Olette nähneet ja kuulleet, mitä täällä tapahtui. Sitä on vaikea kuvailla, mutta ehdottomasti tapahtuma jättää jäljen syvälle.
Kun joutuu keskelle tragediaa, tuntuu se luonnollisesti paljon voimakkaammalta ja koskettavammalta mitä se on niille, jotka selaavat hesarin nettisivut aamulla nopeasti kahvikupin lomassa. Täällä monet ajatukset on uhrattu kaikille kotinsa, henkensä tai läheisensä menettäneille. Päivittäin.
Tapahtuma on yleisin puheenaihe vielä pitkään, se on tärkeää, jotta ihmiset voivat jakaa. Välillä voi unohtaa, mutta se mitä tapahtui, seuraa jatkuvasti kaikkialla. Se on varjo, joka on vierelläsi joka hetki. Välillä, kun aurinko menee piiloon, myös varjo katoaa. Yöllä sitä ei näe, mutta sitten se taas palaa. Ja niin on tarkoitettu.
Elämän katoavaisuus korostuu ja ymmärrys ihmisen pienuudesta luonnonvoimien keskellä on todella läsnä, kun sitä joutuu todistamaan lähietäisyydeltä.
Vaikka itse välttyi vahingoilta, henkisesti kaiken ympärillä tapahtuvan käsittely on ollut raskasta. Silti tieto siitä, että ihminen selviytyy ja haluaa selviytyä on ollut tärkeä opetus. Se säilyy mielessä ikuisesti.
Onneksi ei käynyt mitään! Kaveri oli juuri silloin siellä Christchurch´ssä ja oli ihan sattumasta kiinni, ettei jäänyt raunioihin ja kuollut. Kyllä meinas sydän pysähtyä, kun tiesin että sinäkin olet jossain siellä. Varmasti muistaa ikänsä tapahtuneen.. eikä sitä tosiaan täältä asti osaa kuvitella, millaista se oikeasti on. Turvallista reissua! Terveisiä keväisestä Suomesta -Vehnä
ReplyDelete