Heja Sverige! osv.

Tampere-Helsinki-Tukholma-Helsinki-Hyvinkää-Helsinki-Lapinlahti. Tuntuu, että on kulunut paljon aikaa, vaikka edes viikkoa ei ole vierähtänyt. Lyhyessäkin ajassa näköjään ehtii vaikka mitä.

Aloitan alusta.

Tampereen elokuvajuhlat. Pressikortti on jännittävä asia. Kyseinen läpyskä avasi monenlaisia kokemuksia filkkareilla. ”Ainahan töitä saa tulla tekemään” oli kommentti, kun pokkana vakuuttelin juttukeikalle tuloa hieman tyyriiseen tapahtumaan. Tutkivaa journalismia harjoitimmekin Anselmin kera katsellen saamelaista musiikkitarjontaa, performanssia, elokuvia ja vapaata (humalahakuista) käyttäytymistä. Varsin mielenkiintoinen ilta. Muutoin poikkesimme katsastamassa suomalaisia musiikkivideoita, Helsingin 60-luvun underground meininkiä ja kansainvälisen sarjan kilpailuteoksia. Antoisaa oli, suosittelen tutustumista.

Tukholman risteily. Lievässä koomaolotilassa alkoi matka Tukholmaan. Parhaimmillani kolme kertaa kahden tunnin laivamatkalla oksennettuani, pelkäsin hieman matkapahoinvointia yli 24 tunnin laivaan sulloutumisen vuoksi. Ahdistukseni oli kuitenkin turha, sillä humala taisi keinuttaa enemmän mitä laiva. Vai liekö infosta pyydetty taskussa pyörinyt matkapahoinvointitabletti vaikuttanut psyykkisenä turvana. Täti selitti nimittäin hyvin painokkaasti tabletin olevan kolmiolääke, kun niitä punaviinin värjäämin hampain tiedustelimme. ”En mä oo mikään sekakäyttäjä” Ansku onneksi vakuutteli ja sininen purukalusto vakuutti naisen varmasti täysin.

Päivä Tukholmassa oli keväinen. Ruoho pilkisteli jo pientareilta ja narsissit kukkivat. Tuhkolmalaiset olivat trendikkäitä ja kaupunki viihtyisä. Säilynyt vanha arkkitehtuuri oli mahtavan näköistä, vanhat talot ja rakennukset kovin kauniita. Kävelimme kuusi tuntia pitkin ja poikin, syrjäisemmillä alueilla ja vanhassa kaupungissa, välillä poiketen mukaviin putiikkeihin. Ruotsia oli kiva kuunnella ja sitä jopa ymmärsikin. Oma kielitaito oli vain kovin ruosteessa, tack och hej tulivat automatiolla, muuten kyvyt suulliseen ilmaisuun olivat kovin rajoittuneet. Kuitenkin oli hienoa käydä, täytyy päästä uudelleen!

Takaisin laivalla tuli juotua muutama nestemäinen. Tunnelma oli nostattava ja kävinpä tanssimassa Hannan kanssa yhden valssinkin. Loppuillasta/yöstä meininki kehittyi hieman oudommaksi. Hengailin porukassa, jossa kaksi rakennusfirman omistajaa pestasivat minua kesätöihin. 15-vuotias lesbotyttö yritti iskeä, eikä uskonut, että olen kuusi vuotta vanhempi. Hänen serkkunsa puhui siveettömiä, ja ehdotimme hänelle hieman kasvamista, kunnes voi asioista puhua siihen sävyyn. 64-vuotias pappa Vaajakoskelta kertoi kuinka hän oli saanut alapäänsä toimimaan yrteillä. Poikamiehenä ikänsä ollut mies, kertoi syyksi ”Rakastan niin paljon naisia”. Hieno homma. Kyseinen äijä antoi minulle 100 kruunua, ilmeisesti koska oli vaikuttunut siitä, että opiskelin journalismia. En voinut kieltäytyä. Lopulta yritimme raksapoikien kanssa eksyttää teinejä, ja kuitenkin eksytin itseni kaikista. Hytin avaimeni ei ollut mukana, joten kuuntelin aulassa 30-vuotiaan porvoolaisnaisen elämäntarinaa, kuinka hän ei tunne oloaan kolmekymppiseksi. Seitsemältä menin ryskyttämään hytin ovea ja pääsin sisään. Yövieras supatti yläsängyllä salaisesti sähköpostiosoitettaan ja minä auoin päätäni kovaäänisesti yrittäen saada ihmisiä valvomaan. Nukuin kuitenkin kaksi tuntia ennen satamaan saapumista.

Helsinki-Hyvinkää. Laivasta noustuamme raahauduimme piknikille Kiasman takaisille portaille. Räkätimme keskenämme, niin että ohikulkijat varmastikin olivat onnellisia kulkiessaan juuri siitä ohitse. Lähijuna kuljetti meidät pian Hyvinkäälle. Päivällä en saanut unta, koska olin liian väsynyt. Nauroimme älyttömille jutuille varmaan tunnin verran. Illalla menimme edustavina katsomaan omakotitaloa kesäksi. Apatia iski hetkittäin, mutta talo oli loistava. VR sponsoroi meidät takaisin Hyvinkäälle, josta pornokaupan yläkerrassa uni vihdoin saavutti väsyneet matkaajat.

Aamulla uusi päivä kuljetti takaisin pääkaupunkiimme. Hyvinkää-Helsinki väli on yllättävän pitkä. Loisin nallekarkkikaupan takahuoneessa piilossa asiakkailta. Soitin raksapojille, mutta kesätyö olikin härski huijaus. Nauratti. Työhaastattelu Linnanmäellä meni suhteellisen hyvin, tosin lamaantunut fiilis oli aika tuntuva, ja vastasinkin yhteen kysymykseen viisaasti ”joo”, kunnes tajusin sen merkityksen. Pisteet kotiin.

Loistavan suuntavaistoni ansiosta kimppakyyti nouti minut paikasta x, ja matka jatkui kohti Kuopiota. Yllätyksekseni isä oli aktiivinen ja tuli hakemaan tytön illalla kotiin. Oma sänky tuntui taivaalliselta kohteelta tuona yönä.