uskon asiat

Sosiaaliantropologian peruskurssilla kerrottiin, että uskonnot ovat sosiaalisesti rakentuneita uskomuksia yliluonnollisiin voimiin. Uskonto luo siis yhteisöjä ja tuo turvaa elämään, tai lähinnä siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu. Uskonnon vuoksi taistellaan, kuollaan, matkustetaan, käännytetään, rakastetaan. On ehkä helppoa, kun elämällä on kaava, jota toteuttamalla saa ainakin rauhan itselleen. Uskonnon voima hämmentää. Jotta voisi uskoa, mitä siihen tarvitaan?

Itse liityin kirkkoon rippikouluiässä. Ehkä silloinkin yhteisö oli vaikuttavin tekijä, menin, koska kaikki muutkin menivät. Kotoa kukaan ei painostanut tai kannustanut. Olin omillani. Valintaani en kadu, rippikoulu oli hyvä kokemus, isostoiminta hauskaa tiettyyn pisteeseen asti. Silti nyt en tiedä, miten, mitä ja miksi pitäisi uskoa.

Suomalaiset ovat tapakristittyjä. Luulen, että hädän hetkellä äidin lisäksi rukoillaan Jumalaa, oli kirkkovierailuista aikaa kaksi tai kaksikymmentä vuotta. Tulee olla jokin, johon luottaa, turvautua. Maailman uskonnoista varmimman valitseminen on hankalaa. Tuoko Jeesus ikuisen vapauden, buddhalaisuus rauhan, hindulaisuus uuden paremman elämän vai kabbala salaiset tiedot, joiden välityksellä avautuu nopea väylä paratiisiin? Jossain kirjoitettiin, että uskonnollisten ominaisuuksien tulisi olla kaupan. Tällöin parhaat palat kustakin lahkosta voisi poimia marketin hyllyiltä poimien. Trendikkään ihmisen touhua, näet.

Uskontojen ihmemaan avautuminen saattaa kestää tovin. Uskonnot ovat kaukaisia, mutta pyrkivät tulemaan iholle. Tietty välimatka olisi suotavaa säilyttää, sillä uskonnon tuputtaminen saa aikaa vain kanannahkareaktion. Uskoisin voivani yleistää. Uskokoon kukakin mihin tahtoo, mutta turhaa on sen ylenpalttinen julistaminen. Sanokoot kirjat mitä hyvänsä.