Päivä eteni kahvitellen ja seurustellen. Mukavaa viettää jonkun kanssa vaikka vaan kahdestaan aikaa, kerkeää jutella enemmän, ehkä syvemmin ja pääsee kosketuksiin siitä, mitä oikeasti kuuluu! Äitiä menin siis alunperin vastaan, mutta tukka putkella emoni oli vikkelästi hypännyt aikaisempaan alukseen ja riensi satamasta suoraan pohjoisen pikajunaan Tampere-visiitin sijaan. Olisi ollut kyllä mukava viettää hetki äitinkin kanssa, mutta aina ei onnistu. Onneksi sain pieniä eestinmakuisia tuliaisia!
Helsinki oli ennallaan, tosin oli hyvin hämmentävää nähdä ruohoa tammikuussa. Kaupungissa miellyttävät asiat:
- raitiovaunut
- ihmiset, jotka puhuvat epähelsinkiä
- monimuotoisuus
- tuomiokirkko
- massa
Heti junasta hypättyäni Tamperemasis valtasi tajunnan. Nousuhumalaiset ihmiset eivät yhtään nostattaneet fiiliksiä tarpoessani Hämeenkatua kämpälle. Yliväsymys ja niskajumi laukun raahaamisesta maksimoivat vitutuksen äärimmäiseksi. Ymmärrykseeni ei mahdu miksi henkilön, jolla on kaikki hyvin, täytyy ajatella näin ongelmallisesti. Miksi ei voi tyytyä, vaan hakea aina parempaa? Ja mikä on parempaa? Missä on se oikea paikka? Milloin tästä kasvaa ohi? Täytyy varmaan ottaa Iinalle antamani (hyvin viisas) neuvo omaan käyttööni. Siis hommata runsaskokoinen kumppani, jotta voin muodostaa pakkositeen kaupunkiin ja johonkin henkilöön, jonka kautta heijastuu lopulta oma paikkani. Isokokoinen käytännön syistä, lämmittää talvella paremmin kun sen alle voi hautautua.
Kotipsykologit, kertokaa vastaukset kysymyksiini, annan teille tikkarin!
Älä angstaa, se on turhaa eikä sillä ainakaan saavuta mitään. Ole iloinen ja tyhjäpäinen ja onnellinen siitä, että on jo niin iso, ettei koskaan tarvitse syödä ruokaa josta ei tykkää. Ansaitseeko luritukseni tikkarin? Ps. jänkhäbileet piristää varmasti, varsinkin kun pääsee pois angstipesäkkeestä ihanaiseen Jyväskylään :)
ReplyDeletekäytännönvinkki:
ReplyDeletekarvainen turkki ei tässä tapauksessa ole välttämättä se parempi turkki.
mutta ymärrän pointtisi ja olen samaa mieltä turkinhankkimisen tärkeydestä.
on muuten ikävää tuntea huonoa omatuntoa siitä, kun tuntee angstia "vaikka kaiken järjen mukaan siihen ei tulisi olla mitään syytä". onneksi oma pää on oma pää ja kaikki tunteet on oikeutettuja. vaikkei syytä huonoon oloon tiedä on tärkeää, että siitä huolimatta ne hyväksyy.
ehkä jonkunajan päästä selviää sekin mitä elämästä puuttuu. siis mahdollisesti sen turkin lisäksi. :)
Molemmille vapaavalintainen tikkunekku! Turkinhankkimisdilemmaa en kyllä kyennyt sisäistämään. Ehkä aivoni eivät voi nyt ottaa vastaan mistä on kyse. On hyvä että voi purkaa, se auttaa hahmottamaan itseäänkin.
ReplyDelete