Mitä tapahtui viimeisen 48 tunnin aikana.
48 h (30.4 14.00)
Kiirehdin syömään yliopistoravintola Unicafeseen hurjan haalarikeskittymän läpi Helsingissä. Meneillään oli köydenveto ja sisäänkäynti ruokalaan oli blokattu lahjakkaasti. Pääsin kuitenkin rynnimällä massan läpi Heinin odottaessa jo sisällä.
43 h (19.00)
Tylsistyneenä odotin asiakkaita laitteelle Lintsillä. Tuuli oli suuri, eikä 6 paitaa + takki, kahdet kalsarit, housut + sadehousut -varustus ollut yhtään liikaa. Kulutin aikaa katsomalla hulluja ihmisiä, jotka uhrautuivat menemällä Kirnun kyytiin.
39 h (23.00)
Puolessa matkassa Tampereelle pussisiiderit alkoivat nostattaa ja matka kului rattoisasti kahden Susanna V:n opiskelijaidentiteetillä. Puhuin vanhan lukiolaiskaverin kanssa varmaan kolmeen vuoteen ja kuuntelin eestiläisten miesten juttuja samassa vaunussa.
35 h (1.5. 03.00)
Boheemin oloisissa taideopiskelijoiden kommuunibileissä haalaripukeutuminen ei tuottanut järin positiivista reaktiota. Huijasimme kuitenkin olevamme rakennusmestariopiskelijoita. Vappu ei tuntunut vapulta, vaan hyvässä tuiskeessa pidin vesimeloniviinagalluppia ja haastattelin kärkkäästi taidehörhöjä, jotka eivät lämmenneet kriittiselle ( lue: humalaisen aggressiiviselle) lähestymistavalleni aiheeseen.
31 h (07.00)
Kävelin kotiin bileistä aruingon paistaessa. Soitin Iinalle selkeän oven avaamispuhelun, jossa todennäköisesti käytin äänijänteitä kohtuullisella volyymillä rappukäytävässä. Puhuimme toisillemme epäselviä avautumisjaksoja kummankaan ymmärtämättä toista. Sammuin Hennan sänkyyn, josta parin tunnin päästä raahauduin omaani.
24 h (14.00)
Tunnin hereilläolon jälkeen koomailin Iinan ja Hennan kanssa muistellen eilistä yötä. Söimme vappubrunssin Hennan huoneen lattialla ja mietimme, että vappua ei tajua, jos on sisällä.
19 h (19.00)
Join minttusoodaa kahvilassa, jonne menimme Päivin tullessa kertomaan Jyväskylän vappumeiningit. Kaupungilla oli paskaista, mutta lippalakki hohti valkoisuuttaan.
15 h (23.00)
Katsottuani Suomen pelin, asettelin pyykit kuivumaan ja aloin nukkumaan miettien miten elämä voikin olla näin vaihtelevaa.
Epäsipili elämä on aina välillä hyvin hieno tunne.
ReplyDeleteMielestäni tämän vuoden vappu ei ollut kovin erikoinen ja unohdan sen ihan mielelläni, niiltä osin mitä siitä vielä muistan. Kuohuviini kihahti hattuun turhan vauhdilla ja löysinkin itseni kotoa nukkumasta jo puolen yön aikaan.
ReplyDeleteOn mennyt joskus vahvemminkin.