Älykäs kone

Kävin katsomassa tekemiäni asetuksia tänne ja huomasin olevani Afganistanilainen arkkitehti aikavyöhykkeenä luonnollisesti Kairo. Nice to know. Jännittäviä oletuksia Blogger tekee asiakkaistaan.

Pelottavaa, että tietokone tietää asioita ihmisistä. Tai ainakin välillä tuntuu siltä. Liittyessäni Facebookiin (Kyllä, minäkin, en tiedä miksi) ruudulle lävähti noin kymmenen kaverin/tutun naama! Mistä kone tiesi, että he ovat tovereitani! Karmivaa, kunnes tajusin heidän olevan messengerissäni ja ilmeisesti palvelu on kytköksissä msn:n toimintojen kanssa.

Kohta tietokone varmaan havaitsee mielialani ja kertoo miten tulisi toimia. Voisi alkaa vähän nyppimään.

Tämän viikon yhdeksän aamut alkavat jo tuntua. Lisäksi lihakset huutavat tuskaa liiallisesta liikunnan harjoittamisesta. Onneksi sentään pää tasoittui tuhansien ja tuhansien eilisten kuperkeikkojen jälkeen. Eteen ja taakse, eteen ja taakse..

Tuparit ja ylläri vieras

Tuparit olivat niinkin villit, että alakerran naapuri kävi valittamassa kahdesti. Sunnuntai päivällä kävimme kiltisti pesemässä heidän parvekkeeltaan punaviiniroiskeet ja kuuntelemassa moraalisaarnan. Naapurisopu säilyköön, kyseiset alkkilaiset muuttavat pian pois.

Lauantaina yllättävä ovikellon soitto 12 aikoihin sai meidät juuri heränneet hämilleen. Aussipoika Dublinin matkalta seisoi ovemme takana! Poika oli yhä kovin vaatimaton, mutta toivottavasti tyytyväinen visiittiinsä. Suomikuva tosin jäi varmasti hyvin suppeaksi, mutta aina ei voi ehtiä nähdä kaikkea.

Oli aivan mahtavaa, kun kaikki kokoontuivat yhteen jälleen. Onneksi on porukka, joka jaksaa raahautua ympäri Suomen keskittämään oleskelukykynsä yhteen kohteeseen!

Koulussa on mukavia kursseja, liikunnalliset harrastukset alkavat edetä taas ja kaikkea kivaa tiedossa. Syksykin on kovin lämmin ja kaunis.

Ensi viikonloppuna Turkuun, sitä seuraavalla viikolla Jyväskylään. Siistiä.

Muutto

Huomenna saan vihdoin materiani uuteen pesääni. Kiva päästä järkkäilemään ja tuskailemaan kaiken turhan tavaran keskelle.

Koulua ensimmäinen viikko takana. Aika sujuvasti sujahti, sellaistahan se on, arkea, joka tulee selkäytimestä sen suurempia ponnisteluja vaatimatta. Tautikin taittui, siitä olen kovin onnellinen.

Kämppä pitäisikin saada järjestettyä viikossa, sillä viikonloppuna päjähtää ja juhlistus uuden kommuunin asukkaista näkee päivänvalon. Onhan tässä jo pari viikkoa oltukin kuivin suin!

Irlanti, Guinness ja Guinness

30.8. Torstai

Joukko naisia istuu Ryanairin terminaalissa yläkerran kahviosta anastamansa voiklöntin kanssa käytävällä. (tuorejuusto adoptoitiin turvatarkastuksessa) Vastapäinen lapsi yrittää puhua jotain, mutta isä heittelee lasta vain ilmaan. Lento on myöhässä ja alkaa sataa.

Joukko naisia on yhtäkkiä Dublinissa, jossa bussikuski lähtee juoksemaan viidenkympin seteli kourassaan ja tuo onneksi vaihtorahat kohta takaisin. Majapaikkana oleva hostelli näyttää lämminhenkiseltä ja saman tien aiemmin kaupunkiin saapunut toveri Simon tupsahtaa ilmoille. Yhteinen huone on akvaario, jonka yksi seinä on lasinen (käytävälle päin).

Joukko naisia löytää itsensä pubista, jossa tarjoilija suosittelee ottamaan Guinnessit sanoin "Guinness is healthy". Naiset ja Simon uskovat naista ja toteuttavat hänen ohjettaan koko matkan ajan.

Yöllä Annu tapaa puolialastomana huonetoverimme "Pedron", jonka karvainen olemus on espanjalaistaustaan nähden varmaankin normaali.

31.8. Perjantai

Joukko naisia (ja Simon) istuu fiinillä aamupäiväkahvilla James Joycessa ja yksi syö räkäisesti omaa muffinssiaan sormin laukustaan. National Galleryssa on suuret hissit, jotka muistuttavat avaruussukkuloita. Päiväguinneksilla Annu sai apilankuvan vaahtoon.

Illalla Temple Barissa natiivimies yrittää selvittää Sussulle, mistä tietää Guinnessin olevan laadukasta-kun vaahtorinkula seuraa tuoppia alas asti. Indeed!

1.9. Lauantai

Joukko naisia (ja Simon) tälläytyy ja vetää perseet. Irkkupubissa yhteistunnelma menee katosta läpi. Vanhat ja nuoret ovat samaa väkeä, säkkipilli tuo perinteisen lisämausteen hyvän livebändin soundiin ja kaikki laulavat yhdessä coverbiisejä. Guinness virtaa ja mieli on korkea. Tämä on jotain, mitä meillä Suomessa ei ole.

Yöllä tapaamme Pedron, joka reissultansa tullessaan innostuu ottamaan kuvia Päivistä naamanpesulla. "I just want to take pictures of my finnish friends!"

2.9. Sunnuntai

Joukko naisia (ja Simon) ovat krapula-aterialla O´Neillsissa. Räjähdysvaara on suuri, mutta he tilaavat jälkiruuaksi Guinnekset. Yhden naisen Bulmers (tuttujen kesken Plumbers) kaatuu pöydälle ja muut äyskäröivät sitä tuopinalusilla. Televisiossa näkyy peli, josta paikalliset ovat kiihkeästi odottaneet. Hurling muistuttaa jalkapalloa, pesäpalloa, jääkiekkoa ja oikeastaan kaikkia pallopelejä. Jätämme pelin ja etenemme kahvilaan.

Dublin Castle on liian suuri ponnistus, mutta toteamme sen pihalla, että Jeesuksella on poreallas. Simonin lähtö on lähellä ja joukko hajaantuu. Päivi ja Sussu taivaltavat Phoenix Parkiin, joka Euroopan suurimpana puistona todella on sitä (puiston ympäri kiertää 10 kilometrin aita). Puiston läheisyydessä korkea muistomerkki saa päät sekaisin optisella harhalla, ja juoksemme pois rikospaikalta.

Ottelu on päättynyt ja ajamme Luasilla (paikallinen ratikka) hostellille. Onneksi suunta on eri kuin faneilla. Hostellilla odottaa yllätys nimeltä Simon, joka siirsi lentonsa seuraavalle päivälle. Uusi kämppiksemme on Aussi Ciarán, jonka rauhallisuudesta voisi rakentaa maailmanrauhan.

3.9. Maanantai

Joukko naisia ja Ciarán (tuttavien kesken poika) ottavat bussin ja lähtevät seikkailemaan maakuntaan. Simon palasi Leedsiin. Maaseudulla näkyi lampaita, lehmiä ja hevosia. Kohteemme nimi oli Trim ja siellä oleva Trim Castle ensimmäinen etappimme. Linna oli vaikuttava, etenkin vessasysteemi, josta vieraat kävivät tarkistamassa ulosteen laadun (vaalea-ei hyvä, tumma-hyvä, ei kannata vetää kotona jatkossa, niin vieraat tietävät tulla oikeaan aikaan kylään!)

Linnakierroksen jälkeen lähdimme pyhiinvaellukselle etsimään kohdetta, josta Ciarán oli kuullut. Kävelimme noin neljä kilometriä, kunnes kaksi jäsentä luovutti ja jäi pellolle istumaan. Muut jatkoivat kävelyä ja löysivät matkalta Elviksen cd:n ja lasten leluistuimen. Lopulta kolme sankaria liftasi bussin kyytiin, jonka kuski ajoi määränpäästämme tietämättä meitä lähemmäksi paikkaa x. Kiltti kuski. Natiivi kaivinkonemies ei myöskään tiennyt kohdetta "I just work here". Hän tiedusteli Dublinin yöelämästä ja ohjasi meidät kysymään nauvoa läheisen talon Ladylta. Lady ei katsonut soveliaaksi avata ovea, mutta hänen koiransa oli mukava. Jatkoimme kävelyä.

Vihdoin saavuimme raunoille, jotka osoittautuivat Bective Abbeyn jäämistöksi. Jahkailimme aikamme portin ulkopuolella, sillä alue oli lehmien laidunmaana ja miinoitettu lehmän paskalla. Ryöminne pikkuportista sisään ja paikalla olevat miehet toivottivat meidät tervetulleiksi. Palatessamme yritimme päästä miehien kyytiin, mutta se ei ollut sallittua, koska kyseessä oli valtion auto (viehän poliisikin monenlaisia kansalaisia vaikka minne!?). Siisipä liftasimme takaisin mm. tietyömaalla, maailman kapeimmalla tiellä ja jonkun pihan edessä. Lopulta saimme kyydin naiselta, joka sanoi liftaamisen olevan Irlannissa hyvin harvinaista. Lisäksi hän suositteli vuokraamaan auton, jotta olisimme päässeet tornille (jota siis etsimme) , mutta onhan meillä jalat!

Trimissä soitimme kahdelle puuttuvalle, jotka olivatkin sattumoisin samaisen pubin sisällä, jonka edessä seisoimme. Tämän jälkeen vietimme liquid picnicin ja yksi jäsen kävi puskavessassa ja hankki omituisia pieniä takiaisia sukkahousuihinsa.

Joukko naisia päätyi illalla pubiin. Joimme pojan kanssa Guinnessia. Suihkulähteessä oli vaahtoa ja pidimme omat vaahtobileet keskellä katua. Ihmiset katsoivat ja ottivat kuvia. Lähdimme, koska lause "Lähdetään ennen kuin poliisi tulee!" sai meidät pelkäämään virkavaltaa liikaa. Vaahdon heitteleminen oli joka tapauksessa mahtavaa.

4.9. Tiistai

Joukko naisia hyvästeli aamulla pojan ja lähti kaupunkiin naisistelemaan. Kaupoissa oli tavaraa ja kaduilla ihmisiä niin, että yksi katosi. Kävimme porhokahvilassa ja parin tunnin päästä eksynyt lammas käveli puolen miljoonan kaupungissa sattumalta vastaan!

Joukko naisia löysi itsensä illalla Howthin pienestä kalastajakylästä. Purjehduskilpailu, meri ja auringonlasku (ja pussi-Guinness) tekivät joukon onnelliseksi. Fish and Chips maistuivat siellä paremmilta, kuin kaupungissa. Ainakin ranskikset olivat tuhat kertaa paksumpia (=parempia). Kaupunki tummui ja näimme miljoonia spidereita porteissa. Vaelsimme leikkipuistoon, jossa oli jännittäviä vempeleitä. Tähtitaivas oli täydellinen ja tähdenlento antoi aihetta toiveeseen.

Yöllä jännityksen hetket tiivistyivät kommunikaatio-ongelmaiseen respatyöntekijään, joka toisti repeatilla"Tomorrow, eleven o´clock" kun halusimme tavaramme baggage roomista. Toinen patu ymmärsi tarpeemme paremmin ja luikimme alakertaan. Marcus Grönholm ajoi rallia ja baba yritti tehdä tuttavuutta.

5.9. Keskiviikko

Joukko naisia yöpyi helvetillisissä olosuhteissa lentokentällä. Yksi joukosta jäi matkaamaan maailmalle, muut palasivat Tampereelle. Tampereella oli melkein talvi.

---------
Matkan jälkeen sairastin heti perään angiinan, joka oli kamalinta ikinä. Hallusinaatiot kuumehoureissa pelottivat itseänikin. Nyt olen lähes toimintakunnossa ja ensimmäinen vierailu yliopistolla tehty. Uudessa huoneessani on patja ja verhot (ja Anskun kamoja). Tavarat olisivat ihan kiva bonus, mutta onhan sitä eletty jo kuukausi jos toinenkin näin.