Ihanaa, Rosa!

Rosa Meriläinen pelasti päiväni (ja elämäni).

http://blogit.hs.fi/rosa/
(elämän ansioluettelo)

Mahtavaa, olen huijari, eikä se haittaa! Suuri helpotus.

Hyvä syy huijata

Olen ovela lusmu ja keksin hyvä tarinan, jotta saisin torstain vapaaksi. Pääsen siten samoilla tulilla Helsingistä jatkamaan ilman Tampereelle palautumista. Loma! Huomenna!

Eilen meille luennoi Hesarin kuvaajan Juhani Niiranen. Tykkäsin kovasti. Lehtikuvaajan työ vaikuttaa siistiltä. Varsinkin jos pääsee kiipeilemään bajamajojen päälle!

Ärsyttää toi lehden tekeminen. Teet jutun sata kertaa uusiks ja silti se on paska. Sitä se on. Itsepä ammatin valitsin. Onneks pääsee huomenna karkuun! Lomalta onkin sit mukava palata kuulemaan heti suoraa palautetta (=paskaa niskaan).

Musemusemuse. Kaikki vaan tapahtuu, äsken keikkaan oli sata vuotta aikaa! Nyt se kuitenkin on jo. Kivaa myös mennä Tallinnaan ja käydä maalla. Suunnitelmissa nähdä Krakovasta tuttua Joannaa ja Pätua. Ja kotiin, ihanaa!

Turku is my second hometown

- Sulla on joku mies siellä Turussa.
- Ei ole. Eilen vaan päätettiin liftata Turkuun, kun ei ollut muuta tekemistä, usko jo.

Näin tapahtui. Selvidyttyämme Hämeenkadun Appron erittäin hämmentävistä draamakuvioista (ja alkoholin aiheuttamista sivuoireista) ajateltiin Anskun kanssa lähteä randomretkelle läntiseen Suomeen, taas vaihteeksi.

Ensimmäinen liftikuski heitti meidät keskelle moottoritietä. Onneksi pääsimme ennen kuolemaa trubaduuripakun kyytiin, joka heitti meidät suoraan Turkuun. Joki oli tallella ja vakkaripizzeriasta sai suuren määrän ruokaa halvalla.

Lempparipunkkari yritti olla paras ystävämme kalliopussikaljaillessamme, mutta tyrän esittely sai meidät kaikkoamaan maisemista.

Aurinko ehti mennä piiloon, ennen Alkon reissua. Pussiteltiin siis teinien lailla joen tuntumassa, fiksu veto, kun ulkona oli ehkä 2 astetta. Tämän jälkeen astuimme Kerttuun, jossa pelasimme erät Scrabblea ja Trivial Pursuitia (voitin!). Mujuttuamme ikuisuuden kuppilassa, vaihdoimme Cosmiciin, jossa Goottienergia virtasi, kuten myös kalja.

Jauhoimme antaumuksella asioita, kunnes ystävämme Emojeesus tuli paikalle. Opetuslapset kummastelivat outoa ratkaisua pistää mustat rakennekynnet vain toiseen käteen. Voi muuttaa imagoa toispuoleisesti, sinänsä kätevää.

Lähdimme kohti Dynamoa, jossa kyynärpäätaktiikka narikkajonossa oli käypä valtti. Paikka oli täynnä, samoin olivat tyttöjen päät. Loppuillasta keksimme uuden hämmentävän gallupin, joka kuului "Ovatko korkokengät kiihottavat?" Testasimme tätä heti finlandssvenskoihin, joiden kanssa ajauduimme juttelemaan. Tammisaarelaiset eivät juuri puhuneet suomea, joten jutun taso auttavalla känniruotsilla oli vähintäänkin mielenkiintoinen. "Här är den confusing gallup.."

Iina hävisi ja Anskun kanssa mujuimme ulos valomerkin tultua hämmentävän aikaisin. Den andra svenska seurasi meitä ja bongasimme emojeesuksen ja Iinan ulkoa. Opetuslapset olivat hyvin humalassa ja Jeesus ei lopulta jaksanut jatkaa opetustuokiotaan. Svenskan kaverit olivat menneet toiseen baariin ja viimein meidänkin tuli jättää hänet yksin kadulle.

Matkalla Ansku yritti bongata randomjatkoja, mutta onneksi jatkojen taso tuli huomiotua tarpeeksi ajoissa. "Noi on ihan urpoja"

Tänään tuhlasimme omaisuuksia kahvilassa ja porvarillisesti matkustimme junalla takaisin Manseen. Oli virkistävää matkailla. Taidan tykätä Turusta.

Tappoviikko tulossa, onneksi sen varalta latasin akkuja olemalla joka toinen päivä turboissa. Utaimen tekoa, keskiviikkona Muse Helsingissä, takaisin Tampereelle, sitten Eestiin ja kotiin. Äksöniä ei puutu, koska ehtii nukkua?

Pikaiset

Virastotätien käyttäytymisestä voisi saada hyvän gradun aiheen. Vierailin eilen vakuutustoimistoissa (aika aikuista) ja naureskelin etenkin yhdelle superuteliaalle mammalle, joka oli kyllä ihan mukava, mutta myös hyvin huvittava.

Kylmyys puskee pikkuhiljaa, Tuusniemellä oli havaittu lunta jo aamulla, Tampereella paistoi toistaiseksi aurinko. Talven tuloon on jo jollain tapaa sopeutunut-antaa tulla vaan!

Olen fyysisesti aika rikki neljän päivän ahkeroinnin jälkeen. Huomenna voi siis hyvällä omalla tunnolla ottaa takaisin ja valua koomassa seuraavat neljä päivää. Appro vol 2, täältä tullaan!

Oma BB

Katsoin ehkä ensimmäisen Big Brother -jakson (melkein) kokonaan. Ohjelma tavallaan viehättää minua, vaikka sen motiivit ovat nyt vähintään arveluttavia ja härski tavoite on pistää ihmiset häkkiin toisten yhtä ääliöiden katseltavaksi.

Tunnen jotain vetoa vastaavaan testiin pistää tuntemattomat ihmiset keskenään johonkin suljettuun paikkaan. Ei ehkä niin rankasti kuin BB:ssa, mutta kuitenkin. Jos kaikilla olisi vielä samanlaiset vaatteet, ei persoonasta voisi päätellä muuta kautta kuin henkilöstä itsestään.

Armeijahan on loistava esimerkki. Kurkkusalaatit päällä et tiedä millainen kukin oikeasti on siviilissä. Armeija on kuitenkin armeija, eikä ehkä ihan normaalein konteksti olla oma itsensä.

Voisin mennä BB:iin, jos sitä ei kuvattaisi. Viihdearvo olisi silloin nolla, mutta kokemus varmasti mielenkiintoinen. Toisaalta vastaavia kokemuksia tulee vastaan arkielämässäkin, uusi koulu, uusi työ, uusi harrastus (vankilaan tuskin niin helpolla peruspekka joutuu). Silloin kuitenkin eletään ohessa myös normaalia arkea, joten uusi yhteisö ei ole koko elämä.

Viehätys voisi tietysti olla lyhyt, jos yhteisössä ei olisikaan ketään hengenheimolaista. Mutta luulen, että ihmisistä voi saada paljonkin irti, vaikkei soulmate-tunnetta heti tulisikaan.

Oma BB pystyyn vaan. Mistäs haalit tuntemattomat? Ilmoitus sanomalehteen: "Haetaan random-tyyppejä hengailemaan pari kuukautta jossain paikassa ilman ulkomaailman elämää. It´s once in a lifetime-liity joukkoon ja pue vihreä haalari päällesi." Osallistusprosentti olisi varmasti huikea.

Appro

Jyväskylässä suoriuduimme ylioppilaan juomakokeesta kelvollisesti. Appro napsahti kevyesti. 10 leimaa + ekstrat. Tentaattoreille esitimme soundcheckersien biisin ja saimme parhaimman suorituksen. Jatkopaikassa kadotin tasaisin väliajoin toverit ja pidin yllä randomkaverisuhteita. Tutustuin lisää Lööppiläiseen kolleegaan, joka tunsi myös baarissa olleen Simpan. Näin myös kaksi jarrumiestä, joiden ego ei ollut laskeutunut vieläkään normaali-ihmisen tasolle. Haalarit olivat toimiva varuste, vaikkakin niiden uumenista hävitin appro-haalarimerkin (sen, jonka vuoksi maksoimme lystistä 10 euroa!) ja piponi. Pitäisikö alkaa huolehtia enemmän omaisuudestaan?

Kotimatkalla Kuokkalan sillan ylitys taittui kätevästi hyppäämällä ohi vilistävien pyöräilijöiden kyytiin. Hikisenä polkevat nuoret miehet olivat varmasti onnellisia tehokkaasti aamuyön urheiluaktista. Teimme myös kiipeilytestin reikä-monumenttiin (ystävien kesken ”pillu”-taideteokseen). Reikä oli aika korkealla, joten onneksi ystävällisesti kolme innokasta avustajaa saapui punttaamaan meidät ko. reiästä läpi. Poliisitkin ajoivat juuri samalla hetkellä liikenneympyrässä.

Jatkot Joonaksella vaihtuivat nopeasti ilmapatja tunnelmiin, jossa lusikka oli suosikkinukkumisasentomme oivan partnerini Annun kanssa (meillä oli vain yksi tyyny). Seuraava päivä kului peruskoomassa, mutta saimme itsemme lopulta lounaalle kello kahdeksan aikaan. Tämän jälkeen hengailimme kahveilla ja kaakaoilla (Joonaksen tilatessa kaakaon, antoi tarjoilija hänelle tuopin Karhua-vink vink?). Ilta/yö päättyi veritimanttiin, joka on yhä hyvin mainio elokuva!

Tänään vaeltelimme kaupungilla viettäen coffee housessa puoli elämää. Kannattaa välttää ruuhkat ja tilata vähitellen eineksiä. Tajusimme, että Jyväskylä on helppo, koska on vain yksi katu. Kotiutuminen Tampereelle oli kivutonta, kun tajusimme, että tänään onkin vasta lauantai! (kannattaa jatkossa ryypätä aina torstaisin)

Oli jälleen kiihkeän kivaa. Approilut jatkuvat epävirallisina Mansessa viikon kuluttua-kaikki mukaan!

Suomitour jatkuu

Siistiä, että musiikista voi saada hyvät fiilikset!

Huomenna matkalla Jyväskylään, Approbatur tavoitteena. Rymykaverit odottaa, jee!

Osaisipa soittaa kitaraa hyvin. Privaattiopettaja-anybody?

Putin-ovela kettu

Oho, Putinhan pisti uutiset kehiin.

Putinin asettuessa duumanvaaleihin ehdolle saa Yhtenäinen Venäjä -puolue vahvan kärkihahmon. Enemmistöön päästessään perustuslakia voidaan muuttaa puolueen toimesta.

Toisaalta Putin ajatteli myös pääministerin virkaa, jos pressaksi löytyy joku mukava kaiffari.

Paitsi ehkäpä olisi sittenkin hauskinta ryhtyä uudelleen presidentiksi. Putinia ei lannista tieto, ettei se ole perustuslain mukaan mahdollista.

Seuraavaksi Putin varmasti ryhtyy maailman diktaattoriksi. Ei kai sekään ole nyt niin ongelmallista?

Löytöretki Turussa

Teimme ekskursion Turkuun. Löysimme puolikkaan liikennemerkin, kokonaisen liikennemerkin (samanlaisen), mustan paidan, punaiset nahkahanskat ja käsikorun. Aika antoisa mesta.

"Hei, ei sit olla ihan perseet tänä viikonloppuna. Vituttaa, kun on aina pakko ryypätä." -periaate ei harmiksemme toteutunut. Häiriötekijöitä käyttäytymiselle oli useita.

Reissulla parkour osoittautui vaaralliseksi lajiksi. Ansku sai pahoinpitelyjäljet naamaansa ja päätti skipata harrastuksen hetkeksi.

Lauantaina olimme aktiivisia epänormaalista olotilasta huolimatta. Turun linna oli hieno, tosin valokuvamallien hermot koetuksella. "Syväterävyysalue!" Miljöö oli kuitenkin loistava ja kuvistakin tuli aika kelvollisia. Stand up -keikalla Andre Wikström luukutti hyvin, mutta yhtä hyvin veti Teemu Vesterinen. Perusvähemmistöaiheet naurattavat aina. Hassua, että menet katsomaan ihmisiä, jotka jauhaa lavalla paskaa, naurat niille ja maksat siitä.

Samaisena iltana teimme Anskun kanssa extempore baariin lähdön noin kello yksi. Kiersimme kehää keskustassa erinäisten ongelmatekijöiden vuoksi ja lopulta päädyimme lihatiskille, jota paikallinen (tai siis "Mä oon oikeestaan Raisiosta") surffitukka mainosti kaupungin parhaaksi-for sure). Vedimme siis perseet-peruskänni kello 3 aamulla. Kotimatkalla adoptoimme Hempalle ja Matille toisen tuparilahjan sisustuselementiksi ja liftasimme kahden urpon pyöräilijän kyytiin. Pidimme jatkot kämpän portailla, koska toisen keltaisen oven naapurit eivät kutsuista huolimatta halunneet meitä jatkoille.

Sunnuntaina visitoimme Iinan luona. Talosta tuli mieleen Oulu-kommuuni. Linja-autopysäkillä Sari tajusi unohtaneensa rinkkansa Iinan luokse. Onneksi ehti takaisin ennen bussin tuloa.

Matkalla huomasimme Anskun kanssa, että kotiavaimet olivat jääneet molemmilta kotiin. Heinikin oli Mikkelissä. Niinpä matkamme jatkui vielä Sarin yökylään.

Tänään setä avasi meille kodin oven ja normalisoitunut elämä sai lähtökohdan. Torstaina matka jatkuu. Ei kovin kauaa ehdi normalisoitua. Eikä "Ei sit ryypätä hulluna"- periaate toimi approssa. Kerran kai sitä. Jos toisenkin.

Älykäs kone

Kävin katsomassa tekemiäni asetuksia tänne ja huomasin olevani Afganistanilainen arkkitehti aikavyöhykkeenä luonnollisesti Kairo. Nice to know. Jännittäviä oletuksia Blogger tekee asiakkaistaan.

Pelottavaa, että tietokone tietää asioita ihmisistä. Tai ainakin välillä tuntuu siltä. Liittyessäni Facebookiin (Kyllä, minäkin, en tiedä miksi) ruudulle lävähti noin kymmenen kaverin/tutun naama! Mistä kone tiesi, että he ovat tovereitani! Karmivaa, kunnes tajusin heidän olevan messengerissäni ja ilmeisesti palvelu on kytköksissä msn:n toimintojen kanssa.

Kohta tietokone varmaan havaitsee mielialani ja kertoo miten tulisi toimia. Voisi alkaa vähän nyppimään.

Tämän viikon yhdeksän aamut alkavat jo tuntua. Lisäksi lihakset huutavat tuskaa liiallisesta liikunnan harjoittamisesta. Onneksi sentään pää tasoittui tuhansien ja tuhansien eilisten kuperkeikkojen jälkeen. Eteen ja taakse, eteen ja taakse..

Tuparit ja ylläri vieras

Tuparit olivat niinkin villit, että alakerran naapuri kävi valittamassa kahdesti. Sunnuntai päivällä kävimme kiltisti pesemässä heidän parvekkeeltaan punaviiniroiskeet ja kuuntelemassa moraalisaarnan. Naapurisopu säilyköön, kyseiset alkkilaiset muuttavat pian pois.

Lauantaina yllättävä ovikellon soitto 12 aikoihin sai meidät juuri heränneet hämilleen. Aussipoika Dublinin matkalta seisoi ovemme takana! Poika oli yhä kovin vaatimaton, mutta toivottavasti tyytyväinen visiittiinsä. Suomikuva tosin jäi varmasti hyvin suppeaksi, mutta aina ei voi ehtiä nähdä kaikkea.

Oli aivan mahtavaa, kun kaikki kokoontuivat yhteen jälleen. Onneksi on porukka, joka jaksaa raahautua ympäri Suomen keskittämään oleskelukykynsä yhteen kohteeseen!

Koulussa on mukavia kursseja, liikunnalliset harrastukset alkavat edetä taas ja kaikkea kivaa tiedossa. Syksykin on kovin lämmin ja kaunis.

Ensi viikonloppuna Turkuun, sitä seuraavalla viikolla Jyväskylään. Siistiä.

Muutto

Huomenna saan vihdoin materiani uuteen pesääni. Kiva päästä järkkäilemään ja tuskailemaan kaiken turhan tavaran keskelle.

Koulua ensimmäinen viikko takana. Aika sujuvasti sujahti, sellaistahan se on, arkea, joka tulee selkäytimestä sen suurempia ponnisteluja vaatimatta. Tautikin taittui, siitä olen kovin onnellinen.

Kämppä pitäisikin saada järjestettyä viikossa, sillä viikonloppuna päjähtää ja juhlistus uuden kommuunin asukkaista näkee päivänvalon. Onhan tässä jo pari viikkoa oltukin kuivin suin!

Irlanti, Guinness ja Guinness

30.8. Torstai

Joukko naisia istuu Ryanairin terminaalissa yläkerran kahviosta anastamansa voiklöntin kanssa käytävällä. (tuorejuusto adoptoitiin turvatarkastuksessa) Vastapäinen lapsi yrittää puhua jotain, mutta isä heittelee lasta vain ilmaan. Lento on myöhässä ja alkaa sataa.

Joukko naisia on yhtäkkiä Dublinissa, jossa bussikuski lähtee juoksemaan viidenkympin seteli kourassaan ja tuo onneksi vaihtorahat kohta takaisin. Majapaikkana oleva hostelli näyttää lämminhenkiseltä ja saman tien aiemmin kaupunkiin saapunut toveri Simon tupsahtaa ilmoille. Yhteinen huone on akvaario, jonka yksi seinä on lasinen (käytävälle päin).

Joukko naisia löytää itsensä pubista, jossa tarjoilija suosittelee ottamaan Guinnessit sanoin "Guinness is healthy". Naiset ja Simon uskovat naista ja toteuttavat hänen ohjettaan koko matkan ajan.

Yöllä Annu tapaa puolialastomana huonetoverimme "Pedron", jonka karvainen olemus on espanjalaistaustaan nähden varmaankin normaali.

31.8. Perjantai

Joukko naisia (ja Simon) istuu fiinillä aamupäiväkahvilla James Joycessa ja yksi syö räkäisesti omaa muffinssiaan sormin laukustaan. National Galleryssa on suuret hissit, jotka muistuttavat avaruussukkuloita. Päiväguinneksilla Annu sai apilankuvan vaahtoon.

Illalla Temple Barissa natiivimies yrittää selvittää Sussulle, mistä tietää Guinnessin olevan laadukasta-kun vaahtorinkula seuraa tuoppia alas asti. Indeed!

1.9. Lauantai

Joukko naisia (ja Simon) tälläytyy ja vetää perseet. Irkkupubissa yhteistunnelma menee katosta läpi. Vanhat ja nuoret ovat samaa väkeä, säkkipilli tuo perinteisen lisämausteen hyvän livebändin soundiin ja kaikki laulavat yhdessä coverbiisejä. Guinness virtaa ja mieli on korkea. Tämä on jotain, mitä meillä Suomessa ei ole.

Yöllä tapaamme Pedron, joka reissultansa tullessaan innostuu ottamaan kuvia Päivistä naamanpesulla. "I just want to take pictures of my finnish friends!"

2.9. Sunnuntai

Joukko naisia (ja Simon) ovat krapula-aterialla O´Neillsissa. Räjähdysvaara on suuri, mutta he tilaavat jälkiruuaksi Guinnekset. Yhden naisen Bulmers (tuttujen kesken Plumbers) kaatuu pöydälle ja muut äyskäröivät sitä tuopinalusilla. Televisiossa näkyy peli, josta paikalliset ovat kiihkeästi odottaneet. Hurling muistuttaa jalkapalloa, pesäpalloa, jääkiekkoa ja oikeastaan kaikkia pallopelejä. Jätämme pelin ja etenemme kahvilaan.

Dublin Castle on liian suuri ponnistus, mutta toteamme sen pihalla, että Jeesuksella on poreallas. Simonin lähtö on lähellä ja joukko hajaantuu. Päivi ja Sussu taivaltavat Phoenix Parkiin, joka Euroopan suurimpana puistona todella on sitä (puiston ympäri kiertää 10 kilometrin aita). Puiston läheisyydessä korkea muistomerkki saa päät sekaisin optisella harhalla, ja juoksemme pois rikospaikalta.

Ottelu on päättynyt ja ajamme Luasilla (paikallinen ratikka) hostellille. Onneksi suunta on eri kuin faneilla. Hostellilla odottaa yllätys nimeltä Simon, joka siirsi lentonsa seuraavalle päivälle. Uusi kämppiksemme on Aussi Ciarán, jonka rauhallisuudesta voisi rakentaa maailmanrauhan.

3.9. Maanantai

Joukko naisia ja Ciarán (tuttavien kesken poika) ottavat bussin ja lähtevät seikkailemaan maakuntaan. Simon palasi Leedsiin. Maaseudulla näkyi lampaita, lehmiä ja hevosia. Kohteemme nimi oli Trim ja siellä oleva Trim Castle ensimmäinen etappimme. Linna oli vaikuttava, etenkin vessasysteemi, josta vieraat kävivät tarkistamassa ulosteen laadun (vaalea-ei hyvä, tumma-hyvä, ei kannata vetää kotona jatkossa, niin vieraat tietävät tulla oikeaan aikaan kylään!)

Linnakierroksen jälkeen lähdimme pyhiinvaellukselle etsimään kohdetta, josta Ciarán oli kuullut. Kävelimme noin neljä kilometriä, kunnes kaksi jäsentä luovutti ja jäi pellolle istumaan. Muut jatkoivat kävelyä ja löysivät matkalta Elviksen cd:n ja lasten leluistuimen. Lopulta kolme sankaria liftasi bussin kyytiin, jonka kuski ajoi määränpäästämme tietämättä meitä lähemmäksi paikkaa x. Kiltti kuski. Natiivi kaivinkonemies ei myöskään tiennyt kohdetta "I just work here". Hän tiedusteli Dublinin yöelämästä ja ohjasi meidät kysymään nauvoa läheisen talon Ladylta. Lady ei katsonut soveliaaksi avata ovea, mutta hänen koiransa oli mukava. Jatkoimme kävelyä.

Vihdoin saavuimme raunoille, jotka osoittautuivat Bective Abbeyn jäämistöksi. Jahkailimme aikamme portin ulkopuolella, sillä alue oli lehmien laidunmaana ja miinoitettu lehmän paskalla. Ryöminne pikkuportista sisään ja paikalla olevat miehet toivottivat meidät tervetulleiksi. Palatessamme yritimme päästä miehien kyytiin, mutta se ei ollut sallittua, koska kyseessä oli valtion auto (viehän poliisikin monenlaisia kansalaisia vaikka minne!?). Siisipä liftasimme takaisin mm. tietyömaalla, maailman kapeimmalla tiellä ja jonkun pihan edessä. Lopulta saimme kyydin naiselta, joka sanoi liftaamisen olevan Irlannissa hyvin harvinaista. Lisäksi hän suositteli vuokraamaan auton, jotta olisimme päässeet tornille (jota siis etsimme) , mutta onhan meillä jalat!

Trimissä soitimme kahdelle puuttuvalle, jotka olivatkin sattumoisin samaisen pubin sisällä, jonka edessä seisoimme. Tämän jälkeen vietimme liquid picnicin ja yksi jäsen kävi puskavessassa ja hankki omituisia pieniä takiaisia sukkahousuihinsa.

Joukko naisia päätyi illalla pubiin. Joimme pojan kanssa Guinnessia. Suihkulähteessä oli vaahtoa ja pidimme omat vaahtobileet keskellä katua. Ihmiset katsoivat ja ottivat kuvia. Lähdimme, koska lause "Lähdetään ennen kuin poliisi tulee!" sai meidät pelkäämään virkavaltaa liikaa. Vaahdon heitteleminen oli joka tapauksessa mahtavaa.

4.9. Tiistai

Joukko naisia hyvästeli aamulla pojan ja lähti kaupunkiin naisistelemaan. Kaupoissa oli tavaraa ja kaduilla ihmisiä niin, että yksi katosi. Kävimme porhokahvilassa ja parin tunnin päästä eksynyt lammas käveli puolen miljoonan kaupungissa sattumalta vastaan!

Joukko naisia löysi itsensä illalla Howthin pienestä kalastajakylästä. Purjehduskilpailu, meri ja auringonlasku (ja pussi-Guinness) tekivät joukon onnelliseksi. Fish and Chips maistuivat siellä paremmilta, kuin kaupungissa. Ainakin ranskikset olivat tuhat kertaa paksumpia (=parempia). Kaupunki tummui ja näimme miljoonia spidereita porteissa. Vaelsimme leikkipuistoon, jossa oli jännittäviä vempeleitä. Tähtitaivas oli täydellinen ja tähdenlento antoi aihetta toiveeseen.

Yöllä jännityksen hetket tiivistyivät kommunikaatio-ongelmaiseen respatyöntekijään, joka toisti repeatilla"Tomorrow, eleven o´clock" kun halusimme tavaramme baggage roomista. Toinen patu ymmärsi tarpeemme paremmin ja luikimme alakertaan. Marcus Grönholm ajoi rallia ja baba yritti tehdä tuttavuutta.

5.9. Keskiviikko

Joukko naisia yöpyi helvetillisissä olosuhteissa lentokentällä. Yksi joukosta jäi matkaamaan maailmalle, muut palasivat Tampereelle. Tampereella oli melkein talvi.

---------
Matkan jälkeen sairastin heti perään angiinan, joka oli kamalinta ikinä. Hallusinaatiot kuumehoureissa pelottivat itseänikin. Nyt olen lähes toimintakunnossa ja ensimmäinen vierailu yliopistolla tehty. Uudessa huoneessani on patja ja verhot (ja Anskun kamoja). Tavarat olisivat ihan kiva bonus, mutta onhan sitä eletty jo kuukausi jos toinenkin näin.

Paljon enemmän kuin kesäkaverit

Kolme on jo joukosta pois. Kesäkymmeniön vahvuus kutistuu jatkuvasti ja neljän päivän päästä kuihtuu olemattomiin. Paljon jää hyvää muistoihin. Mahtavaa, että on porukka, jonka kanssa voi olla, asua ja jakaa päivittäisen elinolotilan ja enemmänkin. Arkea ja juhlaa. Hyvät piirteet kompensoivat huonot ja lopputuloksena toisen hyväksyminen on osoitus todellisesta ystävyydestä. Kiitos siis tästä kesästä teille, rakkaat! Ilman teitä, olisin vain vähän ja vajaa.

Ajan maksimikäyttöaste

Miten tämä aika voi mennä niin nopeasti? Onneksi sentään ehtii tapahtua paljon, niin saa vastinetta kuluneille vuorokausille, tunneille ja minuuteille.

Eestin matkalta palattuamme tarpeeksi pitkä vieroittautumisaika bileistä kesti lauantaihin. Suunnistimme Rose Gardeniin, jonka teknojytke houkutteli osan vaihtamaan viereiseen Svengiin. Illassa ei juuri erikoista tapahtunut, joskin kotimatka oli hauska-mitä muuta nyt yöllisestä Helsingistä ja yöbussista (eli kanssakulkijoista) voi olettaa!

Maanantaina olin jopa aktiivinen käyden lenkillä ensimmäistä kertaa miesmuistiin. Uudessa ympäristössä samoilu on vain turhan vaikeaa kaltaiselleni suuntavaistottomalle, joten luovutin aika pian kerrostalojen keskipihoilla seikkailtuani.

Tiistai-iltana tutustuimme meneillään olevaan Art goes kapakka -tapahtuman anteihin Kuudennella linjalla. Lauteilla tempoi Brightboy. Baari oli viihtyisä ja hassua oli, kun tunnistin bändin kosketinsoittajan koulu-Vernan poikaystäväksi. (Eikö?)

Keskiviikkona sovittu möyhyilta sujui möyhyisissä tunnelmissa. Parasta illassa oli juustoleipä sekä päälledupatut Lord of the rings videot youtubesta. Yllättävä lässyviesti edelläkin mainitulta rumikselta tyrmistytti täysin öisissä möyhytunnelmissa.

Tänään menestyksemme filmitähtinä ei aivan toteutunut, sillä Ganes-elokuvan ennakkonäytös osoitti, että avustajan rooli voi olla hämmentävän pieni. Suuria emme toki kuvitelleetkaan. Leffa oli menevä, joskaan ei aivan Jussi-tasoa. Hengailupäivä keskustassa jatkui lounastaen ja kahvitellen. Helikin liittyi seurueemme vahvistukseksi. Ja jottei rahanmeno olisi loppunut seinään, päätimme mennä uudestaan leffaan. Sanoihan jo vanha sananlaskukin, että "kaksi elokuvaa päivässä pitää mielen virkeänä"! Hinnasta viis -komedia oli sopivan kepeä ja sai meidät innostumaan rikkaan miehen siivellä eläjän elämästä. Se tosin voisi olla henkisesti hieman raskasta. Audrey Tatou on silti aika suloinen. Tämän jälkeen kokeilimme korkokenkiä Aleksi13:sta ja totesimme niillä kävelemisen olevan hyvin vaikeaa. Loppuhuipennuksena menimme Storyvillen terasille siemailemaan fiinisti viiniä.

Huomenna hinaan osan kamoista Tampereelle. Illaksi takaisin Taiteiden yöhön. Tosin launtainen työpäivä rajoittaa juhlinnat minimiin. Harmi kyllä. Ensi viikko menee varmasti siivillä ja perjantaina kiidämme kohti Irlannin vehmaita nurmia. Sitten alkaakin muuttoruljanssi ja totutteleminen arkielämään. Onneksi ennen sitä on vielä monta päivää!