Hennan stereoissa hauskaa musiikkia, ulkona kesä ja huoleton dagen efter-fiilis mukavan viikonlopun jäljiltä. Rennon olotilan säilyttäminen olisi autuutta. Tajusin vain, että huomenna on päivä, jolloin voi sanoa, että työt alkavat (ehkä) ensi viikolla.
Kiire.
Kolme tenttiä ensi viikolla, juttu otsonikadosta huomiseksi, iltapäivälehtianalyysi, esseen aloittaminen, korvaavien tehtävien sopiminen ja setviminen, vyökokeeseenkin olisi hyvä ehtiä treenata.. Apua! Hopun helpottamiseksi on hyvä tehdä asioita, jotka saavat kiireen unohtumaan. Kuten päivittää blogia. Pääkaupunki tarjosi viihdyttävän viikonlopun. Kahdeksan tuntinen unisaldo maksimoi varmasti seuraavan viikon aktiivisuusasteen.
Linnanmäki kertoi valtionsalaisuuksia ja muokkasi meistä mahtavia asiakaspalvelijoita. Onneksi aivopesu ei ollut yhtä tehokasta, mitä Hiltonissa aikanaan. Toivon todella, että en tapa lapsia liiallisilla karusellikierroksilla, jotka aiheutan vahingossa omaa tietämättömyyttäni!
Lauantaina otin päiväunet ja olin kännissä yhden siiderin jälkeen. Espan puistossa oli märkä maa ja pussivirvokkeiden nautinta alkoi käydä liian ylivoimaiseksi kosteuden imeytyessä vaatteiden läpi ahteriin. Anskun seikkailut Apollonkadulla jouduttivat matkamme yleisten tilojen hyväksikäyttöön. Muutaman hetken WC-tilojen ja päivittäistavaraliikkeiden seurassa viettäen paikansimme itsemme eduskuntatalon laitamilta teinimainingeissa. Kaikki hyvä (lue juomat) loppuivat aikanaan ja jatkoimme matkaa Erottajalle. Baarissa oli mies, jonka näin yliopistolla viime viikolla. Kiinnitin häneen erityisesti huomiota, koska hitler-viiksityyli ja poikamainen kolmekymppisen olemus olivat jokseenkin mielenkiintoinen yhdistelmä. Musiikki soi ja tupakansavu leijaili.
Erottajalta Molly Malonesiin. Viereisen pöydän britit olivat hyvin kovaäänisiä. Asta, Ossi ja Sonja liittyivät seuraamme. Keskustelu kulttuurituotteiden lataamisen oikeudellisuudesta herätti intohimoja. Otimme kuvia hienosta väriyhdistelmästä, jonka muodostivat punaviini, viski ja lonkero.
Baarikierroksemme jännittävin osa alkoi vasta em. kohteesta poistuessamme. Kiersimme ravintoloiden ovilla, portsareiden tai liian suurten pääsymaksujen poiskäännyttäminä. Paikkoja oli MONTA. Matkalla jaoimme ilmapalloja, joimme laukusta löytynyttä siideriä sporttikorkilla, todistimme järkkäreiden idioottimaisuutta ulkomaalaisia kohtaan hampurilaisravintolassa, tempaisimme mukaan savolaisen keski-ikäisen pukumiehen (joka lupasi tarjota meille kaljat, jos selvittäisimme Hotelli Helsingin sijainnin. Baari oli harmiksemme kiinni, ja mies eksyi Den Kungliga Klubbeniin), koitimme saada hikan loppumaan ja esitimme raputanssin alkeita asiasta tietämättömälle Ossille.
Päädyimme baariin, jossa tilasimme australialaista juomaa. Drinkki oli koostumukseltaan outo, mutta juotava, joskin melko hapokas. Loimme kontaktin ilmakitarapelisuunnittelijaäijään, jonka kutsuimme tupareihin toukokuussa. Lisäsimme "bileet+malmilla" yhteystiedon hänen puhelimeensa ja innokkaana osallistujana hän päätti alkaa kartuttaa rikosrekisteriään soveltuakseen gheton meininkeihin. Sytytin tulitikun yhdellä kädellä ja sain kääpiöpalovamman. Valomerkin jälkeen adoptoimme yksinäiset puoliksi juodut kaljatuopit. Baarin ulkopuolella randommies nosti maasta tulitikkuaskin ja antoi sen ystävällisenä eleenä. Hän myös tarjosi Anskulle tupakan, jolla Ansku puhalsi poskareita.
Yöbussissa tunnelma oli hyvin tiivis. Saimme aikaan kiihkeän väittelyn Ahvenanmaan asemasta Suomessa. Kaikki alkoi siitä, kun kuulin viereisen tupakkapäämiehen menevän bussilla Maarianhaminaan. Toimin paneelikeskustelun ylläpitäjänä, ilmeisesti ärsyttäen miestä yhä intohimoisempiin mielipiteisiin Ahvenanmaan irti sahaamisesta. Gay-henkinen silmälasipäinen mies yhtyi keskusteluun ja yhteisen sävelen löytyessä ehdotin heidän perustavan "Erotetaan Ahvenanmaa Suomesta"-puolueen. Politiikka oli kuulemma turhaa.
Kämpällä katsoimme loistavia musiikkivideoita. Lodger.tv. Kantaaottavuus on mahtavaa. Kerrassaan mainio ilta ja viikonloppu.
Pitäisi kai alkaa hommiin. Ehkä sitä ennen vielä vähän surffailen ja käytän messengeriä..
Paljon hämmentäviä kuvia :D Minne jäi Iinan puolikas pää?!
ReplyDeleteOhhoh. Olipahan semmoista sanojen ilotulitusta ja lauseiden liplatusta, että ei muuta kuin siltä istumalta kustantajan puheille ja päiväkirjasopimusta suunnittelemaan.
ReplyDeleteSuorastaan tunsi kulkevansa kanssanne Helsingin illassa. Ennenkaikkea loistavat sivuroolihenkilöt saivat hymyn suupieliin. Miltäköhän näyttää "tupakkapäämies"???
Tupakkapäämieheltä sojotti rööki keskellä otsaa pipon/hupun alta. Oli siinä kuulemma hyvässä tallessa.
ReplyDeleteLuulen, että kustantajat eivät välttämättä arvostaisi känniseikkailuista koostuvaa romaania. Niistä on varmaan jokaisella tarpeeksi omaa kokemusta ;)
otan muuten tekijänoikeuslait tuosta sporttikorkista. te pahaiset olitte ensimmäiset testihenkilöt!
ReplyDeleteHäh? Testihenkilön ominaisuudessa tekijänoikeuslakien ominta ei ole päivän polttavin kriisitekijä. Luulen, että virvoitusjuomien nauttiminen korkillisena tai korkittomana tähtää lopulta samaan lopputulokseen-joten mitä väliä?
ReplyDelete