Kulje omaa tietäsi

"Aikoinaan Jeesus kohosi moraalinsa ansiosta ylivertaiseksi tähdeksi ja ihanteeksi. Jos hän ilmestyisi keskuuteemme nyt, häntä todennäköisesti pidettäisiin maailman suurimpana häviäjänä ja typeryksenä" (HS 21.4.07)

Näin loppuu Outi Nyytäjän kirja-arvio (Menestys ja moraali) Pekka Wahlstedtin toimesta. Hyvin oivallettu. Jos Jeesus nyky-yhteiskunnassamme yrittäisi kansan suosioon "käännä toinenkin poskesi" -filosofialla, suosio saattaisi loppua lyhyeen. Menestyksen tavoittelu ei perustu enää kiltteyteen ja positiivisiin ansioihin, vaan pikemminkin raakaan kilpailuun. Mitä kovempaa lyöt vastustajaa takaisin, sitä varmemmin etenet elämässäsi. Tai ainakin helpoiten. Kaikki ei toki ole näin raadollista, eivätkä kaikki ihmiset barbaareja petoja. Kuitenkin menestyminen aiheuttaa paineita, joita tavoitellakseen on joskus sorruttava likaisiin temppuihin.

Ympäristön luomat ideaalit elää ja edetä elämässä voivat olla esteitä itsensä toteuttamiselle. Kilpailuhenkisyyden uupuessa on saattaa kilpailuyhteiskuntaan sopeutuminen aiheuttaa tuskanhikeä. Miten kulkea muiden tekemiä teitä kompastumatta jalkoihinsa? Oman polun valitseminen viidakon halki on ehkä vaikeampaa, kuin sopeutuminen normiin. Onko kuitenkin parempi elää onnellisena vai kaavoihin kangistuneena menestyjänä?

Voin olla yksi nykypäivän jeesuksista ja kertoa opetuslapsilleni sanoman: raivaa bonsaipuut matkasi tieltä niin kauan kuin siltä tuntuu. Älä mene suorinta ja helpointa reittiä, jos et niin halua. Ihan sama mitä muut ajattelevat ja mihin suuntaan sinun pitäisi kävellä. Tienviitat osoittavat juuri sinne, minne haluat niiden osoittavan. Epäröinti on sallittua ja virheitä voi tehdä. Peruskaavan noudattaminen ja maantiellä ajaminen on ok, jos niin tahdot. Valintoja voi tehdä harkiten tai harkitsematta. Ojan puolellakin käymisestä oppii, eikä mikään eletty päivä ole hukkaan heitetty. Väylät ovat avoinna, menestyjille ja sitä kaihtaville!

plopplop

Rautatieasemat ovat oivallisia ihmisten tarkkailupaikkoja. Varsinkin, kun itsellä on ulkoinen rekkalesbofiilis, voi keskittyä täysillä asiaan, häiriintymättä muiden katseista. Tosin elliptisen yksilön eksyttyä viereen seisomaan, oma look saattaa alkaa hieman masentaa.

plop

Pitäisi käydä hankkimassa ilmainen sateenvarjo jostain kuppilasta, kun sadekausi näyttänee alkavan jälleen. Minulla on jo vuorosanat valmiina portsarin kanssa käytävää dialogia varten.
"Multa jäi tänne viime viikolla sellanen musta sateenvarjo"
"Millanen se on?"
"Sellanen tavallinen musta, ehjä"
"Ai tämä?"
"Just se!"
Ja kah, halpa sateensuoja!

plop

Katsoin eilen illalla vähään aikaan hauskinta komediasarjaa. Pelkkää lihaa kertoo poikien perustamasta hevibändistä nimeltä Iron Dragön. Heviaiheella mässäillään käyttäen hyväksi kaikki siihen liittyvät kliseet. Nauratti, vaikka juttu ei ollut niinkään uusi. Myöhäinen esitysaika ihmetyttää. Ehkä liiallinen olutpullojen esiintyminen televisiossa ei sovi lapsille. (eihän niitä koskaan missään ulkoilmatiloissa näy, etenkään kesäisin)

plop

Huomenna pelaamaan pesistä räntäsateessa. Sitä ennen iltapäivälehtianalyysia ja nukkumista.

JK. Pahoittelen edelleen kirjallisen tuotokseni epäselvyyttä, jonka olen tulkinnut lukijoiden kommenteista. Yritän olla yksiselitteisempi jatkossa, jotta väärinkäsitykset minimoituisvat! Vaikka toisaalta, onko sillä nyt niin väliä!

Villen paluu ja muut "ajankohtaiset"

Olen katsonut toisella silmällä pariin otteeseen Nelosen kukamitähäh-keskusteluohjelmaa. Ohjelma on ihan viihdyttävä, aihe toki vaikuttaa, samoin vieras. Tänään minua alkoi häiritä talk shown vakiokävijät. Hehän ovat:

itsetietoinen bisnesmies,
rasittava stadin friidu, jonka silmien pyörittelyssä ei pysy perässä,
kolmenkympin kehään joutunut omahyväinen ikipissis ”mä käyn niin harvoin maaseudulla, ettei mulla ole mielipidettä asiaan”
ja naapurin kunnollinen likka pohjoisesta. (+ poissaollut kirjailija, jota en mainitse)

Vaikka olin epäillyt multilahjakkaaksi lupaukseksi tituleerattua (joka tietenkin aivan sattumalta on hyvännäköinen nuori nainen ja jonka naama näyttää kauniilta takakannessa) Riikka Pulkkista, pyörrän pääni. Pulkkinen vaikuttaa fiksulta ja tasapainoiselta nuorelta naiselta. Lisäksi hän on kotoisin Oulusta. Hyvä Oulu!

Uusi hallitus on naisvoittoinen, joka on kansainvälisestikin hieno saavutus. En voi silti olla olematta skeptinen. Tässä on jokin juoni. Ensin pistetään kaikki naiset kehiin kerralla, sitten heittää kehästä ulos. Miksi ajattelen näin? En tiedä. Ehkä olen estynyt uskomaan tasa-arvoistuvaan yhteiskuntaan ja kaikkeen muuhunkin edistykselliseen toimintaan. Hyi minua.

Peltonen palasi mestoille ”irroteltuaan vahingossa erineviä hälytysajoneuvojen osia” jenkeissä. Peltosen paluu sivistykseen oli ansiokasta. Itse kuitenkin yhdyn opiskelijatoverini kommenttiin: ”Kyllä miehen täytyy olla ainakin kerran käynyt putkassa”. Hyvä Suomi!

Koska aivoriiheni tuottaa hyvin epäjärjestelmällistä tulosta, luulen, että on aika painaa pää tyynyyn. Kaunista yötä.

Maailmanloppu ei olekaan lähellä-sori

Joojoo. En manaa maailmanloppua tai ole muutenkaan juuri tällä hetkellä itsemurhaa yrittämässä. Älkää olko huolissanne. Ei tarvitse vielä lähteä maailmanympärysmatkalle viimeisinä hetkinään! ( olen edelleen oikealla alalla-monitulkintaisuus on uusi trendi nähkääs ;)

Just nyt

Tykkään just nyt

1. Vastatulleen lehden kiireettömästä selailusta
2. Musiikista, joka sopii tunnelmaan täydellisesti
3. Tiedosta, että kohta kaikki on ohi
4. Tulevasta kesästä

Laiska, tyhmä ja erityisen saamaton

Kummallista,

että

aikaansaaminen

on

kovin

vaikeaa.

Bileet+malmilla

Hennan stereoissa hauskaa musiikkia, ulkona kesä ja huoleton dagen efter-fiilis mukavan viikonlopun jäljiltä. Rennon olotilan säilyttäminen olisi autuutta. Tajusin vain, että huomenna on päivä, jolloin voi sanoa, että työt alkavat (ehkä) ensi viikolla.

Kiire.

Kolme tenttiä ensi viikolla, juttu otsonikadosta huomiseksi, iltapäivälehtianalyysi, esseen aloittaminen, korvaavien tehtävien sopiminen ja setviminen, vyökokeeseenkin olisi hyvä ehtiä treenata.. Apua! Hopun helpottamiseksi on hyvä tehdä asioita, jotka saavat kiireen unohtumaan. Kuten päivittää blogia. Pääkaupunki tarjosi viihdyttävän viikonlopun. Kahdeksan tuntinen unisaldo maksimoi varmasti seuraavan viikon aktiivisuusasteen.

Linnanmäki kertoi valtionsalaisuuksia ja muokkasi meistä mahtavia asiakaspalvelijoita. Onneksi aivopesu ei ollut yhtä tehokasta, mitä Hiltonissa aikanaan. Toivon todella, että en tapa lapsia liiallisilla karusellikierroksilla, jotka aiheutan vahingossa omaa tietämättömyyttäni!

Lauantaina otin päiväunet ja olin kännissä yhden siiderin jälkeen. Espan puistossa oli märkä maa ja pussivirvokkeiden nautinta alkoi käydä liian ylivoimaiseksi kosteuden imeytyessä vaatteiden läpi ahteriin. Anskun seikkailut Apollonkadulla jouduttivat matkamme yleisten tilojen hyväksikäyttöön. Muutaman hetken WC-tilojen ja päivittäistavaraliikkeiden seurassa viettäen paikansimme itsemme eduskuntatalon laitamilta teinimainingeissa. Kaikki hyvä (lue juomat) loppuivat aikanaan ja jatkoimme matkaa Erottajalle. Baarissa oli mies, jonka näin yliopistolla viime viikolla. Kiinnitin häneen erityisesti huomiota, koska hitler-viiksityyli ja poikamainen kolmekymppisen olemus olivat jokseenkin mielenkiintoinen yhdistelmä. Musiikki soi ja tupakansavu leijaili.

Erottajalta Molly Malonesiin. Viereisen pöydän britit olivat hyvin kovaäänisiä. Asta, Ossi ja Sonja liittyivät seuraamme. Keskustelu kulttuurituotteiden lataamisen oikeudellisuudesta herätti intohimoja. Otimme kuvia hienosta väriyhdistelmästä, jonka muodostivat punaviini, viski ja lonkero.

Baarikierroksemme jännittävin osa alkoi vasta em. kohteesta poistuessamme. Kiersimme ravintoloiden ovilla, portsareiden tai liian suurten pääsymaksujen poiskäännyttäminä. Paikkoja oli MONTA. Matkalla jaoimme ilmapalloja, joimme laukusta löytynyttä siideriä sporttikorkilla, todistimme järkkäreiden idioottimaisuutta ulkomaalaisia kohtaan hampurilaisravintolassa, tempaisimme mukaan savolaisen keski-ikäisen pukumiehen (joka lupasi tarjota meille kaljat, jos selvittäisimme Hotelli Helsingin sijainnin. Baari oli harmiksemme kiinni, ja mies eksyi Den Kungliga Klubbeniin), koitimme saada hikan loppumaan ja esitimme raputanssin alkeita asiasta tietämättömälle Ossille.

Päädyimme baariin, jossa tilasimme australialaista juomaa. Drinkki oli koostumukseltaan outo, mutta juotava, joskin melko hapokas. Loimme kontaktin ilmakitarapelisuunnittelijaäijään, jonka kutsuimme tupareihin toukokuussa. Lisäsimme "bileet+malmilla" yhteystiedon hänen puhelimeensa ja innokkaana osallistujana hän päätti alkaa kartuttaa rikosrekisteriään soveltuakseen gheton meininkeihin. Sytytin tulitikun yhdellä kädellä ja sain kääpiöpalovamman. Valomerkin jälkeen adoptoimme yksinäiset puoliksi juodut kaljatuopit. Baarin ulkopuolella randommies nosti maasta tulitikkuaskin ja antoi sen ystävällisenä eleenä. Hän myös tarjosi Anskulle tupakan, jolla Ansku puhalsi poskareita.

Yöbussissa tunnelma oli hyvin tiivis. Saimme aikaan kiihkeän väittelyn Ahvenanmaan asemasta Suomessa. Kaikki alkoi siitä, kun kuulin viereisen tupakkapäämiehen menevän bussilla Maarianhaminaan. Toimin paneelikeskustelun ylläpitäjänä, ilmeisesti ärsyttäen miestä yhä intohimoisempiin mielipiteisiin Ahvenanmaan irti sahaamisesta. Gay-henkinen silmälasipäinen mies yhtyi keskusteluun ja yhteisen sävelen löytyessä ehdotin heidän perustavan "Erotetaan Ahvenanmaa Suomesta"-puolueen. Politiikka oli kuulemma turhaa.

Kämpällä katsoimme loistavia musiikkivideoita. Lodger.tv. Kantaaottavuus on mahtavaa. Kerrassaan mainio ilta ja viikonloppu.

Pitäisi kai alkaa hommiin. Ehkä sitä ennen vielä vähän surffailen ja käytän messengeriä..

Pääsiäinen pähkinänkuoressa

1. Kärsimyksen katsominen tapahtui sormien lomasta. Passion of the Christ oli täynnä aika karskia kuvaa. Puolen tunnin ruoskintasessiot eivät lukeudu suosikkikatselunautintoihini. Mielenkiintoinen elokuva silti. Mietimme vain, miksi helvetissä ristiinnaulittu kantaa itse ristinsä? Varmaan tosi voittajafiilis roudata puolikuolleena painavaa puuhäkkyrää, johon pääset lopulta roikkumaan! Sama kai se olisi siinä vaiheessa kuolla potkittuna matkan varrelle.

2. Pääsiäispäivänä paikallisessa oli villi meininki. Sesonkisiideriä sai kahdella eurolla, korkeapromilleinen nuorimies luuli Astaa Ari Koivuseksi ja keski-ikäinen mies arvosteli toisten tanssitaitoja. Ehkä vain Lapparissa voi pukeutua jumppatrikoisiin alle 25-vuotiaana.

3. Munasaldo nolla. Join viiniä, eli teemajuoma oli ainakin hallinnassa.

4. Äiti teki hyviä leivonnaisia. Tavoitteet kesäkunnosta siirtyivät taas hetkellä eteenpäin.

5. Talvi oli ja meni. Ainakin ehkä toivottavasti.

uukithuH

Asioita

1. Luulin eilistä uutista alkoholin myynnin kieltämisestä ennen aamu yhdeksää aprillipilaksi. IRC-Gallerian läpän ruotsalaistumisesta ajattelin todeksi. Helppo jäynäytettävä.

2. Ajattelin, että voisin lähteä ensi keväänä vapaaehtoistyöhön. Afrikka kiinnostaisi. Muut kohteet myös. Tuntuu vähän tyhmältä, että vapaaehtoinen työ maksaa, mutta siihenkin on perustelunsa.

3. Toimitsin lauantaisissa taidokisoissa. Oli kiva nähdä paljon tuttuja naamoja! Huikean hyviä tyyppejä kisasi. Olisipa itsekin joskus edes puoliksi yhtä hyvä.

4. Huomenna päiväretkelle Helsinkiin. Lintsiposeeraus ja takaisin manseen. Oranssinvivahteiset haalaribileet illalla. Saa nähdä, josko innostuu.

5. Pääsiäinen onkin jo ihan kohta. Keskiviikkona tai torstaina kotiin. Toivottavasti nähdään paljon kavereiden kanssa! Jeesusbileet!

Valkoisen miehen taakka

Pysäyttävä elokuvakokemus. Kun vessassa leffaa puineiden tyttöjen kommentit käsittelivät Leonardo DiCaprion charmia, sai lähes kolmituntinen minut ajattelemaan jotain ihan muuta.

Jos timanttinen sormus on rakkauden symboli, on rakkaus kaukana sieltä, mistä tuo helmeilevän kaunis koru on peräisin.

Julmuutta, ihmishenkiä, tuskaa. Raakaa peliä, jota harvempi lähtisi leikkimään osoittaakseen rakkautensa armaalleen.

Elokuvissa voi tavallisesti peitota pelon, ällötyksen, vihan tai muun epämiellyttävän tunteen fraasiin "se on vain elokuvaa". Pahinta oli, että nyt se ei toiminut. Näin tapahtuu oikeasti.
Länsimaisen ihmisen tuska kaiversi taas tuskan verson sisuksiin.

(http://blooddiamondmovie.warnerbros.com/)

Kummia ilmiöitä

Näin tänään ninjan kadulla. NINJAN. Mahtavaa Tampere!

Ulkomaailmassa on tapahtunut muutoksia. Keltainen asia taivaalla ja paljon keltaisia muovikasseja, joita kantavat varsin vähäpukeiset ihmiset. Kesälevottomuus. Nyt on vasta MAALISKUU! Mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu? Luotan takatalveen. Se tulee joka tapauksessa.

Olen maailman huonoin opiskelija. En jaksa tehdä mitään. Venytän, siirrän, vetkuttelen. Onneksi toinen ammattini on pitää majataloamme pystyssä. Eilen Mayu, huomenna Saara. Hallituskadun B&B toivottaa lämpimästä tervetulleeksi!

Pohjalainen matkakertomus

Terveisiä Pohjanmaalta! Letkeä matka. Peltoja ja eriskummallisia vesitorneja riittämiin. Ei jouduttu tappeluun, eikä nähty yhtään. Ehkei uusi pohjalaisten sukupolvi enää kulje puukko vyöllään.

Retken aloitimme Annun kera peukku pystyssä. Kyydityimme Ikaalisiin karvaisen miehen korkeassa autossa. Loogisesti matkamme jatkui kuitenkin Anskun mersun sisuksiin ahtautuneena. Meitä oli "väliaikaisesti" vain viisi takapenkillä. Poliisi oli ystävä, eikä onneksi ollut kyttäämässä ylilastattujen autojen lukumäärää.

Nurmo näytti idylliseltä kylältä, jossa oli Alvar Aallon suunnittelema ruumisarkun muotoinen kirkko. Anskun koti tuntui kodilta ja siksi hyvinkin ideaaliselta kotihippakohteelta. Sauna oli lämmin ja pieni, terassin infrapunalämmittimet toivat toisen höyryhuoneen ulottuvillemme. Juomapelit nostattivat tunnelmaa, jopa natiivit köriläät lopulta ymmärsivät jotenkin sääntöjen kulun. Suuressa tuiskeessa ajoimme takseilla Seinäjoelle. Olin kiva kuskille ja tsemppasin tätä 12 tuntisen työputken alussa. Hän varmasti oli otettu kakaran oivista elämänviisauksista kahden elämän ylläpitämisestä: "Sullahan on kato mahikset elää tavallaan enemmän kuin muut. Oot eka yön töissä, sit nukut 7 tuntia, kello on 12 ja sitten sulla on taas uusi päivä edessä, eli vähän niinkun kaks päivää samana päivänä."

Seinäjoen baaritarjonnasta meidät imaisi Wartti. Ennen sisäistymistä, imimme sivistyneesti viinipullon rakennuksen takana paikallisten bilisparkin reunamilla. Miten aikuista! Baarissa kanssabaareilijat olivat onnellisia pelatessamme lisää äänekkäitä juomapelejä. Illan esiintyjä oli kamala, mutta bändin solisti oli Idolsista tuttu, joten arvelin hänen kuvaamisen olevan elämäni huipentuma. Loppukeikan muhimme baarin perällä.

Olin sosiaalisaktiivinen ja tein tuttavuutta alkuperäiskansan kanssa. Suosikkipuheitani jälkeenpäin mietittynä olivat kaljun pojan haastattelu kaljun sheivaamisesta sekä kahden 18-vuotiaan pojan opastaminen poliittiseen vaikuttamiseen: "Ootko äänestäny? Ai et? No kyllä jokaisen pitäis! Ootko ees kattonu ehdokkaita? Ai et? No ensinnäkin sun pitäisi valita puolue..." Luulen, että myös pojat olivat onnellisia tätin neuvoista. Jaksan silti ihmetellä, miten -89 voi päästä jo baariin! Voi vanhuutta!

Pois lähtiessämme pakenin samaa taksikuskia auton perälle. Kuski ei ollut yhtä mukavan oloinen, mitä aiemmin, sillä kyydissä oli ainakin neljä ylimääräistä, eikä maksajan arvuuttelu rauhoittanut hänen mieltänsä sen vertaa. Pääsimme perille ja jatkot kuihtuivat aika pian banaanivoileipien valmistamisen jälkeen.

Kellot siirtyivät ja kaunis päivä koitti pian. Miksi aina koomapäivinä on maailman paras ilma? Marian ilmestyspäivän kunniaksi katsoimme aamulla jumalanpalvelusta televisiosta. Kokonaissaldona juhlista oli monta koomapotilasta ja yksi mykkä. Annu kadotti äänensä yön tunteina, eikä se suostunut palaamaan. Matka takaisin Tampereelle sujui seitsemän hengen perheen kera sopuisasti ja peltojen vilistessä ohitse, saavuimme näsinneulan tietämille. Suomimatkailu kannattaa, sanon minä, ja lähden viettämään liskojenyötä.

Yöllisen piinan jatkuminen

TAAS. Heräsin taas aamuyöllä Tampereen katuhuollon ansiosta kesken hyvien unien. Tällä kertaa alapuolella olevan koulun sorapeitettä poistettiin kahden ulkoavaruudesta tulleen mönkijätraktorin voimin. Kamala ääni. Pakenin kämppikseni sänkyyn ja laitoin korvatulpat. Kauhea kohtalo asua metropolin keskustassa yliaktiivisen katukunnostuksen kohtaamispaikassa. Pitäisi kai olla vaan tyytyväinen, mutta ei osaa. Perkeleen meluajat.

Huomenna matkaan Pohjanmaan lakeuksille. Puukkohomeopatiaa ja verisiä tappeluita odotellessa. Ehkä kuitenkin käyttäydymme ulkopaikkakuntalaisittain sivistyneesti Anskun kotikekkereissä ja katsomme mitä aboriginaalit saavat aikaan. Seinäjoen humu viehättää jo etukäteen, random-Suomimatkailu kun ei ole kovin useaan otteeseen sinne suuntautunut. Kevättäkin povattiin lehdessä. Vaikka Muoniossa on vielä yli metrin kinokset. On se jännä maa tämä Suomi.

Livemusiikkia

Kuulin juuri livenä bändiä, jonka soitanta aiheutti fyysistä pahoinvointia. Outoa, mutta totta. Onneksi pääesiintyjä, Rubik, oli verrattain paljon parempi. Melkein parasta keikassa olivat bassorummun heijastava peili ja nurkassa soittava haamukitaristi, jota ei nähnyt. (siis melkein) Tykkäsin, voisi harkita kuuntelua myös levyltä!

Keikoilla puskee kova vimma oman bändin perustamiseen. Sitä ennen tarvitsisi harjoittaa kitaran pitelemistä hieman useammin. Vaikka toisaalta rumpalin osaan lankeaminen on käynyt oikeudesta. "Bändiprojektimme" Rolling Ensemble on jo treenannut, vaikkei biisejä vielä ole. Se on jo aika hyvä saavutus. Tosin soittajan kosketus itse välineeseen on myös aika neitseellistä, mutta rollailu alkaa jo sujua mallikkaasti.

Aiheesta opintoihin. Tein hiljattain empiiristä tutkimusta voiko tentin päästä läpi, vaikkei tiedä asiasta mitään. Tässä tulokset. Kylllä voi. Persoonallisuuspsykologiasta napsahti 5 opintopistettä menetelmällä rasti ruutuun. En niinkään halua tällä ylpeillä, ehkä fiksuinta olisi omaksua viisas lause opiskelet itseäsi varten. Häikäilettömyys on kuitenkin toisinaan kätevää himoitessaan opintorekisteriin suoritusmerkintöjä. Ja kuka vielä väittää, että yliopistossa tarvitsee opiskella!

Kesän odotus

Jos päättäisi, että kesä alkaa nyt, alkaisiko se? Kevät on ainakin vahvasti läsnä. Eilen satoi räntää, tänään paistoi aurinko. Paisteesta huolimatta, kävin tänään katsomassa kumikenkiä kaupassa. Yllättävän kalliita.

Kesän odotusta lisää postiluukusta tipahtanut kirje: minusta tulee linnanmäen laitetäti kesäkauden ajaksi! Jollain tapaa hassua odottaa työtä alkavaksi. Toisaalta se tarkoittaa myös kesää ja sitä tässä tosiaan jo kaivataan! Kesäkommuuni, lintsi ja rento meininki houkuttelevat aivan liian paljon enemmän, mitä lopunajan koulutyöt. Se ei liene kovin yllättävää.