Peilikirkas luisteluareena, muhkurainen kävelystadion. Upottava hanki. Musta, jäinen parketti. Miinoitettu liukurata. Sohjo, vetelä, märkä. Lörts, paikallisten tapaan.
Tallinnan kadut, tiet, käytävät. Aina yhtä yllätyksellisiä. Aina yhtä petollisia. Jokapäiväinen seikkailu. Kasikymppiset mummot hakkaa päivät läpeen jäätynyttä H2O:ta mukulakivien raoista. Lapioivat räntälunta kapeilta kujilta, portaikoista,aukioilta.
Kehäkolmoslaiset menee sekaisin vuosi toisensa jälkeen, kun sitä valkeaa mättöä nyt vaan tulee. Aura-autot jynkyttää 24 tuntia vuorokaudessa, jotta bemarit pääsee baanalle ja ihmiset valittamaan, miten se yks jääpuikko taas murhasi satunnaisen jalankulkijan.
Tervetuloa maahan, jossa ekstreme-urheilu on arkipäivää. Satavuotiaat ja korkkaripimut pistelee menemään ronskisti oli sitten liukasta, tai tosi liukasta.
Onneks täällä on aika tasaista.
No comments:
Post a Comment