Hetkessä

Keskiviikkona olimme Järvenpäässä katsomassa bändejä Incredible Nothing, Sara ja Lapko. Oli mukavaa. Simon ja veli tulevat tänään, näemme sunnuntaina. Nyt afterjuhannuksen viettoon Samin mökille paikkaan x. Jeesusolympialaiset ja lautajuomapelin lanseeraus, siitä voi tulla hauskaa. Turbokännii!

Turbokänni ja muu oheistoiminta

Oi että oli mahtava Provinssi!
Ai että festarit on kyllä loistavia!
Voi vitsit että yksinkertaisesti parasta!

Vältettiin vesisade yöpymällä Anskulla ensimmäinen yö, jonka jälkeen säät suosivat suuresti. Provinssiin rantautuminen oli ehkä tyylikkäin, kun kömmimme tomaatista (suuren suuri punainen matkailuauto) kimpsuinemme. Löydettiin viehkeä telttapaikka joen vierestä. Ja se oli vasta alkua.

Kohtasimme talebanin, jonka viehtymys kauniiseen punatukkaiseen tyttöön oli kovin yritteliästä. Valaisimme ihmisiä turbokännin maailmasta, eivätkä opit olleet kansalle vieraita. Kiksauduimme keikoista. Tapasimme pojan, joka vaikuttui jutuistamme niin, että viihtyi seurassamme pidempäänkin. Tanssimme ja lauloimme megajatkoilla kapteenin edesauttaessa leirintäalueella niin, että kurkku tuli kipeäksi. Jatkoimme aamuun asti Hartolalaisten leirissä, jossa taikuri taikoi flaks flaks. Menimme Päivin kanssa aamuseitsemältä suihkuun ja löysimme kasan vaatteita. Paluumatkalla junassa tyypit nukkuivat lattialla ja pyörätuolinainen lähti kävelemään.


Näiden toimintojen lisäksi tapahtui paljon ja paljon. Jälkeiskooma on jo lähes voitettu.

Seuraavaa odotellessa. ILOSAAREEN!

Provinssiin!

Jee! Provinssiin! Viime aikojen suosikkisanonnat. Silti yhä edelleen, JEE! Provinssiin!

Kesäkymmeniön avajaiset

Oli juhlat. Paljon ihmisiä. Turbokänni. Meininki. Trampoliinin lailla joustava terassi, jonka soveltuvuus aamuyön pogoamiseen ei potentiaalisin. Yksi hajonnut ulkoporras. Monta rakastavaa naapuria.

Tuntuu hyvin paljon kesältä. Provinssiin neljä yötä!

Melkein julkkis

Tänään joku poika pyysi töissä nimmarin. Nauratti.

Viikonloppuvapaa ja tuparit, joiden paisuminen voi olla maksimaalisella tasolla. Kaikki mukaan vaan!

kesäisyyden hurma

Ympäriinsä lorviminen ja hengailu on lystiä. Viimeiset kaksi päivää olen toteuttanut tätä autuasta kesän tuomaa mahdollisuutta aktiivisesti. Heli saapui Lontoosta ja Anni Suonenjoelta. Seurassa oli mukavaa pörrätä pitkin maita ja mantuja. Hauskaa nähdä ja huomata, ettei pitkä tauko näkemisessä ole ongelma jos kemiat natsaa. Seurasaari, punavuori, ruttopuisto, espa, pussisiideri, jäätelö, helle ja muut kaverit. Onpa ihanaa kun on kesä!

Lumelääkkeen tuoma ukkonen

Nurinkurin kääntynyt päivärytmi, aurinko, sade, ystävät, yhdessäolo, nauraminen ja oleminen. Kesän perusta.

Perjantain syntäripiknik Ruttopuistossa päättyi Kallio-kierrokseen. Pub Sirdies oli hyvin pieni, mutta Damn Seagullsin levyn kansi on nyt entistä tutumpi. Syntymäpäiväsankari ei saanut ilmaistarjoiluja harmikseen kun ei muistanut niitä kysyä. Baarimikkojen telepatiataidot ansioluettelovaatimuksiin!

Lauantai tarjosi meille Maailma kylässä festarit Kaisaniemessä ja paljon kuralammikoita. Paljain jaloin ojia kaivaneet työntekijät loivat maanläheistä tunnelmaa. Fiilis oli hyvä, eri kulttuurit kohtasivat mahdollisuuksien tori -teltassa ja keikat kuulostivat hienoilta. Zarkus Poussa hurmasi symppiksenä musataiturina ja Olavi Uusivirta tovereineen soitti loistavan setin Woodstock-hengessä. Australialais-suomalaisen Esther Bertramin akustinen esitys oli myös koskettavan kaunis. Etninen ilmapiiri ja välitön hippimäinen tunnelma olivat läsnä auringonkin alkaessa pilkistää pilvien takaa.

Malmille takaisin päästyämme seurasimme soijanakkien evoluutiota normaalinakista, laajentuneeseen möhkäleeseen ja siitä kurttuiseen kuivaan käppänään. Tämä huvitti meitä kovin. Illalla ikääntyneen Anskun lisäksi taloon asuttui lisää populaa. Pelasimme seurapelejä, joimme sivistyneesti (?) viiniä ja ajattelimme olevamme aikuismaisia. Finlandia ja Für Elise soittolistalla eivät miellyttäneet kaikkia, mutta Dj piti itsepintaisesti päänsä. "Hei nyt tulee se paras kohta!" "Nyt trätätätää trätätätää" "Mut hei kuunnelkaa, nyt alkaa tää kaunis osuus, tiitiidiitiiiiditiiditiiiidititiii" Kansallislaulumme vaihtamisestakin keskustelimme, tosin loppupäätelmä taisi kuitenkin jäädä epäselväksi.

Sunnuntaiaamu alkoi brunssilla takapihalla. Annoimme ehkä jopa fiksun ensivaikutelman naapureillemme (aamupalalla 12 jälkeen!?), joka moikkasi lapio kädessään omalta pihaltaan. Toinen naapurimme tosin kysyi lauantaina kolmestaan ruokakaupasta tullessamme "Onko teillä illalla bileet?" Ennakko-oletuksia?! Brunssi oli kuitenkin täydellinen nurmikon ollessa vielä aamukasteesta kostea ja veden maistuessa paremmalta pullosta. Aurinko poltti Sarin käsiin ja jalkoihin suorakaiteen muotoiset kuviot ja päivän mittaan porukkamme laajeni taas muutamalla hengellä.

Pesästä irroittuessamme suuntasimme askeleet Linnanmäelle. Paikka vaikutti vapaalla ollessa täysin erilaiselta kuin töissä. Tytöt uskaltautuivat vuoristoradan kyytiin me Päivin kanssa vietimme romanttisen ajelun maailmanpyörässä. Se oli mukavaa. Lintsiltä hyppäsimme väärään suuntaan menevään ratikkaan ja noin kilometrin matka Hesperian puistoon kesti melkein tunnin. Sightseen-tour on tosin tietenkin hyvä tehdä aina tasaisin väliajoin! Hesperiassa seurasimme kanivauvojen ateriointia, jaoimme itsekin kristillisesti eväämme, mutta veden viiniksi muuttaminen ei väliaikaiselta Jeesukseltakaan onnistunut.

Viikonlopun kohokohta alkoi jäähallille taivaltaessamme kohti loppuunmyytyä Placebon konserttia. Lämppärinä ollut Manboy ei vakuuttanut, vaikka olikin varmasti innoissaan yhdestä elämänsä suurimmista (?) yleisöistä. Lavaesiintymiseen kun voisi tietenkin lisätä hieman energiaa, mutta eihän sitä kaikkea ehdi kerralla. Placebo kuitenkin otti paikkansa. Bändi pahoitteli 10 vuoden esiintymistaukoaan Suomessa ("ten fucking years!") ja yleisö osoitti myötämielensä raivokkain suosionosoituksin. Lähes kaksituntinen kasvoi loppua kohden tunnelmaltaan suureksi ja intiimiksi. Brian Molko näytti kovin pieneltä basisti Stefan Olsdalin rinnalla. Molkon omalaatuinen ääni kuulosti täsmälleen samalta kuin levyllä ja kunnioitus miehen äänenkäyttöä kohtaan nousi entisestään. Ainoastaan jäähallin kehno akustiikka jäi välillä häiritsemään. Myös taustalaulu ja koskettimet jäivät taka-alalle. Korvatulppien käyttöä voisi harrastaa usemminkin. Joka tapauksessa pidin kovasti!

Lumelääkkeen vaikutuksen alaisina kansa vyöryi ulos, jossa vastassa odotti mahtava ukkonen. Oli kuitenkin lämmin eikä sade sulattanut, vaan hymy nousi väkisin huulille läpimäristä vaatteista huolimatta. Ratikkaa odottaessa yritimme Annun kanssa tehdä kasan, joka ei kuitenkaan synnyttänyt suurta yleisöryntäystä. Junamatkan aikana suunnittelimme useiden instrumenttien sisällyttämistä bändiprojektiimme. Triangelistin, harppunistin ja muutaman muun soittimen virka on vapaasti haettavissa!

Perillä kotona sade yltyi rankkasateeksi (ei se siitä kaukana ollut muutenkaan) ja ukkonen oli totaalisesti päällämme. Mahtavin ukkonen koskaan! Menimme yösaunaan ja nukkumaan ryhtyessä rajuilma alkoi jo häipyä.

Jään pitämään taloa pystyssä ennen kommuunieläjien saapumista viikon lopulla.

P.s. Pohdimme miten ukkosesta saisi hienoja kuvia. Joku oli onnistunut.

Kalsareiden comeback

Ajantaju ja päivät ihan sekaisin. Pääasia kuitenkin, että nyt alkoi viiden päivän vapaa!

Päivi otti eilen varaslähdön mälmiasusteluun yökyläilemällä ja järjestämällä myöhäisiltasaunan. Nukutti varsin hyvin sukkahien hajuisten löylyjen jälkeen!

Huomenna tulee Ansku ja ehkäpä muitakin vieraita luomaan elämää taloon. Maailma kylässä festarit keskustassa, säpinää tiedossa. Myös Placebo alkaa viimein kutkutella, sunnuntaina katsotaan, mistä on androgyynien esijumala Brian Molko kotoisin.

Eilen hankin punaisen nenän työskentelemällä 10 tuntia auringonpaisteessa. Kummallista, että eilinen t-paitasillaan hyppelehtiminen vaihtui tänään taas kalsarimeininkiin ja michelinman-paitakuvioihin. Kevättä kevättä.

Väsymys on hyvin suuri. Onneksi nyt on aikaa nukkua. Kivaa, ihmisiä ja hengailua! Kesääkin luvattu! Toivottavasti kalsarit voisi jo heittää lopullisesti nurkkaan!

Külttüürillista

Voi miten on mukavaa, kun on paljon tekemistä, näkemistä ja virikkeitä niin lähellä, että kynnys menemiseen madaltuu ratkaisevasti! Sattumalta ja tarkoitetusti olen aktivoitunut kulttuurin tuotteiden saralla viikonloppuna.

Perjantaina astuin Ateneumiin, josta jäi vähintäänkin miellyttävä kuva yksinkertaisen helpon suunnistamisen ansiosta. Bongasin myös tuttuja klassikoita ja eläinteoksia, joita oli virkistävää nähdä abstraktin yläkertakierroksen jälkeen.

Lauantaina Kansallisteatteri tarjosi laadukasta näytelmää. Sofi Oksasen Puhdistus oli vaikuttava. Käsikirjoittajan ote näkyi näytelmässä ja teki siitä raisun ja monitasoisen. Tea Ista loisti mahtavana vanhana kolhoosimummona, josta mieleeni tuli hieman oma isoäitini. Tositapahtumiin pohjautuvat tarinat, vaikkakin fiktiivisenä, vetoavat ja koskettavat. Teatteri on kyllä hieno taiteen muoto, ei voi muuta sanoa.

Illalla tapasin Kalliolaistuneen Marin ja kohta huomasinkin olevani Kannelmäen Britannia-pubissa Dave Lindholmin keikalla seurueessa, johon liittyi myös Rumban toimituspäällikkö. Isokynä lauloi kannelmäkeläiset mammat sekaisin ja tykkäsin itsekin, vaikken herran tuotantoon syvemmin ole perehtynyt.

Malmin öinen keskus oli rauhaisa muutamaa rähinäjoukkoa lukuunottamatta ja näin siilien soidinmenot kotimatkalla. Siitä kuului aikamoinen tuhina.

Asettuminen ja kesäolo

Se on moro jälleen!

Interaktiivisen elämän ohella muu elo on ollut varsin aktiivista.

Reppureissulaisena olo loppui tänään, kun vihdoin sain avaimen uuteen kesäkotiin Malmille ja rinkkani sisällön levitettyä laaja-alaisesti pitkin poikin. Varsin vapauttavaa. Mukavaa oli kuitenkin majailla Hyvinkään nurkilla, siitä kiitos suuri uskolliselle bed & breakfest emäntä Päikälle! Nyt valloitan talon kahdeksi viikoksi itselleni, kunnes muut kesäkymmeniön eläväiset täyttävät nurkat lisäkseni.

Huvipuistossa työskentely on osoittanut, että töissä käydessä "you have no life". Muulle elämälle ei tosiaan jää aikaa, jollei ala elämään superihmisen lailla ja pärjää parin tunnin yöunilla. Eilen 11 tuntinen putki teki aika tiukkaa, mutta ajatus suuresta määrästä rahaa auttoi jaksamaan. Ensi kerralla preppaan, nukun hyvin ja paljon ja otan paljon eväitä mukaan.

Tuntuu ihan kesältä. Lapinlahdella äitienpäivänä kyläilessäni puut olivat vasta hiiren korvilla. Täällä tulppaanit kukkivat ja saunavihtoja voi pian alkaa vääntämään. Kesäkesäkesä! Mahtavaa. Kaikkea kivaa tulossa, en malta odottaa!

Tie vie taas

Kamat on tungettu yläkaappeihin ja rinkka pakattu. Huomenna 60 punnerruksen jälkeen vihreä vyö on osoituksena uudesta saavutuksesta. Illalla tie vie Hyvinkäälle ja maanantaina Linnanmäelle.

Televisiosta tulee jokin amerikkalainen teinidraamakomedia. Tunnistin vanhan Julie Andrewsin puhetavasta. Melkein yhtä ihanana kuin Sound of Musicissa aikoinaan. Mutta miksi kaikki suositut tytöt ottavat limaisimman pojan?

Tampere on pian purkissa. Mukava lähteä, mutta mukavaa on tieto siitä, että on paikka minne palata.

Sateen jälkeisen ilman tuoksu on ehkä parhaimpia maailmassa.

Tallinnan kiistelty mies

Olen käynyt kerran pronssisoturin juurella. Löysin sen sattumalta, enkä olisi ehkä kuvitellut, mihin soturin matka vielä päätyy. Vielä vähemmän, mitä matka saa aikaan valtion sisällä.

On uskomatonta, että yksi patsaan siirto sai aikaan niin massiivisen kriisin. Tapahtuman ihmettely ja spekulointi ei auta, sillä taustalla olevat syyt ja historia painavat paljon asian käsittämisessä. Itsenäisen maan oikeus tehdä mitä haluaa on nostettu useaan otteeseen esille. Kontekstissaan ongelma on kuitenkin ainutlaatuinen, eikä sitä voida verrata minkään muun kohteen tai valtion tekemisiin.

Vähemmistöjen asema puhuttaa Suomessakin. Kitkaa ja hankausta löytyy ruostuneista yhteenkulumista. Ongelmia ei voida kuitenkaan ratkaista väkivallalla. Tosin silloin saadaan maksimaalinen huomio ja solmujen avaaminen voidaan aloittaa.

Ongelmat eivät ratkea sysäämällä vastuu toiselle. Ristiriitaiset lausunnot Suomen politiikan pääpiruilta pitävät yllä Suomen ikuista puolueettomuuden linjaa. Mitä jos muut tekevät niin oman isänmaamme kohdatessa hädän? EU:n tukeen ja turvaan luotetaan ja mallioppilaana Suomi on etunenässä nuolemassa varpaita. Kun tulee tosi kyseeseen mennään metsään marjastamaan. Onneksi meillä on sentään jokamiehenoikeutemme.

Ehkei patsaan siirto ollut fiksuin veto Eestin puolelta. Puolesta ja vastaan voidaan sanoa, mutta syyttely ja tuomitseminen on turhaa. Virhe tai oikea ratkaisu, pinnan alla kyteneet lataukset olisivat ehkä purkautuneet jossain vaiheessa joka tapauksessa.

Yhden asian voi sentään kaikesta tulkita. Iso V pelottaa, eikä silloin voi tehdä muuta, kuin mennä yhdessä sängyn alle piiloon.

48 h

Mitä tapahtui viimeisen 48 tunnin aikana.

48 h (30.4 14.00)
Kiirehdin syömään yliopistoravintola Unicafeseen hurjan haalarikeskittymän läpi Helsingissä. Meneillään oli köydenveto ja sisäänkäynti ruokalaan oli blokattu lahjakkaasti. Pääsin kuitenkin rynnimällä massan läpi Heinin odottaessa jo sisällä.

43 h (19.00)
Tylsistyneenä odotin asiakkaita laitteelle Lintsillä. Tuuli oli suuri, eikä 6 paitaa + takki, kahdet kalsarit, housut + sadehousut -varustus ollut yhtään liikaa. Kulutin aikaa katsomalla hulluja ihmisiä, jotka uhrautuivat menemällä Kirnun kyytiin.

39 h (23.00)
Puolessa matkassa Tampereelle pussisiiderit alkoivat nostattaa ja matka kului rattoisasti kahden Susanna V:n opiskelijaidentiteetillä. Puhuin vanhan lukiolaiskaverin kanssa varmaan kolmeen vuoteen ja kuuntelin eestiläisten miesten juttuja samassa vaunussa.

35 h (1.5. 03.00)
Boheemin oloisissa taideopiskelijoiden kommuunibileissä haalaripukeutuminen ei tuottanut järin positiivista reaktiota. Huijasimme kuitenkin olevamme rakennusmestariopiskelijoita. Vappu ei tuntunut vapulta, vaan hyvässä tuiskeessa pidin vesimeloniviinagalluppia ja haastattelin kärkkäästi taidehörhöjä, jotka eivät lämmenneet kriittiselle ( lue: humalaisen aggressiiviselle) lähestymistavalleni aiheeseen.

31 h (07.00)
Kävelin kotiin bileistä aruingon paistaessa. Soitin Iinalle selkeän oven avaamispuhelun, jossa todennäköisesti käytin äänijänteitä kohtuullisella volyymillä rappukäytävässä. Puhuimme toisillemme epäselviä avautumisjaksoja kummankaan ymmärtämättä toista. Sammuin Hennan sänkyyn, josta parin tunnin päästä raahauduin omaani.

24 h (14.00)
Tunnin hereilläolon jälkeen koomailin Iinan ja Hennan kanssa muistellen eilistä yötä. Söimme vappubrunssin Hennan huoneen lattialla ja mietimme, että vappua ei tajua, jos on sisällä.

19 h (19.00)
Join minttusoodaa kahvilassa, jonne menimme Päivin tullessa kertomaan Jyväskylän vappumeiningit. Kaupungilla oli paskaista, mutta lippalakki hohti valkoisuuttaan.

15 h (23.00)
Katsottuani Suomen pelin, asettelin pyykit kuivumaan ja aloin nukkumaan miettien miten elämä voikin olla näin vaihtelevaa.

Kohta se alkaa

Se on menoo nyt.

Huomenna pukeudun sinipunaiseen ja yritän palvella ihmisiä hyvin. Pelottaa vähän.

Tänään Tampereella tuuli niin, että hiukset eivät meinanneet pysyä päässä. Televisiohaastattelussa (koulutyö) näytin tympääntyneeltä apinalta. Positiivisempi ilme olisi aika hieno idea tv-ruutuun. Harmitti, kun en voinut jatkaa iltahengailua Anskun ja Päivin kanssa. Saakelin velvollisuudet. Olisi tehnyt mieli juhlistaa koulun loppumista. Wihii!

Hektistä elämää luvassa. Vappuaattona yhdeksän jälkeen pikajuna Tampereelle, junakännit ja haalarit päällä ojaan pyörimään. Mahtavaa. En odottanut vappua, mutta nyt minusta tuntuu, että siitä voi tulla kivaa.

Ennen vappua on kuitenkin vielä monia asioita tehtävänä.

Suvi

Kostea ja kuuma tuuli.
Kesän merkki.