Appro

Jyväskylässä suoriuduimme ylioppilaan juomakokeesta kelvollisesti. Appro napsahti kevyesti. 10 leimaa + ekstrat. Tentaattoreille esitimme soundcheckersien biisin ja saimme parhaimman suorituksen. Jatkopaikassa kadotin tasaisin väliajoin toverit ja pidin yllä randomkaverisuhteita. Tutustuin lisää Lööppiläiseen kolleegaan, joka tunsi myös baarissa olleen Simpan. Näin myös kaksi jarrumiestä, joiden ego ei ollut laskeutunut vieläkään normaali-ihmisen tasolle. Haalarit olivat toimiva varuste, vaikkakin niiden uumenista hävitin appro-haalarimerkin (sen, jonka vuoksi maksoimme lystistä 10 euroa!) ja piponi. Pitäisikö alkaa huolehtia enemmän omaisuudestaan?

Kotimatkalla Kuokkalan sillan ylitys taittui kätevästi hyppäämällä ohi vilistävien pyöräilijöiden kyytiin. Hikisenä polkevat nuoret miehet olivat varmasti onnellisia tehokkaasti aamuyön urheiluaktista. Teimme myös kiipeilytestin reikä-monumenttiin (ystävien kesken ”pillu”-taideteokseen). Reikä oli aika korkealla, joten onneksi ystävällisesti kolme innokasta avustajaa saapui punttaamaan meidät ko. reiästä läpi. Poliisitkin ajoivat juuri samalla hetkellä liikenneympyrässä.

Jatkot Joonaksella vaihtuivat nopeasti ilmapatja tunnelmiin, jossa lusikka oli suosikkinukkumisasentomme oivan partnerini Annun kanssa (meillä oli vain yksi tyyny). Seuraava päivä kului peruskoomassa, mutta saimme itsemme lopulta lounaalle kello kahdeksan aikaan. Tämän jälkeen hengailimme kahveilla ja kaakaoilla (Joonaksen tilatessa kaakaon, antoi tarjoilija hänelle tuopin Karhua-vink vink?). Ilta/yö päättyi veritimanttiin, joka on yhä hyvin mainio elokuva!

Tänään vaeltelimme kaupungilla viettäen coffee housessa puoli elämää. Kannattaa välttää ruuhkat ja tilata vähitellen eineksiä. Tajusimme, että Jyväskylä on helppo, koska on vain yksi katu. Kotiutuminen Tampereelle oli kivutonta, kun tajusimme, että tänään onkin vasta lauantai! (kannattaa jatkossa ryypätä aina torstaisin)

Oli jälleen kiihkeän kivaa. Approilut jatkuvat epävirallisina Mansessa viikon kuluttua-kaikki mukaan!