Paluu lähestyy

Paluu aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Jaksaako lentokoneen siivet kannatella kaiken sen, mikä on kertynyt henkiseen matkalaukkuun? Lähdön tuska voimistuu päivä päivältä. Silti joka päivä ajattelen, miten ihanaa on nähdä taas kaikkia ihmisiä. Tunne myös siitä, mistä on kotoisin on vahvistunut, mutta silti olen ihastunut myös tähän maahan, elämäntapaan ja ihmisiin. On niin vaikea luopua.

Eniten pelottaa arkeutuminen, joka on väistämätöntä. Arki näin lyhyellä reissulla kun ei koskaan ole sama kuin kotona, vaikka on täälläkin vietetty rutiinoitunutta elämää toisinaan. Matkustukseenkin voi tulla rutiini, usko tai älä. Ulkomailla jokainen päivä voi olla haaste, tai ainakin se sisältää usein yhden pienen. Kotona haasteita täytyy hakea ja usein tyytyy elämään tuttua, turvallista, hajutonta ja mautonta arkea vuodesta toiseen. Se tuntuu tällä hetkellä masentavalta.

Onneksi siellä on kesä ja kärpäset, kun palaan. Yötön yö voi olla yllättävä, sillä täällä on niin pimeää!

Vaikka sisuksissa repii ja riuhtoo olen kohta siellä. Sitten laatikko sulkeutuu, mutta onneksi sinne voi aina kurkistaa. Kelata taaksepäin ja katsoa filmiä uudestaan, sieltä parinkymmenen tuhannen kilometrin päästä.