Onni

Olen ollut viime aikoina hirveän onnellinen. En mistään erityisistä syistä, vaan kaikista pienistä asioista. Olen jopa usein kokenut syvää liikutusta hyvin mitättömistä jutuista. Olen ymmärtänyt, että ei tarvita paljoa, jotta voi tulla iloiseksi ja onnelliseksi. Aina on enemmän, mitä haluaa, toivoo ja yrittää saavuttaakseen jotain, jonka luulee paremmaksi. Se, mitä jo on, on usein paljon.

Onnen jakaakseni, kerron teille hippuja onnesta.

Viime aikojen onnea ovat tuoneet

-kirjasto, jonka löysin pitkän ajan jälkeen

-ystävän rohkea muutto mantereelta toiselle

-ylpeys perheenjäsenten saavutuksista

-tieto siitä, että kaikki on oikeastaan tosi hyvin

-hauskat uudet ja vanhat tyypit

-Tampere kaupunkina, joka ei olekaan niin nihkeä

-mahdollisuuden tuntu

-ymmärrys, että kaikki koettu on oikeastaan hyvästä

-varmistunut kesä, vaikka se olikin yllättävä veto

-mahtavat, upeat, parhaat ystävät, joiden korvat hikoavat puhelimessa tuntien ajan, eikä välimatka tapa sitä, mitä on olemassa

Ehkä se on vaan tämä kevät.

Jotta en kuorruttaisi sokerikakkua enemmällä kermavaahdolla, päätän tähän.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I have been really happy lately. For no specific reason, just because of all the small things. I have even almost cried sometimes when I have realized how good the things are. It sounds quite slimy, but still this positive attitude has given much to me.

Valintojen aateli

Yksilön valintojen vaikutuksesta kiistellään. Valinnoilla on varmasti valtaa ja vaikutusta mittakaavan vaihdellessa jyrkästi. Tekemämme valinnat voivat kuitenkin olla etuoikeutettuja. Harvalla on varaa valita asuako maaseudun omavaraistaloudessa vai kaupungin tarjonnan äärellä. Juodako rasvatonta, rasvallista, laktoositonta, kaura-, soija- vai yömaitoa. Matkustaako aistimaan eksotiikkaa kaukomailta ymmärtääkseen vai mökkeillä sähköttä metsässä. Lämmittääkö taloa puilla samalla takkatulesta nauttien ja sen ääressä istuen vai lisäten pattereihin volyymia. Epäitsekkäältä tuntuva teko voi olla valitsemisen luksusta. Valinnanvara tekee meistä yhä eriarvoisia.

Loma loma loma loma

Olisin kyllä voinut lomailla vielä helposti pari viikkoa. Voisin jopa ryhtyä ammatiltani lomailijaksi. Aina se loma on vähän liian lyhyt. Toisaalta ikuinen lomailu vois käydä tylsäksi.

MINUN LOMA

Tallinna

Parkouria vanhassa kaupungissa

Joulutori

Lapinlahti

Hiihtomaa!

Joulu

Tapsan villit tanhut

Lappi

Raattaman kylä (keskusta)

Uuden vuoden pilheet! (huom aito jänkhä)

Ninjat Levillä

Normilappiaerobic

Pelästynyt sammakko

Murtsikkaa metässä

Se oli AURINKO!

Safariturismia Lapinlahden sorakuopassa

Se oli hyvä loma!

Vallan vangit

"Vahvempi ihailee itseään siksi, että voisi satuttaa toista, mutta on niin jalo, ettei tee sitä, ja heikompi ihailee itseään siksi, että on niin erityislaatuinen olento, että vahvempi ei satuta, vaikka voisi tehdä sen."

Pätkä on irti kontekstistaan (Image 11/09), mutta sopii sovellettavaksi mielestäni muuhun kuin tekstin tarjoamaan viitekehykseen, joka koskettaa vampyyrejä, sukupuolia ja niiden suhteita.

Olen pohtinut viime aikoina valtaa, yleisellä ja yksityisellä tasolla. Sitä tavoitellaan maailmassa häikäilettömästi, mutta sen käsissä piteleminen on yhdelle jos toiselle mahtimiehellekin liian kuuma teemuki paljain sormin kannettavaksi.

Valtaa pelätään, vallalla pilataan. Valta antaa, mutta myös ottaa. Valtaa pitelevillä on mahdollisuuksia valita, valta vaikuttaa muihin ja ennen kaikkea itseen.

Rahalla saa valtaa. Valta peritään. Tai se saavutetaan.

Kuka oikeuttaa vallan?

Valta voi toteutua pienemmässä muodossa, sitä voi väärinkäyttää ja vaikuttaa muihin yllättävissä konteksteissa.

Aina valtaa ei huomaa. Se on piilossa. Vai onko se piilossa vain vallan hallitsijalta?

Epäoikeutettua valtaa ei tunnusteta, mutta sillä on silti voimaa. Pääseekö vallasta eroon?

Valta on vastuuta. Se vallan hallitsijan tulisi vähintään tietää.

Tampere

Tänä syksynä olen oppinut tykkäämään jollain tavalla Tampereesta. Ennen kaupunki oli paikka, jossa opiskelen. Nyt se on jotain lisää. En vieläkään voi sanoa pitäväni Tampereesta erityisesti. Mutta enemmän kuin ennen. Keskustori on ainakin kaunis pimeällä.

Tuparit ja ihmisyys

Kreisi synaisti

Mistä on hyvät tuparit tehty?

Parhaista ihmisistä, SYNAsta, hengailusta, piilopullosta, huonoista vitseistä, hyvistä vitseistä, ninjailusta, epäbaareilusta, tissisipseistä.

Mä oon vaan niin onnellinen kaikista tyypeistä.

Siksi olen miettinyt, täytyykö ihmisen olla erilainen kuin se on?

"Rakastan kaikkia (, paitsi niitä, joita vihaan)" sanoi nimeltämainitsematon auvoisassa tilassa. Mun mielestä se on hyvä motto.

Teetä Turkissa

Täältä näkee http://picasaweb.google.com/Maharadsa/Turkey#

Jäinen räkä

Ällöttävintä loppusyksyssä on jäätyneet räkäklimpit kaduilla.

Timantteja apinoille

Mikä on oikeudenmukaista ja kenelle?

Kalastaako kalastaja koko lammen tyhjäksi, jos on mahdollista odottaa kalakannan kasvamista vuoden päähän, jolloin kaloja on kaksinkertaisesti? Entä, jos paikalle tulee toinen kalastaja?

Jokainen haluaa sen suurimman palan kakusta. Ja vielä sen hienon marsipaanikoristeen. Heti. Riski kannattaa ottaa, jos suurin pala on sinun.

Taloudellisen vaurauden tavoittelu kuvastaa hyvinvointia. Kuinka hyvin meidän tulee voida? Mitataanko hyvinvointi BKT:na, Pisa-tutkimuksena vai Prosperity-indeksi perusteella?

Hyvinvointi ei kuitenkaan synny vaurauden kasvusta, vaikka silläkin on toki osansa. Onnellisuuteen vaikuttavia seikkoja on useampia. Jos emme voi tietää, saavutammeko koskaan suurempaa hyvinvoinnin tasoa, miksi sitä sitten tulisi tavoitella ainakaan taloudellisin perustein? Riistämällä, keinottelemalla ja olemalla ahne.

Kupla, jossa taloudellisesti hyväosaiset ovat ainoita onnellisia, voitaisiin puhkaista. Neulat eivät ole kovin kalliita.

Kööpenhaminassa neuvotellaan pian ilmastonmuutokseen liittyvistä teemoista. Koska tulevaisuuden sukupolvet tai luonto eivät harmiksi voi osallistua neuvotteluihin, tulisi myös heidän etuaan valvoa.

Epäreiluutta on se, että murto-osa päättää asioista. Asioista, jotka koskettavat liian monen hyvinvointia. Hyvinvointia, jossa pieni osa elää, mutta jolle se ei riitä. Luopuminen ei ole helppoa, mutta entä he, jotka joutuvat luopumaan päivittäin. Tai joilla ei ole, mistä luopua.

Tai onko meillä oikeutta arvostella muita uskontoja, tapoja, kulttuureja, pohjaten arvostelukykymme vain kapeakatseiseen totuttuun käyttäytymismalliin. Arvot ja tavoitteet eivät aina ole vääriä, vaikka ne joskus vaikuttavat oudoilta ja epäluonnollisilta. Niin, meille. Onko huivin käyttö vapauden riisto vai valinta? Kuka edes osaa vastata oikein?

Koko sivistyksellinen maailma on älyttömyydessään ajanut ihmiset hulluiksi. Enemmän tai vähemmän. Miksi me toisaalta edes yritämme, jos emme kuitenkaan välitä? Nähdäksemme ne söpöt pandakarhut eläintarhassa, muistuttamassa meitä jostain, mutta emme oikeastaan tiedä mistä ja miksi sitä tulisi tavoitella.

Ihminen on yksinkertaisuudessaan ainoastaan tyhmä.

Pylly ja tissit

Mulla on uusi idoli. Se on Jonesin Kreissi eli Grace Jones. Mieletön nainen! Häpeäkseni pakko tunnustaa, että pohjatietoni tästä muinaisesta Bond-neidosta olivat kovin köyhät. Mutta kun Grace asteli kilometrikoroissaan Flow-festivaalin päälavalle tähtien tuikkiessa taivaalla, jo madamen huulikiillon säihke päihitti joidenkin avaruuden kivenpalasten tuikkeen. Yleisökin oli aika kreisinä ja silmänvalkuaiset loistivat kilpaa, vaikka sitten niiden valovuosien päässä olevien kivenmurikoiden kanssa. Ja kun tuo tumma nainen sheikkasi stringien ja verkkosukkahousujen (selvä uusi trendi!) verhoamaa timmiä pyllyään, oli vain pakko tuijottaa suu auki.

Allenin Lily on kanssa kova mimmi. Nännit toimii aina, mitä sitä nyt turhia piilottelemaan. Tosin, vaikka näin tytskyn aluksi kuvausaitiosta kahden metrin päästä, niin tajusin vasta screeniltä kauempaa, mistä kaikki kohisivat. TISSIT!

Flowssa siis viikonlopun, värikkäitä leggingssejä, AD-nörttilaseja, hattuja, polkkatukkia, massiivisia kaulakoruja, tennareita. Cooleja indieihmisiä ja muutama normaali.

Helsingissä paistoi aurinko, mutta kesä loppui tänään. Harmi, kun vein lapaset kotiin viime kuussa. Vielä pari viikkoa siirtymiseen Savosta Pirkanmaalle.

This is Mikkeli

Check this out!

(words can say more than... ME!)

http://picasaweb.google.com/Maharadsa/

Never trust random

Lähdin Randomin kanssa reissuun. Kannatti ja ei kannattanut. Random paljastui aika pitkälti sellaiseksi, joksi hänet mielsin. Hiljainen nysvä, jolla ei ole juuri omaa tahtoa, tai ainakaan rohkeutta sitä ilmaista. Perussuomalainen mies, joka puhuu vasta kun juo muutaman. Jos tilaisuutta ei käytä hyväksi, sen voi vain menettää. Ja niin siinä sitten Randomille kävi. Selvisipä sekin, ettei tarvitse enää pitää yhteyttä. Random is always random.

MUTTA, Tallinna on loistava. Sen melkein aina unohtaa, kunnes palaa. Ma armastan sind!

------------------------------------------------------------------------------------------

Do not ever go for a trip with a random person. Or actually it is a really good way to find out who she/he really is! This time he didn´t use opportunities he had. Or actually he didn´t have any, but still there might be at least some. Whatever, Tallinn was so great again!

Mikkeli

Mä oon nyt täällä Mikkelsonissa. Täällä on iso tori, Urpola, luonnonsuojelualueita ja järviä. Töissä kulkee mainiosti, ääni on tallessa toistaiseksi. Töitä vois kuvitella tekevänsä vakituisesti aina hetkittäin, mutta sitten tajuaa, että vois ehkä mieluummin opiskella tai lähteä vaikka Australiaan.

Helsinki

Jotenkin siihen kaupunkiin rakastuu aina uudestaan. Helsinki on täynnä ihmisiä, elämää, yllätyksiä. Aina löytää jotain uutta ja aina eksyy. Jossain tapahtuu aina jotain.

Faith No Moren keikka vahvisti oletuksen Mike Pattonin nerokkuudesta. Ei siitä pääse ympäri tai yli, se mies osaa. Ja on vielä niin cool. Täynnä itseironiaa, mutta vetämättä sitä silti yli. Ah, uh.

Perjantaina Järveenpäässä soi blues ja rantsussa tapahtui hämmentävä kohtaaminen. Paluumatkalla Sibeliuksen kaupungista joku hyppäsi junan alle ja seisoimme reilun tunnin seisautetussa junassa. Suomalaiset perjantaina puolilta öin suljetussa tilassa epätietoisina ja kärsimättöminä. Siitä ei voi seurata muuta kuin yhteislauluja radio Nova hengessä, kiroilua, huonoja vitsejä, manaamista ja orastavia tappeluita. Onneksi uhri selvisi hengissä.

Gay Pride oli värikäs ja viihtyisä. Lauantaina jatkoimme Kaisaniemen puistossa, jossa tapasimme heviteinin, jonka mielestä oli aivan sama katsoa dvd-tallenteita kotona kuin käydä keikalla. Seurassamme hengailivat myös helsinkiläistyneet karjalaiset, joista toisella oli tiukka ote alkuperäisyyden säilyttämisellä. "Puhu nyt vittu sitä omaa murrettas!" Ilta jatkui brittimiehen pyrkyröidessä sisäistä flirttiä. Edes sukupuolisuuntautuneisuuden palajstaminen ei lannistanut miestä. Belgialainen opettaja oli hauska ja Guinness hyvää. Suomalaisten miesten kohteliaisuus tuli taas huomattua, kun heittää juttua voi tulos olla "Haista sinä vittu!" Näinpä. Ilta jatkui suomenruotsalaistunnelmissa Kaisaniemenpuistoon takaisin, jossa inttipojat taitoivat korkean polviasennon kauniisti. Iso H ja Marko Björs olivat hauskoja. Muutuin itsekin yhtäkkiä Anna Abreuksi, vaikka epäilen, että A.A. on ehkä hieman kääpiömpi kuin minä. Kaikissa mittasuhteissa. Heitimme Baban kanssa rundin Kiasman takana, jossa oli sopiva hetki rakon tyhjentämiselle, kunnes aamusiivooja ajoi autolla pihaan. Hyvää huomenta. Loppumatkasta saimme villevalon saattajaksemme ja aurinko paistoi Töölössä ikkunoista sisään.

Olin myös matkalla sim-kortin vaihtaja bulgarialaisille ja sain sitkeän ihailijan Saran keikalla sunnuntaina. Ihanaa on olla suosittu. Pääsin myös Tavastian takahuoneeseen, jonne Annas oli jo taiteillut Rolling Ensemblen logon. Yrittäkää löytää! Syötiin pizzaa kuumassa pizzeriassa, jonka työntekijä oli hermona, kun ei muistanut otetaanko mukaan vai ei. Tarkkailtiin valtavaa teinilesbojengiä ja pelattiin korkkitietovisaa, hyvä veto Olvilta. Näin myös valtavasti tuttuja, se on hauskaa.

Ja ainiin, käykää Tiinan Tuvalla, se on ehkä paras taukopaikka ikinä!

-------------------------------------------------------------------------------------------------

You just fell in love with Helsinki time after time. Faith No Mores gig was great, Mike Patton just is a god! Ah. In this trip there happened a lot. I´m too tired to translate everything, but it is so cool when you are in a place where are so much opportunities to go, see and to be part of!

Kotona

Palasin. Siitä on jo tovi. Tuntui kummalta, kun ajettiin Helsingistä kotiin. Suomen luonto tyrmäsi ja kaikki oli niinkuin aina ennen. Olinko minä edes jossain muualla?

Olin minä. Siitä muistuttavat ne ihmiset, joita minulla ei nyt muuten olisi. Ne tapahtumat, joita ei Suomessa olisi tapahtunut. Kuvat, jotka ovat tallentuneet silmien pintaan. Muistot, joita ei voi viedä tai vaihtaa. Enkä haluaisikaan.

Minulla on paljon kerrottavaa, mutta tarinoiden, tapahtumien, ihmisisitä kertominen on vaikeaa ulkopuolisille. On helpottavaa palata ystävien pariin, joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin jäätiin. Eikä kaikkea voi jakaa, jotain täytyy pitää myös itsellään.

Silti olen sitä mieltä, että ranskalaiset on parhaimman näköisiä ihmisiä maailmassa, ääliömäisestä käytöksestä ja typerästä aksentista huolimatta.


Viime viikot olen sairastanut. Taudit näköjään pesivät minuun kovin sitkeästi. Eilen sain antibiootteja, joiden toivon päästävän minut neljän seinän sisältä. Ainoa kesäloma tuntuu valuvan suunnitelmineen hukkaan, mutta terveenä oleminen on silti tavoiteltavampaa.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

It was at the same time kind of weird to get back home and still so familiar. Still I wondered had I been somewhere else? But I was. All the memories, people, pictures in my mind remind me about this spring. And I don´t want to change anything. It is also hard to tell all these experiences to other people, but at least I´m relieved that I don´t have to. With your friends you can continue from the same point that you last time stopped. And of course you have to keep something only by yourself.