Bakteerien vakioimijä

Eilen se iski. Outo tunne keuhkoissa. Kamala olo ja räjähdysmäinen kuume. Äiti pelotteli puhelimessa keuhkokuumeella, yritä siinä sitten ottaa rennosti pimeässä kämpässä yksinään. Kyllä sairastamisen tulisi tapahtua äitin valvovan silmä ja mustaherukkamehun läheisessä ympäristössä!

Aamulla kuume oli kuitenkin tiessään, päässä tosin hakkaa pieni kaivoskääpiölauma ja fiilikset on muutenkin aika erikoiset. Olen huomannut, että jos minulle nousee kuume, se tulee yhtäkkiä, kipuaa huippuunsa, mutta onneksi kestää vain hetken. Ehkä parempi näin.

Silti perusflunssien ja muiden virusperäisten tapausten sairastelu tympäisee. Jos jossain on aalto meneillään, käsi pystyyn niin pahat bakteerit tulevat pian tainnuttamaan sinut. Vaikka luulisi peruskunnon ja vitamiinivarantojen riittävän ehkäisyksi, se lienee turha toivo. No, kipeänä alkaa aina arvostamaan terveitä päivä taas hetkeksi.

Terveyttä kaikille!

Asiat kunniaan!

Kävin, näin, voitin. Nimittäin Kuopiossa, ystäviä ja hyvää seuraa. Oli mukava reissu. Extempore-matkat kunniaan! Henkassa oli leppoisaa ja sosiaalinen humala. Muutama tuttukin näkyi. Pidin privaattiperformanssia baaritiskin edessä ja haastattelin spektrestä intohimoisesti puhuvaa äijää. (se ei siis ole sama kuin spektri, vaan jokin USA:n sotatoimiin liittyvä lentokone?) Hieno ilta siis kokonaisuudessaan.

Eilen tulimme erittäin mukavan naisen kimppakyydillä. Kimppakyyditkin kunniaan! Vaikka matka sujui koomassa, auttoi rento rupattelu kivan ihmisen kanssa asiaa.

Kuopiossa oli lunta. Epistä. Täällä vain nimeksi. Silmäni myös avautuivat kotiseutuni kauneudelle. Ennen en oikein ole sitä osannut nähdä. Kuopio kunniaan! (olenpa ollut viime aikoina kovin nostalgisissa taustani arvostamis -fiiliksissä!)

Hommia riittää sopivasti ja ensi viikonlopullekin tekemistä. Nyt tosin ajattelin jopa pysyä Tampereella! Lauantaina menen teatteriin ja Oskari tulee sunnuntaina. Sisarussuhteet kunniaan! Onpas mukava odottaa tulevaa!

Menossa

Meen! Kuopioon! Tänään! Kokonainen viikonloppu Tampereella? Mitä se on?

Pakkasta

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä tälläisella ilmalla pipoa. Outoa porukkaa. Aamulla oli aika mainiot näkymät Tammerkosken yli tepastellessani. Sankka vesihöyry/sumu ajelehti joka puolella ja aurinko yritti pilkistää raoista. Kaunista.

Eestin kirjallisuuden luennoilla tuli kotoisa fiilis. Vierailijana oli Tallinnan yliopiston lehtori. Tampereen opettaja tosin hermostui, kun halusin käydä peruskurssin loppuun, vaikka sen voisi kai muutoinkin suorittaa. "Olet Eesti tüdruk" hän sanoi.

Eilen selaillessani kesävalokuvia tuli kesäkaipuu. Eteläisemmät elämykset kutsuvat jälleen. Töitä pitäisi taas hankkia, rasittavin aika vuodesta. "Hakemuksia saapui yli kaksisataatuhatta. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun." Toivottavasti näitä ei tule tänä vuonna liikaa.

Kirja, joka vaikutti

Tunnustan, luen hyvin vähän kirjoja. Kotona ollessani tempaisin ja tein saavutuksen. Kirjastossa kirja käveli käsiini, aivan oikeasti. Tiesin, mitä hain, mutta niin se vain tuli luokseni etsimättä. Tämä kirja on Daniel Quinnin Ishmael. Elämällä ei ole enää mitään merkitystä lukemani jälkeen.

Ihmisenä olemisen tuska kasvoi noin 99 prosenttiyksikköä kirjan luettuani. Ja häpeä. Häpeän myös itseäni, koska tiedän, etten koskaan ole sellainen kuin pitäisi. Älkää luulko väärin, tarina ei ole mitään ekojeesustelua tai muuta hippikamaa. Se on teoria siitä, miten ihmisten tulisi elää.

Kirjat ovat fiktiota. ( kaunokirjallisuus) Silti niillä voi olla pysäyttävä vaikutus. Se on uskomatonta ja siksi kiehtovaa. Ryhdyn tästä lähtien lukemaan enemmän. Vaikka toisaalta fiktiiviseen tekstiin uppoaminen voi olla turmiollista. Hyvä sanankäyttäjä voi kääntää pääsi tiellä, jota et olisi koskaan ajatellut. Onko se oikea?

Luen vähän, mutta taidan tavallisesti niinä harvoina hetkinä osua klassikoihin. Ainakin oman määritelmäni mukaisesti. Siksi suosittelen tätä elämystä teille kaikille. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja tuskan käsitteeseen pätenee sama loru. Kuulen mielelläni mitä mieltä te olitte, minä olen mykistynyt.

ikävää ja mukavaa

Teinpä tuossa viikon matkan Eestin maalle. Viime viikon maanantaina sattui nimittäin niin, että teräsmummoni Magda poistui ruumiillisesti keskuudestamme. 93-vuoden ikä on suhteellisen kunnioitettava saavutus. Elämä neuvostovallan alla, kahden sodan kokeminen, raskas fyysinen työ ja lasten kasvatus kielivät vahvasta naisesta, jonka sisu vei pitkälle. Terveyttäkin oli mummolle suotu, harvemmin mummo sairasti edes nuhaa. Omatoimisesti itsekseen maalla asuen eli hän elämänsä loppuun saakka. Toivottavasti olen noita geenejä perinyt paljon!

Vaikka matka tehtiinkin ikävissä merkeissä, oli se silti mukava irtiotto arjesta. Kuvailematon kaipuu ja tiedonjano toisesta puolestani valtasivat jälleen. Olotila on ajoittainen ja ennenkin vaivannut. Vanhemmaksi käydessä alkaa katsoa taustaansa eri tavalla. Kiinnostus syvenee ja arvostus kasvaa- tätä ei saa sivuuttaa ja heittää roskakoriin! Ennen ehkä vähän oudoksi ja toisaalta tavanomaiseksi koettu puoli on vaihtunut ylpeydeksi. Minulla on oma juttu. Haluan oppia, tietää, tuntea enemmän ja syvemmin!

Aina on jotain muuta. Aina voi keksiä jotain muuta. Siksi täytyy tehdä. Ajattelin eestin opintojen lisäksi, että minun tulee konkreettisesti käydä siellä enemmän. Oikeasti. Kaikki mukaan! Voin olla puolinatiivioppaan tapainen. Kesätyöt kiinnostaisivat, mutta palkkatason heikkous euroon nähden arveluttaa. Toisaalta, on kai sitä ennenkin oltu persaukisia (lue aina)!

Tampereelle palauduin sunnuntaina ja kokemus oli surrealistinen. Tömps. Onneksi olo meni ohi, turrutus iskee. Viikkoa piristivät eilinen ikuisuushengailupäivä Anskun kera ja Iinan yllärivierailu. Osallistuimme illalla pubivisaan, mutta harmiksemme joukkueemme kaksikätinen kääpiö ei pärjännyt mainitsemisen arvoisesti.

Paikallaanpysymisaste viikonlopun ylitse on kuitenkin niin matala, että ajattelin huomenna edetä jälleen, tällä kertaa Savon kukkeaan kuningaskuntaan.

Hyvää ystävänpäivää!

Suomesta helleparatiisi? -Ei kiitos.

Tulin aamulla surulliseksi lukiessani sanomalehteä. Ilmastonmuutoksen vähättely on lopetettava heti, sanoo pääministeri Vanhanen otsikossa. YK:n ilmastoraportin mukaan sadassa vuodessa maapallon ilmasto lämpenee todennäköisesti 1,8-4 astetta. Pohjoisten osien lämpeneminen on voimakkainta. Yläkanttiin arvioituna, Suomessa se saattaa tarkoittaa jopa 9 asteen elohopean nousua.

Eniten en ole surullinen uutisesta, vaan lähinnä siitä, kuinka asioihin havahdutaan vasta nyt. Puhetta on riittänyt, mutta asenne "ei se vielä" ja "kyllä sitä sitten ehtii" ei asiaa paljoa edistä. En sinänsä moiti valtion johtoa tai muita ylimpiä elimiä, vaan tunnen närkästystä kanssaeläjiäni kohtaan, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilmastonmuutos on nyt todistetusti 90 prosenttia ihmisen aiheuttamaa, joten on turha selitellä ”näin tule tapahtumaan joka tapauksessa”. Eero Heinäluoma kerää pointsit sanoessaan: ”Kansalaisena ajattelen omia lapsiani. Heidän tärkein viestinsä on se, että maa on luovutettava seuraaville sukupolville kohtuullisessa tilassa. Ihmisten on syytä ottaa vastuuta henkilökohtaisella tasolla”. Tiedän, tuntuu turhauttavalta ajatella, että voisi itse asialle jotain. Vanhat viisaat ovat jo sanoneet, että pienistä puroista muodostuu joki. Valveutuneisuutta ja vastuuta. Omien valintojen kautta ei välttämättä tule sankariksi, mutta voi osaltaan tehdä parhaansa.

Turhuudesta puheenollen. Tänään turhaillaan, ollaan kauniita ja ylpeitä. Vostokin vuosijuhlat tulevat olemaan varmasti mainiot. Punaviinit riinuksille ja menoksi!

Minä olen

Olen jono numeroita
-henkilötunnus
-pankkitili
-kirjastokortti
-asiakaskortit
-opiskelijanumero
...

Olen perheenjäsen
-lapsi
-tytär
-sisar
-isosisko
-esikoinen
...

Olen osa yhteiskuntaa
-opiskelija
-lakivelvoitteinen
-veronmaksaja
-äänestysikäinen
...

Olen velvollinen
-maksamaan laskut
-vastaamaan teoistani
-hoitamaan minulle kuuluvat tehtävät
...

Olen sosiaalisen verkoston jäsen
-opiskelijayhteisö
-kaverit
-ystävät
-tutut
-sukulaiset
-perhe
...

Prinsessa ja elokuvatähti

Hoviompelijani Annu "paha vaatturi" on mennyt naimisiin ompelukoneen kanssa viimeisen viikonlopun aikana. Yksi ero takana, uusi suhde on kestänyt vielä toistaiseksi. Mekosta tulee hieno. Värivalinta on aika rohkea, olen naimisiin menevä prinsessa. Ehkä saan sitten vielä sulhasenkin ;) Suosittelen Anselmi-tuotemerkkiä. Kotimaista orjatyövoimaa-laadukkaalla lopputuloksella!

Jyväskylässä on ollut taas mukava muhia kolme päivää neljän seinän sisällä yhtyen kommuunikumppaneihin. Täällä on talvinen tunnelma, lunta ja pakkasta! Hektisen elämän ylläpitämiseksi huomenna alkaa tie tähtiin. Elokuva-avustajaksi Ganes-leffaan kävi kutsu ja 70-lukulainen imago kuoriutuu esiin. Käyhän se Tavastian ensikatsastus näinkin!

Onneksi voi tehdä aina jännittäviä valintoja elämässä ja skipata koulupäiviä hyvin merkittävien asioiden puitteissa. Ganes-fanista prinsessaksi -elämä kuulostaa mielenkiintoisen hulppealta.

Katsaus

Kulutan aikaa yliopiston tietokoneluokassa. Napunapunapunapu.

Odotan eestin tuntien alkamista ja sopivaa ajankohtaa mennä syömään. Iltainen vyökoekatselmus alkaa vähän jänskättää. Pitäisi ehkä vielä kerrata.

Toivottavasti saan rahojeni vastineeksi hyvää ruokaa.

otsikoton

Lunta tulee. Se on varma merkki aamuyön rakastettavasta lumiauratyöskentelystä suoraan alapuolellani. Vaikkakin Tampereen tavoin, jäätyneet tiet aurataan vasta muutama viikko akuutin tarpeen jälkeen.

Tampereangstin volyymi on pienentynyt. Tyydyn jähmettyneeseen arkeen ja pyrin villeillä vapaa-ajan ratkaisuilla kohottaa vaihtelevuuden tunnetta. Ensi viikonloppuna ajattelin suunnata Jyväskylään. Missiona on julapukuprojekti, jonka toteutuminen on vielä hieman epävarmaa. Aikomus kuitenkin.

Ylihuomenna koitellaan taitojani taidossa. Vyökoepuolto saatiin vihdoin järjestettyä ja nyt nähdään onko tytöstä itse vyökokeeseen. Vihreä väri olisi askel ylöspäin, siinä haastetta kerrakseen. Ärsyttää vain, kun kaikki on kiinni hetkestä, jolloin jännitystaso voi pilata kaiken. Ei auta muu kuin tehdä parhaansa.

Mietin eilen voiko historiaan palata. Jos aikakone olisi keksitty, mahdollistaisiko se matkan menneeseen? Mitä se muuttaisi? Epätodellisen tuntuinen oletus ylittää käsityskynnykseni. Luulen että avaruudellinen tai mikään muukaan hahmotuskykyjeni heikkous, ei helpota ymmärtämistä. Kannattaisi varmaan ajatella jotain hieman selkeämpiä ja yksinkertaisempia asioita.

Helsingissä

Liftaaminen on jees, jos kuski tajuaa että ei kyyti ei välttämättä hyödytä jos ajaa jonnekin jorpakkoon. Niin kävi meille, kun hyppäsimme polttariautoseurueen kyytiin, ja päädyimme Lempäälän Ideaparkin parkkipaikalle eli toisin sanoen hyvin epäsuotuisalle etenemispaikalle. Pojilla oli kyllä varmasti hauskaa. Reilun tunnin kyytiä odotellessa pakkasessa kävi monta ajatusta mielessä, mutta lopulta 3-tie vaihtui Mannerheimintieksi ja ydinvilu alkoi häipyä.

Päivä eteni kahvitellen ja seurustellen. Mukavaa viettää jonkun kanssa vaikka vaan kahdestaan aikaa, kerkeää jutella enemmän, ehkä syvemmin ja pääsee kosketuksiin siitä, mitä oikeasti kuuluu! Äitiä menin siis alunperin vastaan, mutta tukka putkella emoni oli vikkelästi hypännyt aikaisempaan alukseen ja riensi satamasta suoraan pohjoisen pikajunaan Tampere-visiitin sijaan. Olisi ollut kyllä mukava viettää hetki äitinkin kanssa, mutta aina ei onnistu. Onneksi sain pieniä eestinmakuisia tuliaisia!

Helsinki oli ennallaan, tosin oli hyvin hämmentävää nähdä ruohoa tammikuussa. Kaupungissa miellyttävät asiat:

• raitiovaunut
• ihmiset, jotka puhuvat epähelsinkiä
• monimuotoisuus
• tuomiokirkko
• massa

Heti junasta hypättyäni Tamperemasis valtasi tajunnan. Nousuhumalaiset ihmiset eivät yhtään nostattaneet fiiliksiä tarpoessani Hämeenkatua kämpälle. Yliväsymys ja niskajumi laukun raahaamisesta maksimoivat vitutuksen äärimmäiseksi. Ymmärrykseeni ei mahdu miksi henkilön, jolla on kaikki hyvin, täytyy ajatella näin ongelmallisesti. Miksi ei voi tyytyä, vaan hakea aina parempaa? Ja mikä on parempaa? Missä on se oikea paikka? Milloin tästä kasvaa ohi? Täytyy varmaan ottaa Iinalle antamani (hyvin viisas) neuvo omaan käyttööni. Siis hommata runsaskokoinen kumppani, jotta voin muodostaa pakkositeen kaupunkiin ja johonkin henkilöön, jonka kautta heijastuu lopulta oma paikkani. Isokokoinen käytännön syistä, lämmittää talvella paremmin kun sen alle voi hautautua.

Kotipsykologit, kertokaa vastaukset kysymyksiini, annan teille tikkarin!

Elintilanjärjestyksenvaihdos

Lapin ukkeli oli jättänyt eilen viestin vastaajaan. Työpaikkoja Leviltä tarjolla. Tänään olisi ollut rekry Tampereella. En mennyt. Päätimme toteuttaa villin työirtioton ehkä ensi vuonna. Vähän harmittaa, olisi ollut just hyvä fiilis lähteä.

Aamulla koulussa vieraili nainen, joka teki suuren vaikutuksen minuun. Leena Reikko oli toiminut viimeiset 20 vuotta Lähi-Idässä toimittajana. Aivan totaalinen kunnioitus hänelle työhönsä omistautuneisuudesta ja nöyrrydestä! Mahtavaa, että on vastaavanlaisia ihmisiä!

Ikuinen levottomuus piinaa. Äiti tulee huomenna Tallinnasta ja keksin, että voisin mennä sitä vastaan. Onneksi ei ole rahaa, mutta aina voi silti mennä. Päivälorviminen Helsingissä kuulostaa tähän mielentilaan pelastukselta!

En tiedä mikä tässä viihtymättömyydessä on ongelmana, mutta tein uroteon tänään ja vaihdoin huoneessa järjestystä. Toivon sydämeni pohjasta ettei hasardi kirjahyllyni romahda, sillä sen heiluvuus kulma on noin 90 astetta. Ehkä uusi huonejärjestys antaa potkua ympäristömuutoksen muodossa Tampere-kyllästyneisiin fiboihin.

Viimeiseksi haluan kertoa teille viikon viisaudet, jotka yliopiston ihmeellisessä maailmassa korviini kantautuivat:

"Kana on munan keino tuottaa uusia munia"

"Jos olisi helppoja
vastauksia, miten helppoa olisi elää"

ajantajun käsittämisvaikeus

Mulla on joku yhtäkkinen ongelma herätyksen asettamisen kanssa. Eilen heräsin onnellisena kello 7.39. Laitoin rauhassa aamupalaa, kävin vessassa ja ajattelin juuri alkaa syömään kun tajusin, että luento alkaa 15 minuutin päästä. Harkitsin vakavasti jäämistä kotiin, sillä oli ensimmäinen kerta, eikä minulla ollut hajuakaan missä luokka sijaitsee. En ole muutenkaan kovin nopean toiminnan mies aamuisin. (iltapäivällä vaihdan sukupuolta) Reipastuin kuitenkin ja lähdin tempomaan yliopistolle pyörällä, jota olin viimeksi käyttänyt lokakuussa. Tyhjät kumit varmasti rakastivat innokasta etenemistäni. Ajankohdan valinta oli myös hyvin mielekäs, jääpallokallotappokeli ja Sussu vetämässä pyörärallia, ei välttämättä ole extreme-kokemuksista antoisin. Elossa selvisin, vaikka mietinkin, että idoleitani ovat ihmiset, jotka viitsivät käyttää pyöräilykypärää.

Tänä aamuna heräsin kello 7.36, tein aamupalaa ja olin henkisesti valmistautunut normaaliaamun kulkuun. Juuri kun aloitin syömään, huomasin, että olin herännyt tunnin liian aikaisin. Ärsytti.

Ehkä tämä ei ole vakavaa.

Kohta menen kuuntelemaan hassun eestin opettajan juttuja. Eestiläisillä on kyllä parhaita persoonallisuusominaisuuksia. Huhhei.

Opiskelija-analyysi

Olen tehnyt luennoilla huomioita kanssaopiskelijoistani. Tässä tavallisimmat arkkityypit.

Läppäri-Lasse

Nykymaailman kehdon kasvatti näppäilee muistiinpanonsa suoraan mukana olevaan tietokoneeseensa. Sähköiset tiedostot ovat kätevästi valmiina, eikä papereita tarvitse pyöritellä tai lyijyä vaihtaa. Läppäri on pieni ja sievä, merkillä on väliä. Kymppisormi on hallussa, samoin oivalluskyky muodostaa kaaviot tekstiksi. Läppäri-Lasse surffailee toisinaan myös takana istuvien iloksi internetissä.

Kansio-Kalle

Lukiosta hyväksi todetun kansioistamisen jalosta tavasta ei kannata irrottautua. Mapista löytyvät eriväristen välilehtien alta kunkin kurssin omat muistiinpanot. Luentopaperia kuluu ja kansio napsahtelee tasaisin väliajoin. Kirjoitusvälineenä toimii mustekynä, tosimies ei kumia tarvitse. Harakan varpaat lentelevät ruudukolla ja lopuksi mappi pistetään sporttisen repun uumeniin.

Rento-Reino

Boheemi opiskelija ei muistiinpanoista perusta. Taidepiirustelua harjoittava Reino kuvittaa mieluummin kovakantisen vihkon (hc-Reinolla moleskine) reunoja. Coolin ilmeen ja habituksen lomasta heittää Reiska kuitenkin tiukkoja (ainakin omasta mielestään) kysymyksiä luennoitsijalle, saadakseen tarvitsemansa huomion.

Pipertäjä-Pirjo

Pipertäjä kyylää toisten muistiinpanoja yhtä paljon kuin omiaan. Muistiinpanoihin kirjoitetaan vähintäänkin kaikki, mikä screeniltä heijastuu. Käsiala on minimalistista ja tasaisin väliajoin Pirjo ihastelee työnsä tulosta. Pirjon tärkein väline on korjauskela, hyvänä kakkosena tulee viivotin, jolla vedetään viiva jokaisen kappaleen väliin. Lopuksi Pipertäjä pinoaa tuotoksensa järjestykseen, naputtelee niitä pöytään saadakseen ne tasaiseksi ja asettelee erilliseen muovitaskuun muiden tuhansien taskujen joukkoon. Siististi pinoon tietenkin.

Pimu-Pauliina

Pauliina kuljettaa jumalatonta kynä- ynnä muuta ihmetarvikearsenaaliaan marimekon kangaspenaalissa. Muistiinpanotaktiikka on perus, joskin Pauliinan ei ole yhtä omistautunut pipertämiseen Pirjon tapaan. Pimun vakiovarustukseen kuuluu satoja stabilon ”tyttökyniä”, joita hän vaihtelee tehden erivärisiä muistiinpanosivuja. Pimu laittaa paperit kulmalukkokansioon tai tavallisemmin kirjoittaa A5-kokoiseen vihkoon. Luennon aikana pimu heilauttelee ja pyörittelee raidoitettuja hiuksiaan ja poistuessaan pyörittää Miss sixtyn peittämään pikkupersettään korkojen kopistessa.

(Henkilöiden nimet muutettu)

Arkkityyppi voi poiketa antamastani sukupuoliroolituksesta. Tunnistitko itsesi tai ystäväsi?