
Pilvet on täällä erilaisia. Usein näkee suuren pilvimassan horisontissa, joka katkeaa vaakatasossa keskeltä. Pilvet tuntuvat olevan myös matalammalla ja ne muodostavat hienoja kuvioita. Usein taivas on myös täysin pilvetön.
Vaikka polkupyörän ruostuneet ketjut kitisee, kokovoltilla eteen ja taakse, Y.M.C.A. -liikettä samanaikaisesti tehden.

Tasmania oli mahtava! Melbournen jälkeen pieni ja sympaattinen Hobart tuntui kodikkaalta. Jotenkin sain paljon eurooppalaisia viboja, etenkin Englanti ja Irlanti tulivat mieleeni matalista rakennuksista ja kaikesta siitä brittikulttuurista, jonka Australia on saanut perintönään.
Pääsy sisään normaaliin perhe-elämään oli miellyttävä kokemus. Pian huomaa, että perhe-elämä maailman toisella puolella on ihan samanlaista. Toki jokaisella perheellä on omat tapansa ja sisäiset kemiansa, mutta on aina yhtä mukava huomata, että ihmisten arki on yhteneväistä asuinmaasta riippumatta. O´Maran perhe oli yhteenhitsautunut yksikkö, jota oli hauska tarkkailla. Ääretön vieraanvaraisuus ja ystävällisyys melkein pökerryttivät.
Eri kulttuurien tarkkailu paikallisten seurassa antaa mielestäni aina parhaimman kuvan maasta ja sen tavoista. Se, että kokee hetken olevansa osa jotain on aina paljon antavampaa kuin olla perusturisti, joka urpoilee kartta väärinpäin ja menee aina siihen paikkaan syömään, jossa on vain muita turisteja.
Tasmanian luontoon tutustuminen oli myös hieno kokemus. Yhtenä päivänä ajoimme lähes kolme tuntia järvelle veneilemään. Sain kalan! Tosin se oli liian pieni ja heitettiin pois. Ciaránin koukkuun tarttui kuitenkin yksi kelvollinen yksilö, joka osoittautui myös hyvänmakuiseksi (rainbow trout). Jotkut saivat auringonpolttamia erikoisiin paikkoihin, kuten neliön kämmenselkään. Minä vain vahvistin punaisen nenäni sävyjä tummempiin.
Kenguruiden rapsuttelu villieläinpuistossa oli myös mahtavaa. En tiennyt, että koalat ovat hereillä vain neljä tuntia päivästä, jonka ne käyttävät syömiseen. Rentoja tyyppejä! Koalan turkki on megapaksu ja ne pitävät erittäin hämmentävää ääntä. Vompatti on söpö lyllerö ja tasmanian tuholaiset melko kreisejä.
Pistäytyminen Mount Wellingtonin (1271 m) huipulla tarjosi hyvät näköalat kauas. Sinnekään tuskin olisin päätynyt ilman äiti Michellen innokasta kuskailua.
Tuntui haikealta jättää Tasmania taakse ja ajatella, että tämäkään ei ehkä toistu enää koskaan. Ehkä vielä enemmän hankalammaksi lähdön teki se, että jo viikossa ehti päästä mukaan perheen kuvioihin hyvin. Se muistutti omasta perheestä, jota välillä jo ikävöi. Osana jotakin on aina turvallisempaa, nyt rooli vaihtui taas itsenäiseksi ja vähän yksinäiseksi matkaajaksi.
Vielä pari päivää Melbournessa, sitten kohti Uutta-Seelantia. Omaa arkeakin jo jotenkin odottaa, vaikka kiertolaiselämää on kestänyt vasta vähän aikaa.



Port Melbourne 15. tammikuuta
Näin eilen miehen, joka käveli takki päällä. Samoin eräs paikallinen sanoi, että on ollut kylmä kesä. +25> on kuitenkin pohjoisen pallonpuoliskon asukille aika HOT, tai ainakin mulle. Silti porukka vetää pitkissä housuissa, vaikka itsestä tuntuu, että voi hiippailla alasti. Toisaalta kaverin tyttöystävä muutti Tasmaniaan, koska siellä on viileämpi. Opin vasta nyt, että täällä puolella palloa mitä etelämpi, sen kylmempi. Hassua.
En tiedä mikä on vikana, mutta en ole kärsinyt vielä yhtään jet lagista. Ehkä asiaa helpotti se, että lento saapui tänne illalla ja koisailin kellon ympäri onnellisesti. Asiaa voi myös helpottaa, että pimeä tulee yhdeksältä ja silloin on tosi pimeää. Tai sitten jetlaggautuminen tulee viiveellä.
Melbourne on kuumuuden lisäksi rento. Aussit on muutenkin superrentoja. Kaupunki on ISO, mutta silti viihtyisä. Rakennukset on hurjan korkeita pilvenpiirtäjiä, joiden lasi-ikkunoista heijasteleva aurinko häikäisee ja peilaa lisää huimia taloja. En ole koskaan käynyt Amerikoissa, mutta mielikuvissani tämänkaltainen olisi aika jenkkiä. Ehkä lipun samat värikoodit tarkoittavat jotain yhteyksiä. (Suomella ois sitten varmaan Kreikan kanssa, öh?)
Perjantaina tutustuin aussien lempilajiin, krikettiin. Australia rökitti Englannin ja jengi oli fiiliksissä. Tajusin pelin idean, joka on lyödä palloa ja juosta kahden eri tolpan välissä mahdollisimman monta kertaa ennen kuin joku ottaa pallon kiinni. Pesäpallokin on mielestäni paljon aktiivisempaa katseltavaa, mutta ilmeisesti jokin siinä pelissä vetoaa lokaaleihin.
Tällä hetkellä asun kaverin kaverin luona Port Melbournessa, joka on myös hauskaa aluetta lähellä merta. Talossa asuu viisi tyyppiä ja avainta pidetään rennosti terassilla "piilossa". Takapihalla on söpö pikkupiha, jossa on riippumatto.
Ensi tiistaina Tasmaniaan, odotan jo innolla.
(Kuvat ei suostu latautumaan, yritän joskus myöhemmin)
Yksilön valintojen vaikutuksesta kiistellään. Valinnoilla on varmasti valtaa ja vaikutusta mittakaavan vaihdellessa jyrkästi. Tekemämme valinnat voivat kuitenkin olla etuoikeutettuja. Harvalla on varaa valita asuako maaseudun omavaraistaloudessa vai kaupungin tarjonnan äärellä. Juodako rasvatonta, rasvallista, laktoositonta, kaura-, soija- vai yömaitoa. Matkustaako aistimaan eksotiikkaa kaukomailta ymmärtääkseen vai mökkeillä sähköttä metsässä. Lämmittääkö taloa puilla samalla takkatulesta nauttien ja sen ääressä istuen vai lisäten pattereihin volyymia. Epäitsekkäältä tuntuva teko voi olla valitsemisen luksusta. Valinnanvara tekee meistä yhä eriarvoisia.
Olisin kyllä voinut lomailla vielä helposti pari viikkoa. Voisin jopa ryhtyä ammatiltani lomailijaksi. Aina se loma on vähän liian lyhyt. Toisaalta ikuinen lomailu vois käydä tylsäksi.
MINUN LOMA
Tallinna
Parkouria vanhassa kaupungissa