17 May 2009

Stealer, fan and aboriginal

KIVAA! En halua vielä lähteä! Ja kadottaa kaikkia ja kaikkea.

Perjantaina sain yllätys visitoijan Helsingistä. Suih ja Kukkurantie 30 oli paikalla. Tequilaa ja tabascoa oli todella kreisi shotti. Baarissa MIES pölli mun kaulahuivin ja piti sitä pokkana omassa kaulassaan, kunnes kävin ottamassa pois. Onneksi huomasin. Aika törkeää. Sain myös hännystelijänörtin perääni, mutta nörä oli ihan hauska.

Lauantaina yritin tsempata krapulikaiffaria ja löysin huipun paikan sataman läheltä. Museoyönä menimme tarkastelemaan arkkitehtuuria kello 23.00, jota ennen piirsimme nimet ja maidemme kartat hiekkaan rannalla. Hännystelijä otti yhteyttä ja kutsui euroviisuiltamiin. Ehdimme juuri pistelaskulle, joka kesti tuhansia vuosia. Eestiläiset olivat onnessaan Eestin menestyksestä ja heiluttelivat megaisoa lippua ikkunasta. Paikalle saapui myös aboriginaalinatiivi perinneasussa. Hän soitti pientä harmonikkaa ja lauloi. Ajattelin, että menen naimisiin hänen kanssaan.

Tänään olin monta tuntia auringossa ja opin kaikkea uutta vain juttelemalla. Se on hämmentävän avartavaa.

En mä halua vielä lähteä, apua!

-------------------------------------------------------------------------------------------------

I don´t want to leave Tallinn yet! No way! I had really great time again this weekend. Some boy from the bar invited me to watch Eurovision song contest to his flat and there were other estonian man with traditional costume playing accordion and I decided to marry him.

13 May 2009

Kuinka monimutkaista voi olla lääkäriin meneminen?

Yritin kaksi päivää mennä lääkäriin, kolmantena pääsin. Ei voisi ehkä olla vaikeampaa tai lähinnä ongelmaisempia virkailijoita.

Ymmärrän, miksi eestiläiset eivät pidä täällä asuvasta venäläisvähemmistöstä. Pakko myöntää, ei minullakaan ole ollut kovin montaa hyvää kokemusta. Etenkään asiakaspalvelusta. Oh my God.

Siis lääkäriin. Eestissä on omituinen perhelääkärisysteemi, joten päätin asioikseni ensin ottaa selvää, miten se toimii. Suomalaisille tuttua, varaan ajan terveyskeskuksesta menettelyä ei ole. Menin sairaalan infoon ja kysyin, että minne minun pitäisi mennä ulkomaalaisena, joka haluaa lääkäriin.

Venäläisbabushka no. 1

"Eikö sinulla ole perhelääkäriä?"
"Et sinä ainakaan ensiapuun voi mennä, mene kysymään tuolta perhelääkärikeskuksesta"


Venäläisbabushka no. 2

"Miten sinulla ei ole perhelääkäriä?"
"Et sinä kuulu tähän perhelääkärialueeseen."
"Miten sinä et tiedä? En minä tiedä"
"Miten sinä et tiedä? Mene kysymään tuolta lääkäriltä"

En koskaan mennyt lääkärin luokse.

Toisena päivänä kävin toisessa paikassa, jossa, thanks God, oli eestinkielisiä palveluhenkilöitä. He neuvoivat menemään ensiapuun ja antoivat jonkun numeron, jos haluaisin selvittää perhelääkärini, johon joutuisi jonottamaan ehkä kolmekin viikkoa.

Lopulta menin ensiapuun, yllättäen, venäläislääkärin vastaanotolle. Asia ei selvinnyt yhtään, ja menitin hermot koko järjestelmään.

Suomalainen hoitotakuu ja YTHS! Ah, odotan seuraavaa käyntiäni.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Audience (yes, my blog has a huge audience.. hmm readers.. haha) was wishing that maybe I can write a little summary in english too. So, I´ll try, but my english isn´t so good, sorry.

So in this week I was totally pissed out of health care system of Estonia. Maybe it was just a bad luck, but I really think that russian speking minority here should behave in even a little bit more polite way. So, I´m half handicapped still, but I am really waiting to see a doctor in Finland.

07 May 2009

Lahjat hukassa

Luin juuri Rosa Meriläisen blogipostauksen. Inspiroidun ilmeisen paljon nykyään toisten kirjoituksista, mutta oma ideointikykyni on aina ollut, noh, aika lahjatonta. Kaikkia kunnia siis alkuperäisen ajatuksen kehittäjälle.

Aloin itsekin miettiä lahjakkuutta ja sen puuttumista. Miksi kadehdimme lahjakkaita ihmisiä? Miksi kaikilla ei voi olla jotain lahjakkuutta? Vai onko sittenkin, entä jos sitä ei edes tiedä?

Lahjakkuus on jotakin, joka tulee lähes itsestään. Sitä ei tarvitse opetella, vaan se on. Totta kai sitä kehittäessä tulee entistä lahjakkaammaksi, mutta silti lahja on annettu, kuten sanotaan.

Itseäni on aina harmittanut keskinkertaisuus. Luulen, että kova kilpailuvietti korostaa sitä entisestään. Ei kaikessa, mutta joissain tilanteissa. Voittaja on aina jollain tavalla lahjakas. Ja tottakai harjoitellut sen eteen, mutta silti, lahjakas.

Mietin olenko oikeasti lahjakas missään. Osaan soittaa pianoa, ja hieman kitaraa, eikä uusien soitinten omaksuminen ole kamalan vaikeaa. Musiikin teoriaan en ole koskaan jaksanut suuremmin paneutua. Luulen pysyväni nuotissa, mutta lauluäänessä ei ole kehumista. Olen saanut kymppejä musiikista, mutta se kertoo vain vertailusta muihin. En koe olevani musikaalinen, sillä musiikillinen lahjakkuus on jotain muuta kuin säestämistä pianolla tai kauneimpien joululaulujen laulamista kirkossa.

Osaan piirtää jotain epämääräisiä hahmoja, mutta en niin kuin haluaisin. En pysty luomaan sitä, mitä ajattelen. Luulen omaavani visuaalista silmää, mutta en tarpeeksi, että voisin olla valokuvaaja tai kuvataiteilija. Siihen tarvitaan kuvataiteellista lahjakkuutta.

Osaan kirjoittaa, joskus ihan hyvinkin ja johtuen jatkuvasta harjoituksesta se tulee aika helposti. Silti tiedän monia monia muita paljon paljon parempia koulukavereitani. Joilla on todellinen kirjoittamisen lahja. Ja romaani, huh, siinä niitä lahjoja vasta pitää olla.

Urheilussa olen aina ollut keskinkertainen, vaikka yritän tavallisesti parhaani. Kuten isäni sanoi minulle keihäänheittäjän urasta haaveillessani "Ei sinulla ole keihäänheittäjän kroppaa". Niin, urheilussa lahjojen lisäksi pitäisi olla vielä jotain muutakin suotu.

Näyttelijäkin olisi kiva olla, mutta ei se vaan tule luonnostaan. Matemaattisissa aineissa lahjat jaettiin veljelle. Tieteellisen opiskelun lahjatkin puuttuu, vai oliskohan se kiinni ahkeruudesta? Sosiaalisia lahjoja ei ole tarpeeksi ollakseni supermiellyttävä ihminen.

Missä mä olen lahjakas? Mulla on suhteellisen hyvä kuva-, kasvo- ja nimimuisti. Siinä minun lahjat. Voin siis tunnistaa ihmisiä kadulla, jotka eivät todennäköisesti tunnista minua! Mahtavaa.

En yritä sanoa, että haluaisin olla tenniksen huippupelaaja, hollywood-näyttelijä tai säveltäjäguru. Omilla taidoilla ja niiden harjoittelemisella pääsee toki pitkälle, jos niitä osaa käyttää oikein. Ja on tuuria.

Mutta eikö olisi silti mahtavaa, jos pystyisi improvisoimaan jollain soittimella jonkin kivan kappaleen ex tempore tai piirtämään niin, että muut ihailevat työtäsi. Istuisit vain alas ja ottaisit kynän käteen ja se alkaisi liikkua itsestään. Tai matemaattinen kaava muuttuisi hetkessä selkeäksi ja pian kehittelisit jonkun tärkeän ratkaisun polttavaan kysymykseen. Tai puhuisit niin vakuuttavasti, että maailma muuttuisi paremmaksi. Tai olisit se kauneimman piruetin tekevä balettitanssija. Tai osaisit laittaa hyvää ruokaa ja ommella omaperäisiä vaatteita itsellesi.

Onneksi lahjakkuutta on vaikea mitata. Arviontiasteikkoja on niin monta, kuin on arvioijia. Luonnonlahjakkuutta ei voi ostaa, mutta pientä kytevää lahjakkuutta kehittää.

Silti, oispa niin kiva jos..

04 May 2009

Lõuna-Eestis


Olin matkalla Etelä-Eestissä. Välimatka ei ole hurjan pitkä, mutta siellä on niin KESÄ! Maa tuoksuu kesälle, pitkähihaisessa hikoiluttaa, tuuli on lempeä, aurinko pisamoittaa naaman ja illalla kostea viileys pyytää rauhoittumaan. Sen muistaa aina vasta kun sen uudelleen kokee. Loistavaa.

Vappu on täällä volbriöö, jota juhlitaan noitien yönä. Toki työläisten päivälläkin on merkityksensä 1.5. mutta aattoa vietetään hieman eri tavalla kuin Suomessa. Tartussa, Eestin yliopistokaupungissakaan tunnelma ei juuri poikennut tavallisesta viikonlopusta. Tosin railakkaimmat opiskelijajuhlat jäivät välistä, sillä asuni ei vastannut pippaloiden dresscodea. Huvittavaa kyllä, mutta mistäs sitä kaikkea tietää. Yliopistossa on useita eri osakuntia, joiden meininki kuulostaa todella salaperäiseltä. Osakunnat eivät ole tietääkseni Suomessa yhtä tiukkoja organisaatioita, joihin täytyy hakea ja joiden sääntöjä tulee noudattaa yhtä tarkasti (esim tupakointikielto tai aina lakkia pitäessä tytöillä tulee olla hame). Kaverini Pätu on mukana ensimmäistä vuotta toiminnassa, joka on todella hämmentävää, mutta kiehtovaa. Salamuurarit jäävät eestiläisten opiskelijaosakuntien rinnalla tylsäksi pappakerhoksi. Vapun päivänä pikniktyyppiseen konserttiin pääsi casualissa ja ihmiset vaikuttivat väsyneen onnellisilta erivärisine lakkeineen.

Tartusta matkasin Räpinaan, jossa majailee serkkuni perheineen. Uskomattoman kaunis paikka maaseudulla. Lauantaina teimme road tripin kesäisissä tunnelmissa. Eestin korkein kohta tuli valloitettua, hiekkaluolat tarkastettua, setulaisten elämäntyyli tutuksi ja Vastselinan linnoituksen tunnelma koettua. Näimme myös villisiat poikineen maantien varressa!

Haluaisin jotenkin kertoa kamalasti kaikkea, mutta nyt ei ehkä ole se oikea flow. Katsokaa kuvia, jahka saan laitettua. Ja hei, aloin fanittamaan pellavapäisiä penskoja! Jotkut lapset on hauskoja.