Huokauksia ja kurkkuongelmia

Lupasin kuvapäivitystä. Kuvia voi käydä katsomassa osoitteessa http://picasaweb.google.com/Maharadsa. Siellä kuvia myös Seinäjoen yhteissynttäreiltä.

Olin viikon alussa elämäni ensimmäisellä sairaslomalla! Sama räkä ja köhä vaivaa, eikä sitä sen kummemmaksi todettukaan. Voisi kyllä jo vähitellen väistyä, ei jaksais nappailla enää tuhannetta pastillia ja niistää miljoonanteen nenäliinan. Lomaa tosin ois voinu jatkaa pidempään, oijoi.

Heinäkuu on todella vuoden köyhin uutiskuukausi. Mitä nyt välillä joku mieleltään epätasapainoinen puukottaa muita tai riparikaveri karkaa vartioilta silmälääkärireissulla. Tosin nekin uutiset tulevat muualta, enkä henkilökohtaisesti haluaisikaan olla rikostoimittajana urkkimassa miltäs tämä puukon heiluttelija näyttää.

Odotan syksyä. Se on kummallista. Kaipaan myös jollain tapaa Tampereelle, vaikka tykkään Helsingistä enemmän. Mansessa on koti, koulu ja kaverit. Onhan niitä täälläkin ja joka viikko joku on kylässä tai itse matkalla. Neljä kuukautta töitä on kuitenkin liikaa. Miten sitä jaksaa oikeassa työelämässä? Silloin on kuukauden kesäloma, mutta vain kuukauden! No, se ei ole vielä tämän elämän murhe. Sitten isona.

Saari iloa täynnä

AAh. UUh. Iih. Ilosaari ei taaskaan pettänyt. Iih. UUh. AAh.

Rolling Ensebmle veti keikan heti perjantai-iltana. Anskun paita muuttui vihreäksi ja triangeli helisi taustalla. Hurmioitunut kansa tanssi ja vaikuttui näkemästään. Näin tapahtui aivan varmasti. (Itsehän rollailin, joten havainnot eivät ole tarkimmat mahdolliset). Nuotiopaikalla riimit lensivät Raappanalle, toiset eksyi kärrybileisiin ja muun porukka tluukutti täysillä ministereoista yhtä tiettyä biisiä. Seitsemäntoistavuotiaat kohtasivat toisiaan, mutta lopullinen pariutuminen jäi tapahtumatta ansioituneiden kommenttien takia. Ups.

Lauantaina Valkyriansin laulaja huusi että ”uuu-uuu-uu” ja heilutti sormeaan. SMG tunnelmoi ja Mad Caddies oli veikeä ylläriuutuus minulle. Illalla kasettimies antoi C-kasettinauhoja heiteltäväksi ja yritti tehdä kiihkeitä taklauksia samanaikaisesti. Omassa leirinnässä jytäsi yhtäkkiset bileet, joihin eksyivät muun muassa urpot espoolaiset. Toinen sanoi, että ”Sä pärjäät elämässä henkisesti ja fyysisesti”, se sentään pelasti vähän.

Sunnuntaina heitin talviturkin (joojoo, en oo aiemmin!). Olin fiiliksissä Commonista, jota kuulin ensimmäistä kertaa. Kashmir veti hyvin ja UUHAAHIIH, Mike Patton! Se on vaan niin HYVÄ. Tyypillä on aivan käsittämätön äänirekisteri! Ja aivan helvetin uskottava kaikessa mitä se tekee. Italialaista iskelmää sinfoniaorkesterin säestämänä!? Patton toimii. Huh. Illalla vilkuiltiin sivusilmällä Nightwishiä, pyrotekniikka oli meinannut kärventää kuvaajaystävän, muuten lämpö ei yltänyt ihan omaan sydämeen. Kuumuutta tosin riitti Nakkilalaisten teltassa, jonka tropiikki huononsi entisestään juttujen tasoa. Juhan auto sanoi poks ja siitä johtuen kasvihuone pystytettiin viiden hengen retkueen toimesta entiselle paikalleen. Myöhemmin illalla tapahtui nousu barrikadeille, kun koko leirintä alkoi riehua. Järkkärit yrittivät estää kansannousua, mutta lopulta niiltäkin meni sormi suuhun. Kuvaajamies oli unohtanut ”sheidit” päähän ja tuloksena oli hieno silmänaamio. Tosin Joonas veti paremmat hankkiessaan puolinaamarusketuksen aamulla. Mari saapui hengaamaan napashottimiehen kanssa ja ystävämme E tuli yllättävään humalaan juotuaan kuin mies.

Ilo asuu meissä ja Joensuussa.

(Kuvapäivitystä tulossa, kunhan saan piuhan pokkariin!)

Hotellijatkot vahingossa

Olen jäänyt kahviloukkuun. Ärsyttää. Onneksi siitä pääse heittäen pois, jos niin päättää. Päivät juoksevat. Heinäkuun puoliväli jo! Tai no ihan pian.

Viime viikonloppu oli aika villi. Heinäkuinen helleilta houkutteli Anskun Lahdesta Hannan ja minun seuraksi. Kaisaniemen puistossa Lieksalaiset 17-vuotiaat kaksoset kertoivat tarinaa, kuinka he olivat muuttaneet Hyvinkäälle kahden lähemmäs kolmekymppisen veljeksen tykö. Neljästään yksiössä on varmasti ihan jees. Eestiläinen raksamies liittyi seuraan ja tulkin rooli heitettiin puolipakolla, ylläri, minulle. Vieressä saimme samalla seurata draamaa, jossa tummaihoinen mies kääri paloiteltua korvaansa veriseen paitaan. Poliisit eivät onneksi tällä kertaa olleet meidän perässä.

Ilta jatkui raksamiehen roikkuessa kannoilla. Aussie-baari oli hauska, tosin ilonpilaaja oululainen valokuvaaja rehvastellessaan sai vihdoin pilkan omaan nilkkaan. Eestihemmo tajusi lähteä bussilla kotiin ja me etsimään teinien luvattua pyhiinvaelluskohdetta.

Mekan löydettyämme törmäsimme valtavan teinihurmion muodostamaan seinämään. Tekno jytisi, samoin aika monen 18-vuotiaan perse. Festarirannekkeisiin naamioitunut rokkiäijä tiesi pelin säännöt. Istu tanssilattian laidalla hajamielisen näköisenä, niin saat.

Loppu illasta hämmentävä poika liittyi seurueeseemme. Salmari oli liian halpaa, joten saksalaiseksi esittäytynyt poika yritti tarjota jotain hintavampaa. Pilkku esti aikeet ja siirryimme ulos. Pohdimme jatkovaihtoehtoja, jotka olivat vähissä. Löysimme itsemme Kampin hotellin respasta. Neljän hengen huoneita ei ollut tarjolla, joten poika tilasi kaksi kahden hengen. Luottokortti vinkui ja me yritimme käyttäytyä suhteellisen järkevästi. Lopulta saksalais-suomalais-jenkkiläinen poika sammui kesken minibaarijatkojen. Onneksi paneelikeskustelu USA:n presidentinvaaleista oli suoritettu semihyvin. Aamulla ihmettelimme luksusaamupalaa ja pojan henkilöllisyyttä. Tarinankertoja kerrakseen!

Sen pituinen se. Nyt odottavat uudet seikkailut Ilosaaren ihmeellisessä maailmassa. Tämän edestä on tehty töitä ja kiristelty hampaita. Kesän paras festari alkaa TÄNÄÄN. Mahtavinta!

(Ääh, kirjoitusvirheitä sata. Kiire!)

Lyhyesti

Päivitystä monsuunisadekauden keskeltä.

Provinssi.
Letkeä reissu. Loistavia esiintyjiä. Foo Fighters, Serj Tankian ja muut kaverit. Paljon tuttuja. Luovutimme Rolling Ensemblen tunnuksilla varustetun paviljongin perintönä Sonkajärvelle. Provinssin jälkeen liftasimme Annun kanssa Roger-oravan (RIP) luota Nurmosta Hkiin. Rekkamies oli mukava ja ihmetteli varmaan juttujen tasoa.

Juhannus.
Porin saaristo. Kokko kiville, sytyttäjän ollessa tuhannen päissään. Rentoilua, grillailua, pelailua ja KOIRA.

Seinäjoen synttärikemut.
Vauhdikkaasti Wartissa. Oli siistiä. Oma baari. Ei puukkoja selkään. Noitasopraanolla varustettu pikkusisko ja tomaattijatkot. Paljon kivoi ihmisiä. Reissun teemabiisi: Vieläkö soitat banjoa.. vieläkö on villihevosia.

Nyt.
Vierasmajatalon pito jatkuu. Hanna kylään, äitikin ehkä lauantaina. Kolumniani oli lainattu Ilta-Sanomissa, olen siis urani huipulla. Tänään teloin firman auton poliisilaitoksen edustalla sijaitsevaan kylttiin, jossa luki Poliisi. Pakenin paikalta ja jään odottamaan linnatuomiota.

Mittee se iikkea oekein meinoo?

No hohhoijaa, Ikea avaa myymälän Kuopioon (ja Tampereelle ja Raisioon). Eihän siinä mitään väärää ole, että suurketjut lisäävät markkinaosuuksiaan ja pyrkivät kaksinkertaistamaan liikevoittonsa.
Siellä sitten Viänäsen Ierikka ja Kaappisen Hilima käävät kahtomassa mualiman äärissä viännettyjä kiikkustuoleja. Kokoamisessa saattaa palaa kovahermoisellakin savolaisella päreet, mutta ainahan kalusteita voi hyötykäyttää juhannuskokon sytykkeinä.
Itsehän Ikea-kodissa kohta kuukauden asuneena voin kertoa, että en ymmärrä ainakaan ko. firman lusikoita enkä tiskiharjoja. Muuten kaikki kunnia tuolle Aasian maiden kansojen työllistäjälle! Viva la Ikea!

Kesäkesäkesäkesä!

Unohdin viime kerralla mainita mainiot kommentit kuultuna Helsingin yössä.

1. Lähe tanssimaan Zetoriin. Mä voin sit vietellä sut, ja kun sun faija on kuitenkin rikas, niin saan sit sen rahat. (mies, n.50)

2. Ootsä ihmiseks ihan hyvännäköinen. (rastafari, n.28)

Näillä mennään!

Kesä kuumottaa. Viikonloppuna paljon äksöniä ja vapaus! Jess!

IhQQ JL!

Jared ei ihan irronnut kesäheilaksi. Tykki keikka kuitenkin 30 seconds to marsilta eilen. Vähän katkeroitti, kun JL oli hengaillut Lintsillä. MIKSI EI VIIME KESÄNÄ? Olisin voinut palvella ihan mieluusti. No, sillä on tyttöystävä anyway.

Päivät menee tiuhaan. Työ on mukavaa, kesä alkoi ja vierailijoita on ollut tasaiseen tahtiin. Viime viikonloppuna parveiltiin Marin ja Päivin kanssa yössä. Nykyään olemme ihmismagneetteja, harmiksi vain todella elliptiset vastakappaleet eivät vedä puoleensa. Rastafarit sen sijaan pitävät puolensa, samoin keski-ikäiset. Uutuutena kohtasimme menninkäisen ja snoukkarihopparin. Vaihtelu virkistää.

Provinssiin on enää reilu viikko. Odotan odotan. Tuleeko sitä koskaan vanhaksi, eikä jaksa mujua mudassa telttailemassa? Tuskin hetkeen.

Lahden nähtävyydet ja kesäpanttaus

KATDK:n kokoontumisajot Lahdessa oli jännittävä kokemus kaikin puolin. A.A:n (Hmm, Alvar Aalto, ehkä, ehkä) tupaantulijaiskemujen pitopaikka valtavassa kartanotyyppisessä kerrostalohuvilassa tarjosi loisteliaat olosuhteet juhlille. Vai kellä muulla on huone, jonne voi majoittaa kevyesti 9 vierasta, joista 8/9 saa sänkypaikan!?

Suomen hankittua pronssimitalin, antoi Lahden yö parastaan. Rokkibaari nimeltä Torvi oli todellinen monikulttuurisuuden kohtauspaikka. Kolmostuoppeja hamusivat niin rastafarit, insinöörit, 70-luvulta karanneet takatukkafanaatikot, pimut ja rokkarit. Ehkä mainitsemisen arvoisin löytö oli Lönnrotin takapihalta karannut Väinämöinen. Väiski oli ovelasti tuunannut itsensä aikakaudelle uskottavaksi ja pukeutui jenkkihuiviin sekä nahkarotsiin, jonka selkään oli kirjailtu isolla LAHTI. Väde kuitenkin paljastui uskomattoman paksun ja tuuhean koko naama-alueen peittävän harmaan karvoituksensa vuoksi. Mitähän shampoota iso-V mahtaa käyttää?

Jatkojakin oli tarjolla vaikka muille jakaa. Saasteinsinöörin kahden asunnon pianojatkot tyssäsivät nihkeän naisen snägäri-nukkumaanmeno -aikeiden takia. Nakkikiskalla taksia odotuttanut sössö-bisnesäijä koitti houkutella hotellirientoihin. Vielä rappukäytävässä peräämme hönkivät alakerran asukkaat, joiden mukaan jatkot olisivat ollut hyvä idea. Niinpä.

Laatua tarjosi kekkereiden lisäksi seura. Kuinka saisi kaikki parhaudet purkkiin kotiin?

Vaikka kesä aikoo pitää toistaiseksi lomaa, tunnelmia kohottaa festarivapautukset, jotka onnistuin kikkailemaan vuorovaihdoilla. Provinssi ja Ilosaari! Siinä mun kesälomat, ja voiko parempaa tapaa käyttää edes olla?

Helsinki-Porvoo kuittaa ja lähtee kohta istumaan päivittäistä maantieajoa.

Melko suomalaista

Torikahvittelu on aika suomalaista. Missä muualla ihmiset ostavat kahvia ja pullaa hikisestä myyntikojusta, syövät sen muovisilla puutarhatuoleilla, ottavat kärpäsen pois kahvikupista ja nyppivät viimeisetkin sokerinmuruset kostutetuilla sormilla pahvilautaselta? Mummojen suut vaahtoavat juoruista, kunnes kello 16 torikojut puretaan.

Suomalaiset kesätapahtumat ovat melko suomalaisia. Saappaanheittoa, yöjuoksukisoja, eukonkantoa, kantelefestivaalit, onkikilpailuja, suopotkupalloa. Kuka hullu sellaisiin osallistuu? Aika moni. Makkara kiskasta käteen ja valkoisten muovinauhojen ääreen kannustamaan kisaajia. Yötön yö takaa pitkälle jatkuvat juhlat.

Mämmi on todella suomalaista. Ruskean musta mömmö. Mämmi. Sananakin jo aika kummallinen. Mämmi. Sokeria ja maitoa, kratut syövät kerman kera. Pääsiäisen ihme mämmi. Miten sitä voi enää muuten perustella?

Suomalaisten harjoittama mökkikulttuuri=ganska finska. Kai muuallakin kesäasumuksia harjoitetaan, mutta niin vakaumuksella kuin Suomessa? Kai nyt kunnon ihmisellä mökki on! Järven rannalla luonnollisesti. Ei ne iilimadot pure, jos ei kosketa sitä mutapohjaa! Sauna ja grilli. Kolmos olut. Sähköttömyys tai vähintään ulkohuussi. Kaukana olevat naapurit. Vai perkele, nytkö ne rakensi uuden mökkinsä 800 metrin päähän! Hyvästi rauha.

Joulupukki tulee Suomesta. Santa Claus on huijausta. Joulupukkihan on asunut Korvatunturilla jo miljoona vuotta! Mitenköhän porot pärjää ilmastonmuutoksen keskellä?

Salmiakki maistuu vain suomalaisille. Outo makuyhdistelmä, suolaisen makea. Ja sitä sekoitetaan nykyisin jopa suklaaseen! Aika outoa, no, mehän ollaan.

Saunassa suomalaisuus paljastuu. Ja paljastuu kaikkea muutakin. Saunassa ei häpeillä, vaikka muuten suomalaisilla menee pupu pöksyyn turhankin usein. Saunaa tosin käytetään muuallakin. Että ei kannattaisi omia!

Suomalainen sisu. Kyllä ne meidän leijonat maailmanmestaru
uden vie! Niinhän ne ovat tehneet, viimeksi 1995. Ja onhan sen jälkeisiä mestaruuksia yhteensä nolla. Sisulla suomalainen voittaa aina, tai ainakin melkein. Aina voi jälkikäteen vedota puutteisiin ja huonoon onneen.

kesä+työ=kesätyö

Vappu oli kevään viimeinen etappi. Työväen juhlat olivat varsin mainiot. Vapun jälkeinen hengailu toimi ennakkokesälomana. Mahtavuutta oli loikoilla, asua puistossa ja olla hetki vapaa.

Kesäorjuus on alkanut. Töissä tosin on mukavaa. Heti hommiin asenne on hyvä, turha roikkuilu ja peukaloiden pyörittely olisi aika ankeaa. Porvoo tuntuu kotoisalta, mutta bussin ohittaessa Itäkeskuksen, mieletön Helsinki-fiilis iskee aina. Pidän kaupungista, ei voi mitään.

Ensi viikolla pääsen omaan kotiin. Loisijana on tosin ollut vallan mukavaa, kun guest housen emäntä on äidillisesti pitänyt huolta adoptoitavastaan. (Vehnälle ääretön kiitos!)

Tietty levottomuus on häipynyt, tässä tämä kesä menee, ja hyvä niin. Onneksi saa tehdä sellaista työtä, josta tykkää.

Masentavaa on ainoastaan se, että juustoa syömällä maailma tuhoutuu. Mutta kun en mä voi elää ilman juustoa!

Vappuvappuvappu

Kevät! Kesä! Festarit! Vappu! Aurinko!

Sain siirrettyä työt alkamaan vasta maanantaina. Hetki aikaa huokaista ja viettää leppoisia hetkiä parhaiden kanssa. Vappu! Tavallisesti haalariojassapyörimissekoilua ei melkein jaksa, mutta nyt, nyt, se tulee oikeaan aikaan.

Simat naamariin ja munkit nassuun! Se on työväen juhla just nu!

NYT

1. Asun yliopistolla. Päivät koulua, illat Gonzoa.
2. Haastattelimme Tv-työn kurssin henkilökuvaan Tampereen Teatterin lavastemestaria. Mahtava tyyppi, saatiin kasaan aika mainio henkilökuva. Kulissien taakse oli hienoa päästä. Eikä teatterin kummitus ole vain legendaa.
3. Kesätöiden lähestymisen tiedostaa joka päivä entistä enemmän. Enää kaksi viikkoa ja rumba alkaa!
4. Haikeavaikeakummaolo välillä. Kevätlevottomuutta?

Todellisuuden harha

Jos elämän tavoite on hyvä elämä ja onnellisuus, miksi ihmiset tavoittelevat aivan vastakohtaisia asioita? Eivät ehkä tietoisesti, mutta ahneus, itsekeskeisyys ja kiire kaikkeen ovat tie jonnekin aivan muualle. Individualistinen yhteiskunta erottaa meitä yhteisöstä, johon haluaisimme ehkä kuulua. Todellisuus on meille kuva, johon peilaamme itseämme ja heijastus näyttää meille vain pinnan. Elämme kuvissa ja kuvista. Mikä on totta ja mikä ei? Illuusiossa on helppo asua, mutta onko se tyydyttävää. Eikö kuplan puhkeaminen pelota? Puhaltamalla pääsee eteenpäin, ainiaaksi henki ei riitä. Keuhkokapasiteetin vahvuus on pinnan alla. Miten sinne pääsee?

Aprillia, tai ei sittenkään

Olipa päivä. Aprillipila olisikin ollut hyvä vitsi, mutta eilinen oli jotain aivan muuta. Kun viranomaiset ovat asialla, tulella ei kannattaisi mennä leikkimään. Ehkä opittiin jotain. Kokemuksia rikkaampana ainakin. Ei kaikkea osaa ottaa niin vakavasti, eikä tarvitsekaan (Ai mitä, aikuisena pitäisi ottaa vastuuta? Minäkö aikuinen? En kai..).

Kääntyi huhtikuuksi ja jokos kevääksi lykkäsi. Kesän tuoksu hiipii pikku hiljaa, vaikka povaan vielä kaikkia mahdollisia epämiellyttäviä sääilmiöitä saapuvaksi. Trust me.

Viime aikojen parhaat uutiset ovat tulleet Kuubasta, tuosta Castro toisen punikkiparatiisista. Miettikää nyt, kuubalaiset saavat käyttää nyt kännyköitä, yöpyä turistihotelleissa ja rahansa he voivat pistää tietokoneisiin, dvd-soittimiin, isoruutuisiin televisioihin, autojen varashälyttimiin, sähköllä toimiviin painekeittimiin ja mikrouuneihin. Mikä maa!

Aika kuluu kamalaa vauhtia. Aivan pian on kesä. Työt alkavat tasan kuukauden päästä. Onneksi kaikki on mallillaan. Stressata ehtii vielä.

Talvinen Tallinna

Pääsiäiseksi pakenimme Eestiin. Tallinnan yllättänyt lumipyry teki kaupungista viileän tuttavan. Vielä viileämpiä olivat Anskun himoitsemat blenderissä valmistetut jäiset mansikkadrinkit, joiden nostattamissa tunnelmissa etenimme jatkamaan illanviettoa vanhaan kaupunkiin. Rantautuminen paikallisten pariin oli onnistunutta, ikähaarukkakin kattoi teineistä nelikymppisiin. Hauskana asiana pidimme nurkkasohvaa nukkumakohteenaan pitänyttä hevaria, joka sai lopulta seurakseen kaksi muuta goottia. Natiivilta asiasta tiedustellessani, hän kommentoi tilanteen olevan normaali kyseisen heimon keskuudessa. Ja mikä ettei, bileet valmiina herätessä, ei kai sen parempaa voi keksiä! Kuuteen asti auki ollut rokkikellari viihdytti meitä pitkään, kunnes otimme taksin uuden muusikkoystävämme matkustaessa kanssamme osan matkasta.

Seuraava päivä oli osaltaan kohtalokas matkaseurueellemme, hallitsemattoman bulimian yllättäessä yhden jäsenen jo edellisiltana. Sukulaisvierailu oli kuitenkin onnistunut ja Anijan kylän hoodit tuli nähtyä pienen kävelylenkin ohella. Pieni Pärtel sulostutti silmillään ja oli melkoisen touhukas kontatessaan vinkeästi itse kehittämällään tyylillä.

Dramaattisia käänteitä reissu sai vasta loppumatkasta. Itse menetettyäni puhekykyni päivää aiemmin, paluumatka laivalla oli odotettua rankempi. Pahoinvointi alkoi juuri ostettuamme buffet-lounaan. 2 m/s puhaltanut merituuli ei tällä kertaa ollut syynä kurjaan elämään, vaan samanaikainen vatsatauti selittynee jonkin asteisella ruokamyrkytyksellä. Lohifileet jäivät syömättä, kun kouristelu vatsassa paheni jokaisella lähes identtisesti. Mysteerinen symbioositauti vei voimat, mutta nyt olotila alkaa jo lähennellä normaalia. Ehkä Jeesus kosti meille, muuta selitystä ei voi keksiä.

Päivi ja suuri kultainen muna.