Mulla on joku vaihe. Viikonlopun aiheuttama lamaannus ei lopu koskaan. Jatkuva henkinen anemia. Ajattelen siis olen, tai toisaalta, olen liikaa ja ylikuormitun. Ei hyvä.
Vuosijuhlat oli mainiot. Hyvät nosteet. Vielä parempi kestosuhdanne. Ikuinen meininki. Ainakin oma. Jatkot, joiden yleisestä mainostamisesta ois voinu pitää pienempää suuta. Sekavuutta ja vähän väärässä paikassa heräämistä. Loputon lojuminen kykenettömyyden tilassa. Lainakalsarit ja loputon kävelymatka kotiin. Fyysinen voittaja, henkinen häviäjä. Tai en tiedä, piristeet aiheuttavat omituisia tapahtumia.
Jospa tämä menisi ohi.
Oho.
ReplyDeleteHui kun oli myrkynvihreä ja kirkas uusi tausta. Vallan silmät laajenivat.
ReplyDelete