Rypistelyä

Tokenin massiviisesta ja kokonaisvaltaisesta koomatilasta. Hetki siihen kuluikin.

En innostunut kyykkä-tapahtumasta, mutta käytiin tsekkaamassa Joonaksen kanssa Damn Seagulls perjantaina. Lämppäri Downstairs oli yllättävän hyvä. Eilen törmäsin Nabskuun kaupungilla ja hänen suosituksestaan hypättiin Heinin kanssa toisen maailmansodan aikaisen Kiinaan. Lust, Caution oli hyvä.

Ensi viikosta on tulossa hyvin yliopistopainotteinen. Radiorepparit pitäisi saada kasaan, samalla käydä luennoilla ja illat taittaa Gonzoa. Toivottavasti paikalle saapuu apukäsiä, sillä meidän InDesing-taidot eivät vielä hio masterpiece-tasoa. Toisaalta karkaan jo torstaina kotiin, katsomaan, kuinka pienet muuttuvat vanhoiksi. Sitä ennen on paljon tehtävää.

--

Mielestäni blogin ulkoasu kaipasi vaihtelua, (hyvät) vaihtoehdot ovat vain hieman vähissä. Huuda siis hep, jos lukeminen tuottaa suurta tuskaa, voin koittaa tehdä kompromisseja parhaaksenne. (tai sitten en)

Non-stop kooma

Mulla on joku vaihe. Viikonlopun aiheuttama lamaannus ei lopu koskaan. Jatkuva henkinen anemia. Ajattelen siis olen, tai toisaalta, olen liikaa ja ylikuormitun. Ei hyvä.

Vuosijuhlat oli mainiot. Hyvät nosteet. Vielä parempi kestosuhdanne. Ikuinen meininki. Ainakin oma. Jatkot, joiden yleisestä mainostamisesta ois voinu pitää pienempää suuta. Sekavuutta ja vähän väärässä paikassa heräämistä. Loputon lojuminen kykenettömyyden tilassa. Lainakalsarit ja loputon kävelymatka kotiin. Fyysinen voittaja, henkinen häviäjä. Tai en tiedä, piristeet aiheuttavat omituisia tapahtumia.

Jospa tämä menisi ohi.

Menoa ja meininkiä

Paljon kaikkea! En muistanut, että koulua voi olla joskus näin paljon. + muut aktiviteetit. Gonzoakin ollaan mietitty Juhanin kanssa toimekkaasti. Olen siis uusi 1/2 päätoimittaja.

Pääsin työhaastatteluun! Ensi maanantaina. Vastustaja on kova. Mutta kaverille ei ole huono hävitä. Katsotaan. Ois kyllä kiva jo päästä tästä rumbasta.

Elän seuraavat päivät kansainvälisessä seurassa. Kämppään majoittuu 4 ulkkaripoikaa. Yksi hollantilainen tuli jo tänään, käyttää aika lahjakkaasti axea.

Vuosijuhlat lauantaina. Odotan kyllä. Kai sinne voi laittaa kesämekon? Se on ihan nätti.

Olen innostunut radiokurssista. Pelottaa vaan, ettei ehdi jaksaa motivoitua tehdäkseen hyviä reppareita. Yritän kovasti.

Huomenna Kentin keikka. En ole ehtinyt kuunnella uutta levyä tarpeeksi. Luotan silti.

Varattiin Anskun kanssa lennot hiihtolomamatkaa varten. Kaksi maata, kolme kaupunkia. Dublin uusinta ja Annun kolon tarkastus. Annu mukaan ja suunta kohti Hollantia. Amsterdam! Olen kuullut niin paljon hyvää! Jos jää rahaa yli, maksan omatunnontuskia pois ympäristöveroina jollekin hyvisjärjestölle.

Olen alkanut harkita päiväkirjan salaamista. Mitä tuumitte?

Tampereelle tuli lumipyry. Se on hauskaa ikkunasta katseltuna.

Kaikki hyvin

Siis olen kyllä käsittääkseni ihan suhteellisen tasapainoisessa olotilassa.

Omituiset yhteydenotot ja utelut levottomista kirjoituksistani ovat olleet yllättävän suosittuja viime aikoina. (Vehnä, et ole ainoa!) Epämääräisiltä kuulostavat päivitykset ja statukset eivät merkitse välttämättä uskoon tulemista, kuolemaa, syntymistä, sitoutumista, epävakaata tilannetta, elämän käännettä tai muuta mullistavaa. Pään sisukset heittää toisinaan kuperkeikkaa niin, ettei ehdi aina perässä pysyä.

Kyllä, minua ahdistaa

- se helvetin harjoittelu ja jumivat hakemukset
- kesä
- hemmetin essee ja muut tulevat paineistavat kouluasiat
- se, ettei ymmärrä tehdä ja sanoa asioita
- ilmastonmuutos ja kaikki muu paha

Tykkään kuitenkin

- kaikista läheisistä, jotka osoittavat tarpeellisuuteni
- siitä että just nyt on lunta
- uusista haasteista ja innostumisista
- tapahtumista, joita on aina ja paljon
- päätösvallasta
- odottavasta mielentilasta

Suht sujut on hyvät ja huonot asiat. Kaikki sujuu kyllä. Kiitos silti huolenpidosta, yritän pysyä koossa ja lupaan kyllä kertoa kun jotain isoa tai pienempää tapahtuu!

Kolmena viime päivänä

- Vedin perjantaina vahingossa kännit

- Pelasin kännejä edeltävät 3 tuntia trivial pursuitia

- Innostuin Gonzosta, koska Juhani oli niin fiiliksissä

- Kävin katsomassa Control-leffan, joka oli loistava

- Kuuntelin repeatilla kahta biisiä

- Yritin kirjoittaa esseetä, joka on kamalin ikinä. Metodit, mitä ne on?

- Hiimailin kämpillä yksin ja tykkäsin ja kaipasin muita

- Ihmettelin, miten niin paljon hämmentäviä asioita voi tapahtua samaan aikaan

Outoja aikoja

Imelyyden huippu.

Incompatible, it don't matter though
'cos someone's bound to hear my cry
Speak out if you do
you're not easy to find

Is it possible Mr. Loveable
is already in my life?
right in front of me
or maybe you're in disguise

Who doesn't long for someone to hold
who knows how to love you without being told
somebody tell me why I'm on my own
if there's a soulmate for everyone

Here we are again, circles never end
how do I find the perfect fit
there's enough for everyone
but I'm still waiting in line

(Natasha Bedingfield, Soulmates)

Entä, jos tuntuu, ettei tunne itseään?

Absoluuttinen hajoamispiste

En jaksaisi lähettää enää yhtään harjoittelupaikkahakemusta! En halua ehkä enää kuulla mihin kaikki ovat päässeet töihin. Miksi meidät asetetaan kilpailemaan toisiamme vastaan jo nyt? Yritän olla onnellinen muiden puolesta, se on vaan välillä vaikeaa, kun kateus hiipii. Ja oma tuska. On vaikeaa tyytyä. Kaikkein parasta on se, että tämän jälkeen se on edessä joka kesä. Joka helvetin kesä. Tai pikemminkin puoli vuotta, joulukuusta toukokuuhun.

On tässä hauskaakin ollut. Viikonloppuna juhlimme kakkubileitä ilman teeman mukaista kakkua. Tai siis kakku kyllä leivottiin. No, lähes kakku. Mutta villit bileet olivat avainsana. Klubilla oli lauantaina hikisin ja hilpein meininki ikinä! Oli mahtavaa. Kiitos vieraille!

Kilpikonna-asento on uusi suosikkini. Nyt kuoren alle livahtaminen tätä pahaa maailmaa piiloon on enemmän kuin tarpeellista.

Viime aikoina

Joululoma oli pitkä. Ei pitkästyttävä, mutta pitkä. Se sisälsi pääasiassa

- paljon mukavia ystävähetkiä
- perinteikkäät Tapsan tanssit
- yllättävän villin uuden vuoden vaihteen suklaafonduesta pöytäviinaan
- kaipuuta jostain
- tekemättömyyttä
- syömistä
- nukkumista

22 ja down. Saara liittyi kerhoon. Sankari piilossa, muut tunnelmoi.

Kuka todennäköisimmin..?

Pelimiehet aattona.

Perhepotretti 2/4, joulunlapset

Hienostunut alkuilta, suklaadippiä ja kuoharia

Nyt olisi tavoite motivoitua opintoihin. Koulua on vähän. Onneksi kohta on taas tupa täynnä tuttuja.

Vastaukset

1. Mitä teit vuonna 2007 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
Vuoden vaihtuessa olin Lapissa, jossa rakensimme Ice Bar-henkisen ulkoilmaravintolan saunan eteen, ajoimme hulluinta vauhtia moottorikelkan kyydissä, näimme jänkhiä ja ihailimme Lapin outoa taikaa. Niistä hetkistä alkaen on tapahtunut paljon.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En muistaakseni tehnyt lupauksia.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Serkku, joskaan ei kovin läheinen.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Mummo.

5. Missä maissa kävit?
Eestissä kahteen otteeseen.
Tukholmassa ensi kertaa.
Irlannissa rattolomalla elokuussa.
Venäjä, venäjä, venäjä tuli tutuksi Pietarin matkalla joulukuun vaihteessa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2008 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2007?
Sisäsyntyistä hillitöntä motivaatiota opiskeluun.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2007?
Muistot eivät kysy päivämäärää.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Taidon vihreä vyö oli sinänsä iso saavutus. Toisaalta myös selviytyminen helvetillisestä työelämästä kesällä oli ihan kunnioitettava asia.

9. ...ja suurin epäonnistuminen?
En osaa eritellä isompaa epäonnistumista. Ehkä niitä ei ollut liikaa?

10. Kärsitkö vammoista?
En pahemmista.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Uusi kamera.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Kesäkymmeniöasukkaat ansaitsevat suuren mitalin asenteellisesta elämäntavasta!

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Ihmisen, joka ei oikein itsekään ymmärrä käytöksensä vaikutuksia.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokakauppaan, VR:n palveluihin ja tiettyihin vapaa-ajan aktiviteetteihin.

15. Mistä innostuit eniten?
Matkustelusta. Kesästä. Mahtavista tyypeistä.

16. Mikä musiikki tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2007?
Bloc Party, PMMP, Risto, Sara

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Aika tasan.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Liikkunut vielä aktiivisemmin. Myös syksyn Tampere-aktiivisuus jäi jotenkin aika vajaaksi.

19. ...entä vähemmän?
Ehkä itsensä kuuntelemista joissain tilanteissa.

20. Miten aiot viettää joulun?
Joulu sujahti epäjoulumaisissa tunnelmissa, mutta perinteitä noudattaen oman perheen parissa.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Avaisin suuni.

22. Rakastuitko vuonna 2007?
En, sitä odotellessa.

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Mikä lasketaan yhden illan jutuksi?

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Lost, josta tipahdin jossain vaiheessa. Kämppistraditioksi muodostui myös Maajussille morsian- sarja, jonka laadusta voi nyt olla montaa mieltä.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En taida vihata ketään.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin Ismael-kirjan, joka vaikutti syvästi. Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän oli myös mukaansatempaava.

27. ...entä musiikillinen löytö?
Hard-Fi, menevää poppista syksyn pimeyteen.

28. Mitä halusit ja sait?
Mahtavan kesäkymmeniökesän.

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Tunteen, joka asettaa aloilleen.

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
The Departed, Blood Diamond

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Pidimme bileet Malmilla, josta teimme extemporelähdön keskustaan. Jatkot Pasilassa discopallon kera ja seuraavan päivän ikuisuushengailu keskustassa oli hauskaa!

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
Asioiden tekeminen ajoissa (ja hyvin).

33. Miten kuvailisit vaatetyyliäsi vuonna 2007?
Olen käyttänyt hameita enemmän kuin koskaan. Pitäis varmaan ostaa housut.

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Ystävät, irtiotot ja maisemanvaihdokset.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Äh, ei tule mieleen.

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Ilmastonmuutoksen lopullinen nostaminen agendalle.

37. Ketä kaipasit?
Ystäviä muualla ja perhettä.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Muutama työkaveri ja opiskelijatoverit, joihin tutustuin paremmin vuoden mittaan.

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2007.
Kunnioita.

Kaunista joulun aikaa!

Ajatukset heittelee ja joulumieli on kadoksissa. Hyvää joulua kuitenkin!

http://www.youtube.com/watch?v=s8jw-ifqwkM

Puhdistautumisrituaaleja maaseudulla

Lapinlahdella kaikki on ennallaan. Jumala tosin rankaisee minua riettaasta elämästä viljelemällä pahaa oloa, huimausta ja oksennusfiiliksiä. Välillä huonompi olo, välillä parempi.



Lähtöangstista huolimatta risteily oli hauska. Keikat hyviä, vaikka myöhästyttiin kahdelta vahingossa hyttibileiden takia. Omat kekkerit olivatkin parhaimmat, valvottiin ikuisesti ja elettiin pimeydessä, sillä hytissä ei ollut ikkunaa. Laiva ei keinuttanut (onneksi) ja seuraava päivä meni buffetissa tasoittavien parissa. Breikattiin myös aulassa Anskun yrittäessä houkutella Damn Seagullseja ja Rubikia mukaan.



Lauantaina putki jatkui puolivahingossa. Päätettiin Anskun kanssa lähteä kalijalle lähipubi Huurupiiloon. Piilo sulkeutui kuitenkin kaksi minuuttia saapumisemme jälkeen, joten matkasta tulikin pidempi. Anskun paritusyritykset osa III käynnistyivät Amadeuksessa, josta etenimme Doorikseen. Keskustelimme möyhykakkubileistä ja proteesin omistavan lääkisläisen kanssa journalismin nykytilasta. Jatkoille päätyi sekalainen joukkio enemmän ja vähemmän randomeita. Sattumalta eräs kaverin kaveri aiemmasta elämästä oli eksynyt joukkoon ja oli nykyisten koulukavereittemme kaveri. (selkeää) Avattiin skumppa ja meininki oli hyvä. Humalatila oli vaihteleva, yksi sankari oli menossa huoneeseeni vessaan ja röökille. Jamppa tajusi vihjeistä, että vessa sijaitsee muualla ja meni sinne tupakoimaan. Fiksua. Toinen T-rexläinen angstasi omissa sfääreissään, toinen alkoi kuorsaamaan kesken kaiken. Ainiin, parituminen tapahtui ja Ansku sai jälleen kunniamerkinnän sutenöörin hattuunsa.

Koomassa matkustin maanantai-yönä kotiin Mykkästen kyydillä. Asta myöhästyi lennolta, joten sosialisoituminen äidin kanssa teki tiukkaa. Hengissä siis toistaiseksi.

Ilmaista pahoinvointia tarjolla

Kirjoitin äsken maailman paskimman esseen (yhden niistä monista omista). Toivottavasti neljä pojoa rapsahtaa taidehissasta, vaikka niiden ansaitseminen on sitten toinen juttu. Parasta kuitenkin on, että kaikki on nyt VIHDOIN OHI!

Eilen huonosti palkattujen kunnan työntekijöiden pikkujoulut, harmitti lähteä liian aikaisin. Toisaalta turmiollinen kohtalo oli jo melkein valmis näillä meiningeillä. Poikien kanssa on hauska ryypätä, asenne ja parhaat jutut.

Parin tunnin päästä Turun junaan ja risteily. Ahdistaa, mutta ehkä siellä on kivaa. Muutenkin ollut angsti päällä koko päivän, tuntuu, että on ihan mitätön paska. Ehkä se tästä. Tämän illan jälkeen en käytä alkoholituotteita ERITTÄIN pitkään aikaan. I´ll promise.

Kesätyöstressi joulun alla-WTF!

Kirjoitan parhaillaan kesätyöhakemuksia. KESÄTYÖHAKEMUKSIA! Vittu. Aina sama stressi ja paskan jauhaminen. EIKÄ OLE VIELÄ EDES JOULU! En tiedä mikä olisi paras taktiikka. Olen siis jossain Peräkylän Sanomissa, moro. Tulkaa moikkaamaan kesällä.

Käväisin eilen pääkaupungissa. Espalla oli jonkinsortin joulumarkkinat. Söpöä. Tuli jouluinen tunnelma, vaikka lunta ei näy.

Huomenna huonosti palkattujen kunta-alan työntekijöiden pikkujoulut. Ikuinen teemapukeutumisongelma jatkuu. Voisiko joku lahjoittaa mulle kaikki maailman teatteripuvustuksen kostyymit?

Humppailu jatkuu torstai-iltana risteilyllä. Pelottaa. Miks mä lähden jonnekin RISTEILYLLE? Keikkojen on parasta olla hyviä.

Sitten tulee Annu. Ja sitten pääseen kotiin. Vihdoin.

Hetki vielä

Olen jotenkin tosi väsynyt kaikkeen ja mahtavinta olisi teleportata itsensä kotiin ja olla vaan. Kohta se on onneksi totta. Vielä kuitenkin muutama humppa humpattavana.

Perjantaina epäaktiiviset toverit skippasivat skumppailun, mutta me urheat Anskun kanssa fiilistelimme. Nauroimme Youtuben ihmeille Panun luona ja seurasimme naapurin naisen randomtäsmäiskua selkeät tarkoitusperät mielessään.

Hang the DJ soitti hyvää musaa, paitsi kaikki parhaimmat biisit katkaistiin kesken. Ansku harjoitti himokkaasti kakkosammattiaan parittajana. Poika on kyllä mukava, mutta tietyt rajoitteet ovat tiellä. En tiedä. Oli kuitenkin kivaa.

Eilen hängäilin Sarilla keski-ikäisten miesten kerhon kokoontuessa. Pöytäfudis on hankalaa, mutta tosi hauskaa! En jaksanut keikalle, vaan menin moikkaamaan Hennaa & co. Hallituskadulle. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Outoa, ettei koko syksynä ole saanut aikaiseksi treffata. On se niin suuri metropoli.

Tyhjä olo. Omituista olla yksin kotona, vaikka välillä haaveilenkin yksiöstä. Uupumusta ilmassa. Ehkä tää kahden päivän (+ sitä edellisen viikon) riekkuminenkin vaikuttaa osaltaan.

Pietari

Opin monia asioita Venäjällä.

- Kaikki venäläiset eivät ole maatuskamummoja.
- Melkein kaikilla miehillä on takatukka
- Jonottaminen ei kannata
- Metrossa on suositeltavaa käyttää raivoisaa rynnimistaktiikkaa
- Eksyminen on hyvin mahdollista
- Pimeä taksi voi juuttua ruuhkaan ikuisuudeksi, mutta on silti jännittävä tapa matkustaa
- Et voi olettaa, että vessasta löytyy yhtään mitä tarvitsisit
- Kissa ravintolan nurkassa on ihan normaalia
- Kouluruokalan salaattiannos voi olla muna herneillä

Oli aivan helvetin mahtavaa. Pietari on valtava. Helsingin senaatintori kertaa biljardi. Ihmisiä loputtomiin. Kaikki informaatio kyrillisesti. Onneksi oli 9. luokan lyhytkurssi pohjalla, niin tajusi lähes yhden miljoonas osan mitä missäkin lukee.

Retki oli kunnon vostok-meininkejen mukaisesti turboilupitoinen. Olimme lauantai-iltana Achtung Baby (!) nimisessä baarissa, ja kaikki vetivät megalomaaniset överit. Ravintolan omistajat olivat varmasti innoissaan sekoilevista finskeistä. Itse harrastin muun muassa lasien rikkomista "vahingossa", hallitsematonta bulimiaa ja hyvin hämärää päätymistä viereiseseen hostellihuoneeseen. Muina iltoina tunnelmat olivat lähes samaa luokkaa. Dynamo hävisi jalkapallo-ottelun karskeille venukeille, joiden kannattajat kantoivat soihtuja ja uhosivat kentän laidalta. Meidän pojat olivat krapulassa, kannustusjoukkoja noin kaksi.

Teimme myös vierailun konsulaattiin, talvipalatsiin (aivan sairaan hieno!), HS:n Pietarin avustaja Jussi Konttinen kertoi meille työstään, aterioimme blinejä ja kävimme museossa, jossa oli valtavasti epämuodostuneita sikiöitä 1600-luvulta lasipurkissa. Fantsu harrastus muuan tsaarilla!

Lähtiessämme rautatieasemalle otimme pimeän taksin. Matka kesti lähes tunnin. Seisoimme kaduilla, vaikka vihreät valot paloivat. Kuskimme oli iranilaistaustainen äijä, joka aina pysähtyessään avasi oven ja räkäisi maahan. Innokas mies jutteli venäjäksi jotain ja Verna vastaili sujuvasti "Da, da, harasoo". Kysyessämme musiikkia, mies totesi että "samba" ja lauloi pätkän koraanista. Kolahdus kertoi jonkin osuneen autoon, ja ajattelimme, että toivottavasti se ei ollut katua ylittävä mummo. Jälkiä ei kuitenkaan näkynyt. Aseman tuntumassa kuskimme käänsi näpsäkästi vastaantulevien kaistalle ja parkkeerasi suunnilleen kadun reunaan.

En pysty tuottamaan sanallisesti kaikkea sitä, mitä koimme. Suosittelen Venäjää. Se avaa silmät.