Paljon ehti tapahtua Tasmanian jälkeen. Nyt olen siis asettautunut uuteen kotiini Christchurchiin. Oli mahtavaa purkaa rinkka laatikoihin ja vaaterekkiin ja saada oma huone. Talo, jossa asun on melkein 100 vuotta vanha, iso puutalo. Nykyiseen perheeseeni kuuluu seitsemän henkeä ja kissa. Myös vierailevia hyönteisiä tavataan huoneistossa tuon tuosta.
Toisena aamuna tutustuinkin erääseen uuteen ystävään. Otin farkut vaaterekiltä, kun kuului kops ja jotain tipahti lattialle. Se oli musta, iso hämähäkki, joka kipitti nopeasti sängyn alle piiloon. Kiskoin farkut jalkaan (tosin varmistin, ettei niissä ole koko perhettä hengaamassa) ja kävin kysymässä onkohan kyseinen yksilö vaarallinen. En nähnyt hämähäkkiä kunnolla, joten kerroin sen olevan suht pieni. Oli se isompi, mitä ennen olin nähnyt, muttei kuitenkaan mikään supermassiivinen. Pojat tulivat kuitenkin katsomaan tyyppiä.
"It is BIG."
"I have never seen that big."
"That´s the only poisonous spider we have."
No ei siihen kuulemma kuitenkaan kuole, jos se puree.
Kaupunki on kiva. Vanhoja brittiarkkitehtuurihenkisiä rakennuksia löytyy, samoin rumia uusvanhoja. Maanjäristyksen jäljet ovat yhä nähtävissä ja keskustassa on paljon rakennustyömaita. Avon-joki virtaa kaupungin läpi, ja siellä voi päästä gondoljeeri-ajelulle (!). Kukkulat kehystävät maisemaa kauempana ja botanical garden on mieletön.
Sää on erittäin vaihteleva. Päivän aikana se muuttuu jatkuvasti. Tuuli on yleensä tosi luja, tosin sekin saattaa yhtäkkiä laantua tyyneksi ja toisinpäin. Lämpöä on kuitenkin riittänyt ja aurinko on erittäin voimakas. Yhtenä päivänä poltin ääliönmuotoisen alueen niskaan, muuten olen suojautunut mollukalta melko hyvin.
Jotenkin mahtavaa aloittaa arki, vaikka onhan tämä silti aika kaukana siitä tavallisesta. Joka päivä oppii, näkee ja kokee jotain uutta. Se on parasta ulkomailla.
No comments:
Post a Comment