Aamut lapsuudenkodissa ovat ihania. Pitkä aamiainen pursuavasta jääkaapista, Hesari ja ennen kaikkea kiireetön tunnelma. Sitä harvoin saavuttaa muualla, vaikka haluaisi.
Viime viikko oli hektinen, mutta antoisa. Olin maanantaista keskiviikkoon ilta yhteentoista yliopistolla. Pääsin aika fiilareihin ensimmäisen taittamani sivun jälkeen, tein aika "hienon" kuvituksen fotarissa (siis G-mittakaavassa). Yhdessä tekemistä ja hauskuutta. Gonzo on synnytysvalmis.
Livistin torstaina Savoon. Vanhat näyttivät prameilta, mutta silti niin nuorilta. Miten sitä itse tunsikin olevansa niin iso silloin? Ikääntyminen on kummallista. Tuntee olevansa sama 17-vuotias, vaikka numerot kasvaa. Jos näitä puhuisi kolme-nelikymppiselle, hän varmasti pudistelisi päätään ja sanoisi elämän olevan vasta edessä. Niin se onkin. Ennustan silti ikäkriisiä noin 27 vuotiaana.
Pakkanen nipistelee poskia ulkona. Se on kiva tunne löysän talven keskellä. Tai no, "talven".
Ensi viikolla kaksi työhaastattelua. Luotan. Pitäisi alkaa miettiä myös radion aamulähetystä. Any ideas?
No comments:
Post a Comment