä puserostaan ulos ja takaisin.)

Ihania (normaaleja) kahviloita
Tavoite + 200 kg ei ollut hankala saavuttaa.

(Tässä 18 euron kakkuannos, rento välipala)

(Kissat olivat usein vakioasiakkaita liikkeen tasoon katsomatta)

DEN HAAG

Saavuttuamme Haagiin törmäsimme noin miljoonaan maratoonariin. Pieni pisto omassatunnossa saattoi tuntua, Amsterdamin ei-ehkä-niin-tervehenkisen oleskelun ollessa takana.

Kuka uskaltaa painaa?

Terassikelejä Suomessa saanee vielä odottaa.

Näimme kummallisia eläimiä.

Tyylikkäitä ihmisiä (huomaa papan silmälasit-kaulus-pyörän vanteet -kombinaatio)

Ihana mies ja koira.

Hostimme Haagissa olikin överirikas metrin paksuiset hauikset omistava mies, eikä räkäyksiössä asuva goottityttö. Kolmekerroksinen omakotitalo, sekä munaisa jääkaapin täyte.

Viikon matka teki tehtävänsä ja loppureissun rautatiet paljastivat sisäiset alienimme.

DUBLININ UUSI TULEMINEN

Jotta kaikki aika käytettäisiin hyödyksi, emme toki jääneet lentokentälle nukkumaan, vaan karkasimme keskustaan.

Saint Patricks Day sai pubit kuumiksi kansalaisuudesta huolimatta.

Vapaus

Nyt on se hetki, jolloin takaraivossa ei nakuta, ahdistus ei kaiverra rinnan tietämillä ja muussa kropassa alituiseen, stressi haihtuu ja pieni riemu hiipii vähitellen kaikesta siitä mukavasta, mitä on tapahtunut.

Sain viimein harjoittelupaikan. Etelä-Suomi kutsuu jälleen. Punnitsen asemoitumisvaihtoehtoja, Porvoo-Helsinki. Ihanaa joka tapauksessa, että kesätyöhuolet voi unohtaa.

Radiokurssi on lähes pulkassa. Tänä aamuna hoidin suoran radiolähetyksen ihan kelvollisesti. Vieraskin oli oikein mainio! Enää yksi uutisvuoro, sitten voi päästää irti sähköisestä viestinnästä hetkeksi. Radio on kyllä kiinnostava väline. Hienoa, että voi nyt kokeilla ja osata perusteet, jos joskus tahtoo vaihtaa mediamaisemaa.

Kevät kurkistaa jo vahvasti oven takaa ja mieli pikkuhiljaa asennoituu uuteen vuodenaikaan. Löysäilyä tulossa, tai niin luulen. Mutta se kuulostaa oikein lupaavalta. Eihän tässä ole enää kuin kaksi kuukautta.

Karkauspäivän kosintoja en taida toteuttaa, vaikka naimisiinmeno jonkun rikkaan kanssa ei välttämättä olisi huono ratkaisu. Ehkä se instituutio on kuitenkin jotain muuta tarkoitusta varten, vaikka suhtautua voi toki monella tapaa.

Viikonloppu, jona ei tarvitse murehtia mistään! Aika siistiä.

Näitä näitä taas

1. Muistatko, missä suutelit ensikertaa?
Muistan kyllä.

2. Oletko koskaan luntannut kokeissa?
Olen.

3. Nukutko alasti?
En, se tuntuu omituiselta.

4. Oletko koskaan kaatanut joulukuusta?
En.

5. Oletko jäänyt kiinni varastelusta?
En toistaiseksi, tosin ei kovin suuria jalokivikaupparyöstökeikkoja ehkä lähiaikoina tiedossa.

6. Onko sinua koskaan leikattu?
Ei ole.

7. Luetko sanomalehdestä kuolinilmoitukset?
Luin ennen vakituisesti HS:n sunnuntai-sivuilta, mutta nyt se on jäänyt. Olenkohan muuttunut?

8. Oletko koskaan lähtenyt ulos ilman alusvaatteita?
Hmm, ai sisätiloista? Luulen niin.

9. Oletko pelannut räsypokkaa?
En! Pitäisi varmaan kokeilla.

10. Oletko ollut ammattilaisen hierottavana?
En, voisi olla hyödyllistä.

11. Oletko tanssinut pöydällä tai baaritiskillä?
Baaritiski voisi olla aika vaikea toteuttaa, pöydillä nyt toki.

12. Oletko ollut sokkotreffeillä?
En.

13. Pitäisikö aviopuolisoiden mielestäsi tietää toisistaan kaikki?
Ei kai koskaan voi tietää kaikkea.

14. Oletko soittanut pilapuheluja?
Kyllä vain.

15. Oletko hypännyt benji-hypyn?
En, mutta haluaisin kyllä.

16. Pitäisikö miedot huumeet mielestäsi laillistaa?
En osaa sanoa. Negatiivisia vaikutuksia varmasti olisi, vaikka käytön määrän lisääntymisestä on vaikea sanoa. Alkoholi ja tupakka tappaa, että jos ihmiset typeryydessään haluaa lisäongelmia päihteiden avulla, niin antaa mennä.

17. Laulatko suihkussa?
En. Keskityn silloin olennaiseen.

18. Haluaisitko olla mies vai nainen?
En ehkä haluaisi nyt vaihtaa sukupuolta, turhan vaivalloista. Jos saisi uuden elämän, en osaa sanoa.

19. Uskotko ihmeisiin?
Mikä on ihme? Luulen kyllä, että on selittämättömissä olevia tapahtumia, jos ne on sitten ihmeitä.

20. Oletko koskaan joutunut hautaamaan lemmikkisi?
En tainnut olla läsnä. Kuolleen lemmikin näkeminen on kyllä aika traagista.

21. Kannatatko kuolemanrangaistusta?
En.

22. Suostuisitko olla peseytymättä 3 kuukautta, jos saisit 16000 euroa?
Riippuu olosuhteista. Kyllä mä voisin ehkä kokeilla. Lähimmäiset ehkä rakastaisivat eniten.

23. Tykkäätkö juhlista?
Tykkään kyllä.

24. Jos voisit, haluaisitko aina pysyä tietyn ikäisenä?
Tavallaan se olisi kiehtovaa, mutta niin luonnotonta, että lopulta asian ajatteleminenkin tuntuu kummalta.

25. Oletko koskaan pudonnut puusta?
Ehkä joo.

26. Uskotko horoskooppeihin?
En usko.

27. Kutiatko helposti?
En.

28. Oletko koskaan pelastanut kenenkään henkeä?
En ainakaan kovin ritarillisesti.

29. Koska ärsyynnyit viimeksi?
Hmm, eilen?

30. Koska viimeksi löit jotakuta?
Läiminyt tässä joskus varmaan. En toivottavasti kovin kovasti.

31. Oletko koskaan sytyttänyt tulipaloa?
En.

32. Uskotko, että muilla planeetoilla on älyllistä elämää?
Toivottavasti älykkäämpää kuin täällä. Universumi on niin tajuton, että olisi aika outoa, jos missään äärettömyydessä ei olisi mitään.

33. Oletko tehnyt testamentin?
En. Omaisuuteni on aika pieni, vaikka toisaalta voisi testamentata sen jollekin random-henkilölle.

34. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Lust, Caution.

35. Oliko se hyvä?
Pidin kyllä. Taitavasti toteutettu.

36. Missä maissa haluaisit käydä?
Paljon! Vaikka kaikissa! Ehdottomat MUST ovat Islanti ja Australia.

37. Kuka on tärkein ihminen elämässäsi?
Ystävät ja perhe.

38. Missä tilanteessa oisit valmis tappamaan itsesi?
Siinä tilanteessa, josta ei voi selvitä. Tilanne on varmasti niin kokonaisvaltainen, että vaihtoehtoja ei voi käsittää, vaikka niitä varmasti olisi.

39. Surkein leffa, jonka olet katsonut?
Tiedän kyllä, mutta en muista.

40. Onko Titanic hyvä?
Onko tässä yritetty luoda yhteys edelliseen kysymykseen? Minä tykkäsin Titanicista. Sehän on aivan mahtava, ja DiCaprio on loistava näyttelijä, vaikka sen naama kuluikin aluksi hieman puhki!

41. Ovatko naiset heikompia kuin miehet?
En halua sanoa niin. Tietyt erot ovat yleensä vallitsevia, mutta eivät välttämättä. Riippuu yksilöstä.

42. Pelkäätkö karhuja?
Metsässä kulkiessa olen joskus ajatellut, että mitä jos karhu tulee vastaan. Pelkäisin varmasti siinä tilanteessa.

43. Miksi teit tämän kyselyn?
Anne oli vastannut niin fiksusti, että yritin päihittää sen. (no ei oikeasti!)


9 Viimeisintä:

Viimeisin tupakka: Normitupakka joskus todella kauan sitten. Vaikka vahingossa vedin henkoset alkukuusta. Tiedostamatta.
Viimeisin alkoholijuoma: Viime yönä.
Viimeisin autoajelu: Kotona käydessä, eli noin viikko sitten.
Viimeisin nähty elokuva: Sama kuin äsken.
Viimeisin puhelinsoitto: Annelle.
Viimeisin soitettu cd: DJBB-Support de microphones
Viimeisin itku: Hetki on aikaa. En muista.

8 oletko koskaan -juttua:

Oletko koskaan deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? En ole.
Oletko ollut vastakkaisen sukupuolen kanssa suihkussa? Kyllä.
Oletko koskaan uinut alastomana? Kyl vain.
Oletko koskaan ollut TV:ssä? Joo.
Oletko koskaan suudellut jotakuta ja katunut sitä? Olen.
Oletko koskaan nähnyt eroottista unta jostain tuntemastasi tyypistä? Kyllä.
Oletko koskaan lemmiskellyt pyörremyrskyn keskellä? Vois olla aika extreme kokemus!
Oletko koskaan kirjoittanut päiväkirjaa? Olen.


LUETTELE 1 ASIA JOKA SAA SINUT AINA HYMYILEMÄÄN:
1. Vanhat hyvät muistot

LUETTELE 2 ASIAA MITÄ OLET TÄNÄÄN TEHNYT:
1. Käynyt kirppareilla
2. Syönyt Annen mainiota lasagnea

LUETTELE 4 ASIAA MITKÄ AIOT VIELÄ TÄNÄÄN TEHDÄ:
1. Syödä iltapalaa
2. Käydä suihkussa
3. Katsoa televisiosta elokuvan
4. Siirrellä tavaroita

Prinssit ja prinsessat-pienet vanhoina

Aamut lapsuudenkodissa ovat ihania. Pitkä aamiainen pursuavasta jääkaapista, Hesari ja ennen kaikkea kiireetön tunnelma. Sitä harvoin saavuttaa muualla, vaikka haluaisi.

Viime viikko oli hektinen, mutta antoisa. Olin maanantaista keskiviikkoon ilta yhteentoista yliopistolla. Pääsin aika fiilareihin ensimmäisen taittamani sivun jälkeen, tein aika "hienon" kuvituksen fotarissa (siis G-mittakaavassa). Yhdessä tekemistä ja hauskuutta. Gonzo on synnytysvalmis.

Livistin torstaina Savoon. Vanhat näyttivät prameilta, mutta silti niin nuorilta. Miten sitä itse tunsikin olevansa niin iso silloin? Ikääntyminen on kummallista. Tuntee olevansa sama 17-vuotias, vaikka numerot kasvaa. Jos näitä puhuisi kolme-nelikymppiselle, hän varmasti pudistelisi päätään ja sanoisi elämän olevan vasta edessä. Niin se onkin. Ennustan silti ikäkriisiä noin 27 vuotiaana.

Pakkanen nipistelee poskia ulkona. Se on kiva tunne löysän talven keskellä. Tai no, "talven".

Ensi viikolla kaksi työhaastattelua. Luotan. Pitäisi alkaa miettiä myös radion aamulähetystä. Any ideas?

Rypistelyä

Tokenin massiviisesta ja kokonaisvaltaisesta koomatilasta. Hetki siihen kuluikin.

En innostunut kyykkä-tapahtumasta, mutta käytiin tsekkaamassa Joonaksen kanssa Damn Seagulls perjantaina. Lämppäri Downstairs oli yllättävän hyvä. Eilen törmäsin Nabskuun kaupungilla ja hänen suosituksestaan hypättiin Heinin kanssa toisen maailmansodan aikaisen Kiinaan. Lust, Caution oli hyvä.

Ensi viikosta on tulossa hyvin yliopistopainotteinen. Radiorepparit pitäisi saada kasaan, samalla käydä luennoilla ja illat taittaa Gonzoa. Toivottavasti paikalle saapuu apukäsiä, sillä meidän InDesing-taidot eivät vielä hio masterpiece-tasoa. Toisaalta karkaan jo torstaina kotiin, katsomaan, kuinka pienet muuttuvat vanhoiksi. Sitä ennen on paljon tehtävää.

--

Mielestäni blogin ulkoasu kaipasi vaihtelua, (hyvät) vaihtoehdot ovat vain hieman vähissä. Huuda siis hep, jos lukeminen tuottaa suurta tuskaa, voin koittaa tehdä kompromisseja parhaaksenne. (tai sitten en)

Non-stop kooma

Mulla on joku vaihe. Viikonlopun aiheuttama lamaannus ei lopu koskaan. Jatkuva henkinen anemia. Ajattelen siis olen, tai toisaalta, olen liikaa ja ylikuormitun. Ei hyvä.

Vuosijuhlat oli mainiot. Hyvät nosteet. Vielä parempi kestosuhdanne. Ikuinen meininki. Ainakin oma. Jatkot, joiden yleisestä mainostamisesta ois voinu pitää pienempää suuta. Sekavuutta ja vähän väärässä paikassa heräämistä. Loputon lojuminen kykenettömyyden tilassa. Lainakalsarit ja loputon kävelymatka kotiin. Fyysinen voittaja, henkinen häviäjä. Tai en tiedä, piristeet aiheuttavat omituisia tapahtumia.

Jospa tämä menisi ohi.

Menoa ja meininkiä

Paljon kaikkea! En muistanut, että koulua voi olla joskus näin paljon. + muut aktiviteetit. Gonzoakin ollaan mietitty Juhanin kanssa toimekkaasti. Olen siis uusi 1/2 päätoimittaja.

Pääsin työhaastatteluun! Ensi maanantaina. Vastustaja on kova. Mutta kaverille ei ole huono hävitä. Katsotaan. Ois kyllä kiva jo päästä tästä rumbasta.

Elän seuraavat päivät kansainvälisessä seurassa. Kämppään majoittuu 4 ulkkaripoikaa. Yksi hollantilainen tuli jo tänään, käyttää aika lahjakkaasti axea.

Vuosijuhlat lauantaina. Odotan kyllä. Kai sinne voi laittaa kesämekon? Se on ihan nätti.

Olen innostunut radiokurssista. Pelottaa vaan, ettei ehdi jaksaa motivoitua tehdäkseen hyviä reppareita. Yritän kovasti.

Huomenna Kentin keikka. En ole ehtinyt kuunnella uutta levyä tarpeeksi. Luotan silti.

Varattiin Anskun kanssa lennot hiihtolomamatkaa varten. Kaksi maata, kolme kaupunkia. Dublin uusinta ja Annun kolon tarkastus. Annu mukaan ja suunta kohti Hollantia. Amsterdam! Olen kuullut niin paljon hyvää! Jos jää rahaa yli, maksan omatunnontuskia pois ympäristöveroina jollekin hyvisjärjestölle.

Olen alkanut harkita päiväkirjan salaamista. Mitä tuumitte?

Tampereelle tuli lumipyry. Se on hauskaa ikkunasta katseltuna.

Kaikki hyvin

Siis olen kyllä käsittääkseni ihan suhteellisen tasapainoisessa olotilassa.

Omituiset yhteydenotot ja utelut levottomista kirjoituksistani ovat olleet yllättävän suosittuja viime aikoina. (Vehnä, et ole ainoa!) Epämääräisiltä kuulostavat päivitykset ja statukset eivät merkitse välttämättä uskoon tulemista, kuolemaa, syntymistä, sitoutumista, epävakaata tilannetta, elämän käännettä tai muuta mullistavaa. Pään sisukset heittää toisinaan kuperkeikkaa niin, ettei ehdi aina perässä pysyä.

Kyllä, minua ahdistaa

- se helvetin harjoittelu ja jumivat hakemukset
- kesä
- hemmetin essee ja muut tulevat paineistavat kouluasiat
- se, ettei ymmärrä tehdä ja sanoa asioita
- ilmastonmuutos ja kaikki muu paha

Tykkään kuitenkin

- kaikista läheisistä, jotka osoittavat tarpeellisuuteni
- siitä että just nyt on lunta
- uusista haasteista ja innostumisista
- tapahtumista, joita on aina ja paljon
- päätösvallasta
- odottavasta mielentilasta

Suht sujut on hyvät ja huonot asiat. Kaikki sujuu kyllä. Kiitos silti huolenpidosta, yritän pysyä koossa ja lupaan kyllä kertoa kun jotain isoa tai pienempää tapahtuu!

Kolmena viime päivänä

- Vedin perjantaina vahingossa kännit

- Pelasin kännejä edeltävät 3 tuntia trivial pursuitia

- Innostuin Gonzosta, koska Juhani oli niin fiiliksissä

- Kävin katsomassa Control-leffan, joka oli loistava

- Kuuntelin repeatilla kahta biisiä

- Yritin kirjoittaa esseetä, joka on kamalin ikinä. Metodit, mitä ne on?

- Hiimailin kämpillä yksin ja tykkäsin ja kaipasin muita

- Ihmettelin, miten niin paljon hämmentäviä asioita voi tapahtua samaan aikaan

Outoja aikoja

Imelyyden huippu.

Incompatible, it don't matter though
'cos someone's bound to hear my cry
Speak out if you do
you're not easy to find

Is it possible Mr. Loveable
is already in my life?
right in front of me
or maybe you're in disguise

Who doesn't long for someone to hold
who knows how to love you without being told
somebody tell me why I'm on my own
if there's a soulmate for everyone

Here we are again, circles never end
how do I find the perfect fit
there's enough for everyone
but I'm still waiting in line

(Natasha Bedingfield, Soulmates)

Entä, jos tuntuu, ettei tunne itseään?

Absoluuttinen hajoamispiste

En jaksaisi lähettää enää yhtään harjoittelupaikkahakemusta! En halua ehkä enää kuulla mihin kaikki ovat päässeet töihin. Miksi meidät asetetaan kilpailemaan toisiamme vastaan jo nyt? Yritän olla onnellinen muiden puolesta, se on vaan välillä vaikeaa, kun kateus hiipii. Ja oma tuska. On vaikeaa tyytyä. Kaikkein parasta on se, että tämän jälkeen se on edessä joka kesä. Joka helvetin kesä. Tai pikemminkin puoli vuotta, joulukuusta toukokuuhun.

On tässä hauskaakin ollut. Viikonloppuna juhlimme kakkubileitä ilman teeman mukaista kakkua. Tai siis kakku kyllä leivottiin. No, lähes kakku. Mutta villit bileet olivat avainsana. Klubilla oli lauantaina hikisin ja hilpein meininki ikinä! Oli mahtavaa. Kiitos vieraille!

Kilpikonna-asento on uusi suosikkini. Nyt kuoren alle livahtaminen tätä pahaa maailmaa piiloon on enemmän kuin tarpeellista.

Viime aikoina

Joululoma oli pitkä. Ei pitkästyttävä, mutta pitkä. Se sisälsi pääasiassa

- paljon mukavia ystävähetkiä
- perinteikkäät Tapsan tanssit
- yllättävän villin uuden vuoden vaihteen suklaafonduesta pöytäviinaan
- kaipuuta jostain
- tekemättömyyttä
- syömistä
- nukkumista

22 ja down. Saara liittyi kerhoon. Sankari piilossa, muut tunnelmoi.

Kuka todennäköisimmin..?

Pelimiehet aattona.

Perhepotretti 2/4, joulunlapset

Hienostunut alkuilta, suklaadippiä ja kuoharia

Nyt olisi tavoite motivoitua opintoihin. Koulua on vähän. Onneksi kohta on taas tupa täynnä tuttuja.