Kummallista, miten jotkut reaktiot seuraa perässä, vaikka ympäristö vaihtuu totaalisesti. Vaikka ärsykkeiden vaikutuspiirissä ei ole edes viettänyt ikuisia aikoja ja niistä on jo tovi, ne on silti tarttuneet yllättävän tiukasti takaraivoon.
Joudun yllättävän useasti säpsähtelyjen lomassa vakuuttelemaan itselleni, ettei asioilla ole oikeasti yhteyttä näillä leveyspiireillä. Ei, poskia kutittava hius tai jalkaa hivelevä langanpätkä ei ole mikään inhottava tai vahingollinen ötökkä. Ei, asunnon ohi ajava rekka tai raitiovaunu ei ole alkava maanjäristys.
Selviytymisvaistot ovat ainakin nähtävästi valppaina. Ehkä niitä spesiaalimpiakin tarvitaan taas tulevaisuudessa.
No comments:
Post a Comment