Talvinen Tallinna

Pääsiäiseksi pakenimme Eestiin. Tallinnan yllättänyt lumipyry teki kaupungista viileän tuttavan. Vielä viileämpiä olivat Anskun himoitsemat blenderissä valmistetut jäiset mansikkadrinkit, joiden nostattamissa tunnelmissa etenimme jatkamaan illanviettoa vanhaan kaupunkiin. Rantautuminen paikallisten pariin oli onnistunutta, ikähaarukkakin kattoi teineistä nelikymppisiin. Hauskana asiana pidimme nurkkasohvaa nukkumakohteenaan pitänyttä hevaria, joka sai lopulta seurakseen kaksi muuta goottia. Natiivilta asiasta tiedustellessani, hän kommentoi tilanteen olevan normaali kyseisen heimon keskuudessa. Ja mikä ettei, bileet valmiina herätessä, ei kai sen parempaa voi keksiä! Kuuteen asti auki ollut rokkikellari viihdytti meitä pitkään, kunnes otimme taksin uuden muusikkoystävämme matkustaessa kanssamme osan matkasta.

Seuraava päivä oli osaltaan kohtalokas matkaseurueellemme, hallitsemattoman bulimian yllättäessä yhden jäsenen jo edellisiltana. Sukulaisvierailu oli kuitenkin onnistunut ja Anijan kylän hoodit tuli nähtyä pienen kävelylenkin ohella. Pieni Pärtel sulostutti silmillään ja oli melkoisen touhukas kontatessaan vinkeästi itse kehittämällään tyylillä.

Dramaattisia käänteitä reissu sai vasta loppumatkasta. Itse menetettyäni puhekykyni päivää aiemmin, paluumatka laivalla oli odotettua rankempi. Pahoinvointi alkoi juuri ostettuamme buffet-lounaan. 2 m/s puhaltanut merituuli ei tällä kertaa ollut syynä kurjaan elämään, vaan samanaikainen vatsatauti selittynee jonkin asteisella ruokamyrkytyksellä. Lohifileet jäivät syömättä, kun kouristelu vatsassa paheni jokaisella lähes identtisesti. Mysteerinen symbioositauti vei voimat, mutta nyt olotila alkaa jo lähennellä normaalia. Ehkä Jeesus kosti meille, muuta selitystä ei voi keksiä.

Päivi ja suuri kultainen muna.