Oma BB

Katsoin ehkä ensimmäisen Big Brother -jakson (melkein) kokonaan. Ohjelma tavallaan viehättää minua, vaikka sen motiivit ovat nyt vähintään arveluttavia ja härski tavoite on pistää ihmiset häkkiin toisten yhtä ääliöiden katseltavaksi.

Tunnen jotain vetoa vastaavaan testiin pistää tuntemattomat ihmiset keskenään johonkin suljettuun paikkaan. Ei ehkä niin rankasti kuin BB:ssa, mutta kuitenkin. Jos kaikilla olisi vielä samanlaiset vaatteet, ei persoonasta voisi päätellä muuta kautta kuin henkilöstä itsestään.

Armeijahan on loistava esimerkki. Kurkkusalaatit päällä et tiedä millainen kukin oikeasti on siviilissä. Armeija on kuitenkin armeija, eikä ehkä ihan normaalein konteksti olla oma itsensä.

Voisin mennä BB:iin, jos sitä ei kuvattaisi. Viihdearvo olisi silloin nolla, mutta kokemus varmasti mielenkiintoinen. Toisaalta vastaavia kokemuksia tulee vastaan arkielämässäkin, uusi koulu, uusi työ, uusi harrastus (vankilaan tuskin niin helpolla peruspekka joutuu). Silloin kuitenkin eletään ohessa myös normaalia arkea, joten uusi yhteisö ei ole koko elämä.

Viehätys voisi tietysti olla lyhyt, jos yhteisössä ei olisikaan ketään hengenheimolaista. Mutta luulen, että ihmisistä voi saada paljonkin irti, vaikkei soulmate-tunnetta heti tulisikaan.

Oma BB pystyyn vaan. Mistäs haalit tuntemattomat? Ilmoitus sanomalehteen: "Haetaan random-tyyppejä hengailemaan pari kuukautta jossain paikassa ilman ulkomaailman elämää. It´s once in a lifetime-liity joukkoon ja pue vihreä haalari päällesi." Osallistusprosentti olisi varmasti huikea.