"Eikö sota ole vähän epäreilu, jos toisella osapuolella kuolleita on 500 ja toisella viisi?"
"Jokainen kuolema on liikaa."
Isän ja minun vuoropuhelu päättyi melko lyhyeen, kun suosittelin hänen ottavan puhelun Hamasin tai Israelin päällikölle ja kysymään, mitä järkeä sotaa on ylipäätään käydä.
Tilannetta ei voi kaikkine taustoineen, kytköksineen, kulttuurisine sidoksineen ymmärtää. Yrittää voi. Viimeiseen mieheen kuulostaa meistä hölmöltä, ei heistä. Kun asiat on aina ratkaistu väkivallalla, mitä muita vaihtoehtoja on? Moniakin, mutta perinteistä pidetään kiinni. Kuoli muutama siviili tai ei. Emme voi ymmärtää, mutta tuomita voimme.
Kun 1940-luvulla baltian maissa metsäveljet piileksivät rämeissä USA:n "valkoista laivaa" odotellen, ei heiltä kysytty onko järkeä taistella Neuvostoliittoa vastaan. Toivo avusta sai jaksamaan ja puolustautumaan. Valkoinen laiva ei koskaan lipunut satamaan. Nyt mainio USA taputtelee Israelia selkään, mitä nyt joistain gazalaisista. Hurraa ja muutama itse tehty pommi lisää!
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Olen viettänyt jo hyvän tovin joutilaselämää kotona. Se on vallan mukavaa. Oleminen. Kaiken hyvän lisäksi siihen tottuu ja siitä on vaikea päästää irti. Kohta on kuitenkin lennettävä.
Seikkailu odottaa, sillä lähden tammikuun lopulla Tallinnaan. Sain ekstempore-idean lähteä vaihtoon joulukuun puolessa välissä. Hakuajat olivat menneet jo kuukausia sitten, mutta niin vain paikka järjestyi. Maisemanvaihdos tekee todella hyvää. Järjestelyt ovat vielä hieman kesken, mutta eivätköhän kaikki nappulat löydä pian pelirasiaan. Tervetuloa visiitille, voin ehkä näyttää teille jotain muutakin kuin halpoja viinapulloja ja kännisiä suomalaisturisteja!
Aiheesta vielä aiempaan. Toimin tänään Tuusniemi-turistin ja aborginaali sitinaisen oppaana talvisessa kunnassamme. Löysimme Huoripojanmäen (mikä nimi!) valloituksella kiertävän kesäkommuunin vaunuosion, hylätyn kaivinkoneen ja lähes Venäjän ja Norjan rajan, niin korkea oli se mäki! Tajusin, että pitäjämme on varsin eloisa, jos sitä osaa katsoa oikealta kantilta. Silti tuleva metropoli kutkuttaa. Vaikka lähteminen on aina vaikeaa.
Ja televisio sen kertoi. Miksi tahdon toimittajaksi? "Haluan ravistella rajoittuneita."
Vai Tallinnaan käypi tiesi. Siistiä! Kauankos aiot viihtyä siellä?
ReplyDeleteMahoit kattoa sieki sen Ylen kotimaisen sarjan avausjakson. Ihan mielenkiintoinen oli, vaikka Hesari arvioikin sen lyttyyn.