Älä pidä päätä pilvissä, mene sinne

Kävin viime viikolla katsomassa elokuvan Revolutionary Road. Joojoo, Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio (ovat oikeasti todella hyviä näyttelijöitä!). Mutta se sisältö. Elokuvassa ei tapahtunut mitään. Kyllä, kuulit oikein, ei oikeastaan mitään. Pariskunta suunnittelee läpi elokuvan muuttoa Pariisiin. Ei muuta. Elokuva oli silti hyvä.

Tänään kävin katsomassa filmin Vicky Christina Barcelona. Siinä tapahtui paljonkin. Naiset rakastuvat samaan mieheen. Säpinää ja vipinää, ulkona ja sisällä. Tämän pätkän sisältö ei ollut niin erikoinen, mutta jäin silti pohtimaan jotain. Samaa kuin aiemmassa elokuvassakin.

Unelma. Hauras, mutta kaunis sana. Unelmissa olet vapaa. Voit hyvin. Mielesi on kevyt. Uskallat ja haluat. Jos unelmointi olisi työ, moni haluisi tuon paikan.

Useat kuitenkin pelkäävät tarttua unelmaan. Toteuttaa sen. Enkä tarkoita lentämistä tai Mars-planeetalla kävelyä. Vaikka nekin ovat toki mielenkiintoisia unelmia.

Olen itse huomannut, että jos on onnellinen on tehnyt oikein. Jos jatkuvasti haaveilee jostain ja miettii mitä pitäisi tehdä, tulee unelmien eteen tehdä jotain. Lähteä, mennä, kokea, kysyä, sanoa.

Et todennäköisesti mieti tulevaisuudessa mitä jos en olisi lähtenyt. Vaan mietit miksi en lähtenyt.

En tiedä elämän tarkoitusta, eikä se liity tähän. Paitsi, jos unelmoit sen selvittämisestä. Jos me kerta olemme täällä, miksi rajoittua, miksi pelätä liikaa. Kaikkia valintoja ei voi tehdä. Osasta voi joka tapauksessa vain haaveilla. Mutta ne, joissa on tarttumispintaa, tulee jossain vaiheessa osata ottaa kiinni. Ensin ehkä vähän, sitten tiukemmin. Mieluiten heti.

(Ja miten elokuvat liittyivät tähän? Niissä ihmiset unelmoivat, eivätkä uskaltaneet.)

Tallinna kelderis

Tallinnassa on paljon kaikkea kellareissa. Etenkin kuppiloita. Lauantaina harrastimme bar hoppingia ja jossain vaiheessa iltaa olimme samassa luolassa kuin viime pääsiäismatkalla! Siellä oli kuulemma myös eestiläinen näyttelijäkuuluisuus. Muistan nyt miltä hän näyttää, joten voin joskus bongata hänet uudestaan.

Suomen alkoholi ja kaikkimuukiva-lait on kamalan tiukkoja. Täällä kolme olutta saa kahden hinnalla (ihan sama juotko itse vai et), normaaliruokakaupoista saa mitä viinaa vain ja baarit on auki ikuisesti. En ole tosin vielä ollut siinä ikuisuudessa, mutta kokeilen sitä vielä!

Söin lauantaina myös tosi kummallista pastaa, jossa oli appelsiinia! Italialaisessa "pikaruokapaikassa" sai tullessa kortin käteen, jonka ostot maksettiin vasta lähdettäessä. Kummallista.

Opiskelu alkoi tänään virallisesti. Ensimmäinen tuntini oli skandinavian taidehistoriaa vanhassa kaupungissa sijaitsevassa rakennuksessa. Oli ihan tallinnalainen fiilis kävellessä aamulla päämäärätietoisesti tiettyyn paikkaan (jota en yllättäen löytänyt ihan heti). Toisen luennon skippasin, koska en löytänyt luentosalia mistään. Kysyin infomummolta (kyllä, kaikki täällä ovat mummoja) apua, mutta hänkin neuvoi minut väärään luokkaan. Ajattelin parhaimman vaihtoehdon olevan luonnollisesti kotiin lähteminen.

Jos viimeksi tuntui talvelta, tänään oli ihan mieletön kevätfiilis! Kevään odottaminen on mukavaa, vaikka siihen kuuluukin hikoilua liian monessa vaatekerrassa iltapäivisin ja muutenkin jatkuvia pukeutumisongelmia.

Ensi viikonloppuna menen häihin. En olekaan ollut virallisesti häissä vieraana kuin joskus lapsena. Eestiläiset kaverihäät Pärnussa. Ja muutama sukulainen. Mulla on hieno mekkokin. Ja muutamat sukkahousut.

Olen "sisustanut" omassa pesässäni. Mulla on nyt kesäkaverit-juliste, kalenteri, peili ja pari korttia seinällä (+karttoja). Tuntuu kamalan kodilta ja mä ihmettelen sopeutumiskykyä, jonka nykyään omistan. Tulkaa jo käymään!

Siit ja sealt

Yliopistolla on auloissa ilmainen narikka, johon voi jättää ulkovaatteet. Narikasta saa lapun ja mummelit vartioivat siellä koko päivän ylioppilaiden omaisuutta.

Yliopistolla on myös kivoja kahviloita, joista saa kaikkea ihanaa.

Eestiläiset puhuu englantia hassulla aksentilla. Tavallaan vähän samalla kuin suomalaiset, mutta silti eri tavalla. Ties millä itse puhuu. Minulta kysyttiinkin kerran olenko eestiläinen. Noh, tavallaan. Hauskin oli eräs turkkilainen. Hän kertoi turkin ja suomen olevan hyvin samanlaisia kieliä. En juurikaan tunne turkin kieltä, mutta sanoin epäilevästi, että ne kyllä kuulostavat aika erilaiselta. Kysyin osaako kyseinen herra sitten suomea. "No, but I know your grammar!" Hämmentävää! Mutta kaikkein oudoin aksentti on afrikkalaisilla. Huh, en saa niiden puheestä YHTÄÄN mitään tolkkua.

Täällä on aika kylmä. Mutta kiva, että on talvi.

Mõnus!

Monikielisyys on vaikeaa. Toisinaan alan puhua eestiä, kun pitäisi englantia ja toisinpäin. Silti hyvä, että harjoitusta tulee molemmille.

Mulla on tällä viikolla koulua enää huomenna, kaksi tuntia. Aika orientoivaa. Meitä peloteltiin tänään Tallinnan vaarallisuudella ja kerrottiin millaisia eestiläiset ovat. Ehkä kaikkea ei kannata uskoa.

On outoa olla vaihtari. Erasmus-ei aivoja, keksittiin slogan joskus Pikku-H:n kanssa. Ehkä voin olla vähän epä-Erasmus. "Finnish people drink a lot", senhän tiesi jo sveitsiläinen. Tänään silti passasin, ihan hyvä poiketa välillä T-Rex tilasta.

Mun ikkunasta näkyy kuu. Se on kohta puolikas.