Pohjalainen matkakertomus

Terveisiä Pohjanmaalta! Letkeä matka. Peltoja ja eriskummallisia vesitorneja riittämiin. Ei jouduttu tappeluun, eikä nähty yhtään. Ehkei uusi pohjalaisten sukupolvi enää kulje puukko vyöllään.

Retken aloitimme Annun kera peukku pystyssä. Kyydityimme Ikaalisiin karvaisen miehen korkeassa autossa. Loogisesti matkamme jatkui kuitenkin Anskun mersun sisuksiin ahtautuneena. Meitä oli "väliaikaisesti" vain viisi takapenkillä. Poliisi oli ystävä, eikä onneksi ollut kyttäämässä ylilastattujen autojen lukumäärää.

Nurmo näytti idylliseltä kylältä, jossa oli Alvar Aallon suunnittelema ruumisarkun muotoinen kirkko. Anskun koti tuntui kodilta ja siksi hyvinkin ideaaliselta kotihippakohteelta. Sauna oli lämmin ja pieni, terassin infrapunalämmittimet toivat toisen höyryhuoneen ulottuvillemme. Juomapelit nostattivat tunnelmaa, jopa natiivit köriläät lopulta ymmärsivät jotenkin sääntöjen kulun. Suuressa tuiskeessa ajoimme takseilla Seinäjoelle. Olin kiva kuskille ja tsemppasin tätä 12 tuntisen työputken alussa. Hän varmasti oli otettu kakaran oivista elämänviisauksista kahden elämän ylläpitämisestä: "Sullahan on kato mahikset elää tavallaan enemmän kuin muut. Oot eka yön töissä, sit nukut 7 tuntia, kello on 12 ja sitten sulla on taas uusi päivä edessä, eli vähän niinkun kaks päivää samana päivänä."

Seinäjoen baaritarjonnasta meidät imaisi Wartti. Ennen sisäistymistä, imimme sivistyneesti viinipullon rakennuksen takana paikallisten bilisparkin reunamilla. Miten aikuista! Baarissa kanssabaareilijat olivat onnellisia pelatessamme lisää äänekkäitä juomapelejä. Illan esiintyjä oli kamala, mutta bändin solisti oli Idolsista tuttu, joten arvelin hänen kuvaamisen olevan elämäni huipentuma. Loppukeikan muhimme baarin perällä.

Olin sosiaalisaktiivinen ja tein tuttavuutta alkuperäiskansan kanssa. Suosikkipuheitani jälkeenpäin mietittynä olivat kaljun pojan haastattelu kaljun sheivaamisesta sekä kahden 18-vuotiaan pojan opastaminen poliittiseen vaikuttamiseen: "Ootko äänestäny? Ai et? No kyllä jokaisen pitäis! Ootko ees kattonu ehdokkaita? Ai et? No ensinnäkin sun pitäisi valita puolue..." Luulen, että myös pojat olivat onnellisia tätin neuvoista. Jaksan silti ihmetellä, miten -89 voi päästä jo baariin! Voi vanhuutta!

Pois lähtiessämme pakenin samaa taksikuskia auton perälle. Kuski ei ollut yhtä mukavan oloinen, mitä aiemmin, sillä kyydissä oli ainakin neljä ylimääräistä, eikä maksajan arvuuttelu rauhoittanut hänen mieltänsä sen vertaa. Pääsimme perille ja jatkot kuihtuivat aika pian banaanivoileipien valmistamisen jälkeen.

Kellot siirtyivät ja kaunis päivä koitti pian. Miksi aina koomapäivinä on maailman paras ilma? Marian ilmestyspäivän kunniaksi katsoimme aamulla jumalanpalvelusta televisiosta. Kokonaissaldona juhlista oli monta koomapotilasta ja yksi mykkä. Annu kadotti äänensä yön tunteina, eikä se suostunut palaamaan. Matka takaisin Tampereelle sujui seitsemän hengen perheen kera sopuisasti ja peltojen vilistessä ohitse, saavuimme näsinneulan tietämille. Suomimatkailu kannattaa, sanon minä, ja lähden viettämään liskojenyötä.