Bruxelles ja virastoissa selvinnyttä

Brysselissä oli jo nurmikkoa, kukkia ja lehden alkuja puissa! Viehättävä kaupunki, vaikkei se mitään maailman erikoisinta pitänytkään sisällään. Tajuttoman ihanaa ruokaa, tai no "ruokaa". Belgialaisten keksimät (niin ne ainakin väittää) ranskanperunat oli tosiaan parempia muun maailman. Majoneesilla! Ja vohvelit! Aah.

Irlannin seuruetta oli huisia nähdä, vaikka espanjalaiset onkin sairaan hitaita! Portugalilaisiakin tuntui olevan pilvin pimein. Lauantai-iltana oli hyvin epätodellinen fiilis, missä maassa oikein onkaan. Katsottiin Portugali-Ruotsi jalkapallokarsintaa portugalilaislähiössä portugalilaisessa baarissa, juoden portugalilaista olutta (joka oli parhaissa kääpiöpulloissa) portugalilaisten
seurassa! Heja Sverige! Matsin jälkeen pubissa alkoi soida maailman huonoin (Portugalin suosituin) musa-dvd. Peli päättyi tasapeliin ja ilmaiset kaljat jäi tienaamatta. Jalkapallo yhdistää, vaikka koitettiinkin kehitellä oheisviihdettä toisinaan.

Muutoin olimme Oskun kanssa suhteellisen aktiivisia ja ehdimme nähdä keskusta nähtävyydet parissa päivässä melko hyvin. Atomium oli hauska. Turbonopea hissi pallosta toiseen. Sisällä mm. Pohjois- ja Etelänapa näyttely, jossa oli maailman eka dokumentti eskimoista (inuiiteista). Se oli hyvä! Dali taidemuseossa (pressipassilla!) ja huikean suuri Palais de justice. Ainiin, pissivä tyttö oli kaltereiden takana. Epäoikeudenmukaista!

Hostellilla huijasimme Guillermon missanneen lentonsa ja respa oli muutenkin sekoillut meidän tyttöjen dormiin. Paikka oli kuitenkin ok, ja huoneeseen tuli myöhemmin muitakin poikia kuin Oskari.


Paluumatkalla tsekkasimme Riian, jossa oli kylmä. Aurinko tuli kuitenkin esiin kun tapasimme Ievan ja kaverit. Oli myös hämmentävintä ikinä törmätä Qhon Riian ostoskeskuksessa! Latvialainen olut oli hyvää. Samoin ruoka, jonka hyvyys kostautui jälkikäteen. Ruusuinen reissu muuttui helvetilliseksi bussimatkan puolivälissä. Tallinnaan saavuttua laattasin maailman isoimman oksennuksen kadulle ja siitä lähtien sairastin viisi päivää. Sitkeä pöpö. Epäilen Riian ruokia ja enää mieleni ei tee syödä pelmenejä. Nyt olen vihdoin hengissä.

Tänään postitin pikapostilla viisumihakemuksen ja passin matkatoimistoon. Lisäksi kävin virastoissa, joissa kaikki työntekijät on aina jotenkin tosi vittuuntuneita. Selvisi kuitenkin, että henkilötunnus, jota olin hakemassa olikin jo olemassa! Jännittävää oli myös tietää, että saisin ilmeisesti myös passin! Kaksoiskansalaisuus. Hmm.