Lapin luonto luo outoa taikaa

Olen vaikuttunut Lapista. Vietimme uuden vuoden lomassa viisi päivää pienessä Raattaman kylässä, sijainti Kittilän kunnan alueella (hgistä 1038 km www.raattama.fi ). Paikka oli kuin toinen maailma. Ihmisten ensisijainen liikkumismuoto oli moottorikelkka, aina kävelyiästä alkaen. Tunturit lepäsivät horisontissa ja lumen puutteesta ei tarvinnut enää inistä. Paikalliset alkuasukkaat puhuivat hauskasti ja hoitivat poroja elämäntyökseen. Erään nuoren jänkhän selkeä tulevaisuuden suunnitelma oli rakentaa oma talo valmiiksi valitulle paikalle kotikylään. Äärimmäisen kunnioitettava, joskin omiin näkemyksiin vieraalta kalskahtava tavoite. Jännittävää oli myös päivän Ilta-Sanomien saapuminen kyläkauppaan kello kolme.

Matkan jäsenistö koostui 17 hengestä. Tervehenkisen talviurheilun lisäksi (pulkkamäki, jääjalkapallo ja Jeesus-olympialaiset) harjoitimme alkoholin vaikutuksen alaisena olemista. Vakiotoimintojamme olivat ufoporno (mm. jonkun moottorikelkassa), kasa, lusikka ja orgiat. Näiden termien avautumisen selittäminen on hieman hankalaa, joten autenttisen kokemuksen voit hankkia vain osallistumalla. Extreme-urheilun muodossa harrastin myös ensimmäistä kertaa saunan jälkeistä lumessa pyörimistä kiljuen kuin tapettava sika. Kokemus oli jännittävä. Toisella kerralla pyrin olemaan hiljaa. Luksuselämyksiä tuotti myös itsetekoinen ice bar, jonka asiakaspaikat olivat usein täynnä. Ice barin sisutuksellisia elementtejä olivat joulukuusi ja vihreät penkit. Oikein mainio markkinointi-idea!

Tuttavuus jänkhien kanssa oli mielenkiintoista. Kolmen puukon asevyö aina mukana ei ole 700 kilometriä etelämmässä asuvalle tytölle kaikkein arkipäiväisin asia. Jänkhä-lajin muita tunnusmerkkejä ovat valtavan suuret mustat nahkasaappaat, karvalakki (tosin nuoret olivat siirtyneet coolimpaan versioon), h-kirjaimen aktiivinen lisääminen joka paikkaan ja mielenkiintoiset sanavalinnat, joikhaamisen taito sekä hyvin moni-ikäisistä kavereista koostuva posse. Jänkhilläkin tuntui olevan monia etelärotuun verrattavia piirteitä, muun muassa kehitysvaiheissa huomattava teini-ikä. Tämä ilmeni erään minijänkhän ajaessa päin puuta. Vai miten muuten tapahtuneen voisi tulkita? Jänkhien kestävyyskunto todettiin myös hyväksi, tämä keskustelu käytiin yhteisorgioiden aikana alkaen noin kello 6.00:
Jänkhä: ”Miun pithäis olla kahden tunnin päästä poromethällä”
Ei-jänkhä: ”ORGIAT!”
6.12 Poromies nukahtaa kesken orgioiden.
E-J: ”Kattokaa, jänkhä näkee porounia! KASAAA!”
6.16 Jänkhä näppäilee kännykkää.
E-J: ”Ei täällä orgioissa nyt voi mitään tekstiviestiä kirjottaa!”
J: ”Mie pistän vaan herätyskellon”
noin 7.00 J: ”Miun pithää tunnin päästä olla methällä.”
E-J: ”No et oo todellakaan menossa!”
Jänkhä lähtee.
Jänkhä oli nukkunut tunnin, metsästänyt poroja ja elossa, hieno saavutus! Loppupäätelmä, jänkhät ovat sitkeä ja säilyttämisen arvoinen lajityyppi!

Kommuunielämä Lapin erämaassa vaikeuttaa sopeutumista arkiolosuhteisiin. Tuntuu oudolta ja tyhjältä. Ehkä perustan porofarmin Lappiin. Sitten voin vierailla Ruotsissa, kun se nyt jäi toteuttamatta. Nähtiin me sentään Ikea.