JEEJEE.

JEE. Seitsemän päivän loma!
JEE. Kotiin!
JEE. Puhelinelämän paluu!
JEE. Pitkään nukkuminen ja lapsista vieroittuminen!
JEE.

Turbosynttärit

45 minuuttia ennen vuorokauden vaihtumista sain nallekarkkisateen päälleni ja kauniin kortin käteeni. Ennen sitä omatoimisesti vaadin orjatarta tekemään synttäridrinkin ja kello 12 aloitin itsenäisesti laulamaan onnitteluhymniä itselleni. (huomion kalastelua?)

Bileet jäivät kävijämäärältään hieman alle keskitason, mutta ylimääräisvieraat piristivät arkeamme muumioitumalla vilttiin ja tekemällä taikatemppuja. Turbokänni ja omat festarit paisuivat villeiksi ja yllättävä käänne tapahtui noin kello kahden aikaan, jolloin saimme fiksun idean lähteä keskustaan baariin.

Kyyti oli ehkä toisille liian raju, ja baarin edustan tolpan takainen hallitsematon bulimia yllätti yhden turbokänniläisen. Juhlat jatkuivat silti Baarikärpäsessä, jossa pelasin ensimmäistä kertaa blackjackia ja jossa monet babat yrittivät himoitella viattomia naisia tanssimaan.

Jatkot vyöryivät mukavan taksikuskin kyydillä Pasilaan, jossa äänijänteitä koettelivat etenkin Ultra Bran ja Riston ikihitit. Nukkumaan ei ehditty kuin hetki, ja matka jatkui kohti päivän seikkailuja.

Tavoitteemme mennä stadikalle uimaan kariutui mummoalkkarivalintoihin. Sen sijaan lähetyimme perusmammojen valtaamaa Hakaniemen toria, jossa letut ja kahvi paransivat viimeisenkin krapulaisen seikkailijan. Tämän jälkeen jatkoimme Töölönlahden rantaan, perusspurgunukkumamestaan, jossa kyklooppisilmäsorsa yritti lähennellä useasti reviirilleen rantautuneita muukalaisia. Eväistä ei linnulle irronnut ja hän päätti lopulta lentää ikuisuusmatkan lahden toiselle puolen. Näimme rannassa myös luonnon helman vessaa käyttäneet saksalaiset ja hyvällä urheilijaimagolla varastautuneen lenkkeilevän Vernan.

Rannasta jalkauduimme kohti seuraavaa etappia raitiovaunun aiheuttaessa semimatkapahoinvointia. Kävimme syntymäpäivälounaalla ravintola Bali-Haissa (mielenkiintoinen nimi), jossa vauva heitteli tavaroita lattialle. Iso-Roballa piipahdimme myös kirppiksillä ja DTM:ssä seuraavilla syntymäpäiväkahveilla.

Kaiken tämän superaktiviteetin jälkeen lähestyimme kohti mälmin kymmeniöä, jossa onnelliset seikkailijat vihdoin puhdistuivat saunan höyryissä limaisesta spurguolomuodostaan. Loistava synttäripäivä! Nyt univeloittuneena on hienoa aloittaa neljän päivän työputki. Kunnes koittaa 7 päivän loma ja Savon maakunnan kutsuhuuto!

Jk. Pahoittelen asianosaisilta bileisiin epäkutsumista ja yhteydenottokyvyttömyyttä-saan puhelimen käyttööni ensi viikolla!

Huh huh ihan mielettömät fiilikset!

(oikeasti kirjoitettu 16.7)

Tuli sitten hankittua ikuinen univelka. Tunti nukuttua elämää viime yönä, sitä edellisenä reipas kolmetuntinen. Oli sen arvoista. Ilosaari on yhä paras festivaali ikinä!

PMMP, Risto ja Disco Ensemble, herrajumala että voi olla ehkä laadukkainta elämässä! Uutta musiikkia ja jännittäviä keikkafiilareita. Tiktakin keikalla letkajenkkaa yleisömassan murskaten, Rjd2 hengailua hyvissä meiningeissä. Hyviä elämyksiä kaikkiaan.

Ravileirinnässä on aina hyvä meininki, niin nytkin. Rollailtiin ikuisesti ja varioitiin uusia nintendosoundeja omien beatboxaajien tahdittamina. Käteeni teipattu maasta löytynyt puolikas ananas kelpasi monelle. Leirissämme eli suklaamonni, joka katosi aika ajoin. Hämmentävä gallup ”tissit vai perse” yllätti monen kanssafestaroijan. (perse voitti). Tavattiin Jeesus, joka tervehti opetuslapsiaan aina iloisesti. Viimeisen yön rumpunuotiobileet jatkuivat ikuisesti ja olivat tunnelmalliset. Samaisena yönä onnistuin hävittämään kännykkäni 200 metrin matkalla leiri-vessa-oma leiri. Ehkä se on nyt Joen Loan kuljetuksen mukaan lähteneessä massassa kohti uusia seikkailuja (mahtaa olla hyvät aromit).

”Koko kesä festaroidaan, vaikka rahaa ei oo!” (PMMP: Päät soittaa)

ILOSAAREEN. ! . !

Kotelokooma

Oli mökki, kaksi hullua ihmistä ja muita normaalin oloisia. Kaikki joivat juomia, jotkin saavuttivat T-Rex -kännin, toiset turbokännin, osa siltä väliltä. Hevospooloa ihmisillä, rollailua ympäriinsä, sujorollauksen käsite, sieraintaidetta, kasahyökkäyksiä, teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnajalat ja tequilapullon jälkeinen laivan uppoaminen. Oma kiva on hyvä asia ja mökillä on aina mukavaa. Aina ei voi tavoittaa samaa aaltopituutta, mutta ehkä erilaisuus on just hyvä juttu. Semikuolema kolkuttelee, mutta huomenna tulee rakastaa taas kaikkia himokkaita lapsia innokkaasti.

Hetkessä

Keskiviikkona olimme Järvenpäässä katsomassa bändejä Incredible Nothing, Sara ja Lapko. Oli mukavaa. Simon ja veli tulevat tänään, näemme sunnuntaina. Nyt afterjuhannuksen viettoon Samin mökille paikkaan x. Jeesusolympialaiset ja lautajuomapelin lanseeraus, siitä voi tulla hauskaa. Turbokännii!

Turbokänni ja muu oheistoiminta

Oi että oli mahtava Provinssi!
Ai että festarit on kyllä loistavia!
Voi vitsit että yksinkertaisesti parasta!

Vältettiin vesisade yöpymällä Anskulla ensimmäinen yö, jonka jälkeen säät suosivat suuresti. Provinssiin rantautuminen oli ehkä tyylikkäin, kun kömmimme tomaatista (suuren suuri punainen matkailuauto) kimpsuinemme. Löydettiin viehkeä telttapaikka joen vierestä. Ja se oli vasta alkua.

Kohtasimme talebanin, jonka viehtymys kauniiseen punatukkaiseen tyttöön oli kovin yritteliästä. Valaisimme ihmisiä turbokännin maailmasta, eivätkä opit olleet kansalle vieraita. Kiksauduimme keikoista. Tapasimme pojan, joka vaikuttui jutuistamme niin, että viihtyi seurassamme pidempäänkin. Tanssimme ja lauloimme megajatkoilla kapteenin edesauttaessa leirintäalueella niin, että kurkku tuli kipeäksi. Jatkoimme aamuun asti Hartolalaisten leirissä, jossa taikuri taikoi flaks flaks. Menimme Päivin kanssa aamuseitsemältä suihkuun ja löysimme kasan vaatteita. Paluumatkalla junassa tyypit nukkuivat lattialla ja pyörätuolinainen lähti kävelemään.


Näiden toimintojen lisäksi tapahtui paljon ja paljon. Jälkeiskooma on jo lähes voitettu.

Seuraavaa odotellessa. ILOSAAREEN!

Provinssiin!

Jee! Provinssiin! Viime aikojen suosikkisanonnat. Silti yhä edelleen, JEE! Provinssiin!

Kesäkymmeniön avajaiset

Oli juhlat. Paljon ihmisiä. Turbokänni. Meininki. Trampoliinin lailla joustava terassi, jonka soveltuvuus aamuyön pogoamiseen ei potentiaalisin. Yksi hajonnut ulkoporras. Monta rakastavaa naapuria.

Tuntuu hyvin paljon kesältä. Provinssiin neljä yötä!

Melkein julkkis

Tänään joku poika pyysi töissä nimmarin. Nauratti.

Viikonloppuvapaa ja tuparit, joiden paisuminen voi olla maksimaalisella tasolla. Kaikki mukaan vaan!

kesäisyyden hurma

Ympäriinsä lorviminen ja hengailu on lystiä. Viimeiset kaksi päivää olen toteuttanut tätä autuasta kesän tuomaa mahdollisuutta aktiivisesti. Heli saapui Lontoosta ja Anni Suonenjoelta. Seurassa oli mukavaa pörrätä pitkin maita ja mantuja. Hauskaa nähdä ja huomata, ettei pitkä tauko näkemisessä ole ongelma jos kemiat natsaa. Seurasaari, punavuori, ruttopuisto, espa, pussisiideri, jäätelö, helle ja muut kaverit. Onpa ihanaa kun on kesä!

Lumelääkkeen tuoma ukkonen

Nurinkurin kääntynyt päivärytmi, aurinko, sade, ystävät, yhdessäolo, nauraminen ja oleminen. Kesän perusta.

Perjantain syntäripiknik Ruttopuistossa päättyi Kallio-kierrokseen. Pub Sirdies oli hyvin pieni, mutta Damn Seagullsin levyn kansi on nyt entistä tutumpi. Syntymäpäiväsankari ei saanut ilmaistarjoiluja harmikseen kun ei muistanut niitä kysyä. Baarimikkojen telepatiataidot ansioluettelovaatimuksiin!

Lauantai tarjosi meille Maailma kylässä festarit Kaisaniemessä ja paljon kuralammikoita. Paljain jaloin ojia kaivaneet työntekijät loivat maanläheistä tunnelmaa. Fiilis oli hyvä, eri kulttuurit kohtasivat mahdollisuuksien tori -teltassa ja keikat kuulostivat hienoilta. Zarkus Poussa hurmasi symppiksenä musataiturina ja Olavi Uusivirta tovereineen soitti loistavan setin Woodstock-hengessä. Australialais-suomalaisen Esther Bertramin akustinen esitys oli myös koskettavan kaunis. Etninen ilmapiiri ja välitön hippimäinen tunnelma olivat läsnä auringonkin alkaessa pilkistää pilvien takaa.

Malmille takaisin päästyämme seurasimme soijanakkien evoluutiota normaalinakista, laajentuneeseen möhkäleeseen ja siitä kurttuiseen kuivaan käppänään. Tämä huvitti meitä kovin. Illalla ikääntyneen Anskun lisäksi taloon asuttui lisää populaa. Pelasimme seurapelejä, joimme sivistyneesti (?) viiniä ja ajattelimme olevamme aikuismaisia. Finlandia ja Für Elise soittolistalla eivät miellyttäneet kaikkia, mutta Dj piti itsepintaisesti päänsä. "Hei nyt tulee se paras kohta!" "Nyt trätätätää trätätätää" "Mut hei kuunnelkaa, nyt alkaa tää kaunis osuus, tiitiidiitiiiiditiiditiiiidititiii" Kansallislaulumme vaihtamisestakin keskustelimme, tosin loppupäätelmä taisi kuitenkin jäädä epäselväksi.

Sunnuntaiaamu alkoi brunssilla takapihalla. Annoimme ehkä jopa fiksun ensivaikutelman naapureillemme (aamupalalla 12 jälkeen!?), joka moikkasi lapio kädessään omalta pihaltaan. Toinen naapurimme tosin kysyi lauantaina kolmestaan ruokakaupasta tullessamme "Onko teillä illalla bileet?" Ennakko-oletuksia?! Brunssi oli kuitenkin täydellinen nurmikon ollessa vielä aamukasteesta kostea ja veden maistuessa paremmalta pullosta. Aurinko poltti Sarin käsiin ja jalkoihin suorakaiteen muotoiset kuviot ja päivän mittaan porukkamme laajeni taas muutamalla hengellä.

Pesästä irroittuessamme suuntasimme askeleet Linnanmäelle. Paikka vaikutti vapaalla ollessa täysin erilaiselta kuin töissä. Tytöt uskaltautuivat vuoristoradan kyytiin me Päivin kanssa vietimme romanttisen ajelun maailmanpyörässä. Se oli mukavaa. Lintsiltä hyppäsimme väärään suuntaan menevään ratikkaan ja noin kilometrin matka Hesperian puistoon kesti melkein tunnin. Sightseen-tour on tosin tietenkin hyvä tehdä aina tasaisin väliajoin! Hesperiassa seurasimme kanivauvojen ateriointia, jaoimme itsekin kristillisesti eväämme, mutta veden viiniksi muuttaminen ei väliaikaiselta Jeesukseltakaan onnistunut.

Viikonlopun kohokohta alkoi jäähallille taivaltaessamme kohti loppuunmyytyä Placebon konserttia. Lämppärinä ollut Manboy ei vakuuttanut, vaikka olikin varmasti innoissaan yhdestä elämänsä suurimmista (?) yleisöistä. Lavaesiintymiseen kun voisi tietenkin lisätä hieman energiaa, mutta eihän sitä kaikkea ehdi kerralla. Placebo kuitenkin otti paikkansa. Bändi pahoitteli 10 vuoden esiintymistaukoaan Suomessa ("ten fucking years!") ja yleisö osoitti myötämielensä raivokkain suosionosoituksin. Lähes kaksituntinen kasvoi loppua kohden tunnelmaltaan suureksi ja intiimiksi. Brian Molko näytti kovin pieneltä basisti Stefan Olsdalin rinnalla. Molkon omalaatuinen ääni kuulosti täsmälleen samalta kuin levyllä ja kunnioitus miehen äänenkäyttöä kohtaan nousi entisestään. Ainoastaan jäähallin kehno akustiikka jäi välillä häiritsemään. Myös taustalaulu ja koskettimet jäivät taka-alalle. Korvatulppien käyttöä voisi harrastaa usemminkin. Joka tapauksessa pidin kovasti!

Lumelääkkeen vaikutuksen alaisina kansa vyöryi ulos, jossa vastassa odotti mahtava ukkonen. Oli kuitenkin lämmin eikä sade sulattanut, vaan hymy nousi väkisin huulille läpimäristä vaatteista huolimatta. Ratikkaa odottaessa yritimme Annun kanssa tehdä kasan, joka ei kuitenkaan synnyttänyt suurta yleisöryntäystä. Junamatkan aikana suunnittelimme useiden instrumenttien sisällyttämistä bändiprojektiimme. Triangelistin, harppunistin ja muutaman muun soittimen virka on vapaasti haettavissa!

Perillä kotona sade yltyi rankkasateeksi (ei se siitä kaukana ollut muutenkaan) ja ukkonen oli totaalisesti päällämme. Mahtavin ukkonen koskaan! Menimme yösaunaan ja nukkumaan ryhtyessä rajuilma alkoi jo häipyä.

Jään pitämään taloa pystyssä ennen kommuunieläjien saapumista viikon lopulla.

P.s. Pohdimme miten ukkosesta saisi hienoja kuvia. Joku oli onnistunut.

Kalsareiden comeback

Ajantaju ja päivät ihan sekaisin. Pääasia kuitenkin, että nyt alkoi viiden päivän vapaa!

Päivi otti eilen varaslähdön mälmiasusteluun yökyläilemällä ja järjestämällä myöhäisiltasaunan. Nukutti varsin hyvin sukkahien hajuisten löylyjen jälkeen!

Huomenna tulee Ansku ja ehkäpä muitakin vieraita luomaan elämää taloon. Maailma kylässä festarit keskustassa, säpinää tiedossa. Myös Placebo alkaa viimein kutkutella, sunnuntaina katsotaan, mistä on androgyynien esijumala Brian Molko kotoisin.

Eilen hankin punaisen nenän työskentelemällä 10 tuntia auringonpaisteessa. Kummallista, että eilinen t-paitasillaan hyppelehtiminen vaihtui tänään taas kalsarimeininkiin ja michelinman-paitakuvioihin. Kevättä kevättä.

Väsymys on hyvin suuri. Onneksi nyt on aikaa nukkua. Kivaa, ihmisiä ja hengailua! Kesääkin luvattu! Toivottavasti kalsarit voisi jo heittää lopullisesti nurkkaan!

Külttüürillista

Voi miten on mukavaa, kun on paljon tekemistä, näkemistä ja virikkeitä niin lähellä, että kynnys menemiseen madaltuu ratkaisevasti! Sattumalta ja tarkoitetusti olen aktivoitunut kulttuurin tuotteiden saralla viikonloppuna.

Perjantaina astuin Ateneumiin, josta jäi vähintäänkin miellyttävä kuva yksinkertaisen helpon suunnistamisen ansiosta. Bongasin myös tuttuja klassikoita ja eläinteoksia, joita oli virkistävää nähdä abstraktin yläkertakierroksen jälkeen.

Lauantaina Kansallisteatteri tarjosi laadukasta näytelmää. Sofi Oksasen Puhdistus oli vaikuttava. Käsikirjoittajan ote näkyi näytelmässä ja teki siitä raisun ja monitasoisen. Tea Ista loisti mahtavana vanhana kolhoosimummona, josta mieleeni tuli hieman oma isoäitini. Tositapahtumiin pohjautuvat tarinat, vaikkakin fiktiivisenä, vetoavat ja koskettavat. Teatteri on kyllä hieno taiteen muoto, ei voi muuta sanoa.

Illalla tapasin Kalliolaistuneen Marin ja kohta huomasinkin olevani Kannelmäen Britannia-pubissa Dave Lindholmin keikalla seurueessa, johon liittyi myös Rumban toimituspäällikkö. Isokynä lauloi kannelmäkeläiset mammat sekaisin ja tykkäsin itsekin, vaikken herran tuotantoon syvemmin ole perehtynyt.

Malmin öinen keskus oli rauhaisa muutamaa rähinäjoukkoa lukuunottamatta ja näin siilien soidinmenot kotimatkalla. Siitä kuului aikamoinen tuhina.

Asettuminen ja kesäolo

Se on moro jälleen!

Interaktiivisen elämän ohella muu elo on ollut varsin aktiivista.

Reppureissulaisena olo loppui tänään, kun vihdoin sain avaimen uuteen kesäkotiin Malmille ja rinkkani sisällön levitettyä laaja-alaisesti pitkin poikin. Varsin vapauttavaa. Mukavaa oli kuitenkin majailla Hyvinkään nurkilla, siitä kiitos suuri uskolliselle bed & breakfest emäntä Päikälle! Nyt valloitan talon kahdeksi viikoksi itselleni, kunnes muut kesäkymmeniön eläväiset täyttävät nurkat lisäkseni.

Huvipuistossa työskentely on osoittanut, että töissä käydessä "you have no life". Muulle elämälle ei tosiaan jää aikaa, jollei ala elämään superihmisen lailla ja pärjää parin tunnin yöunilla. Eilen 11 tuntinen putki teki aika tiukkaa, mutta ajatus suuresta määrästä rahaa auttoi jaksamaan. Ensi kerralla preppaan, nukun hyvin ja paljon ja otan paljon eväitä mukaan.

Tuntuu ihan kesältä. Lapinlahdella äitienpäivänä kyläilessäni puut olivat vasta hiiren korvilla. Täällä tulppaanit kukkivat ja saunavihtoja voi pian alkaa vääntämään. Kesäkesäkesä! Mahtavaa. Kaikkea kivaa tulossa, en malta odottaa!