Tukholma kuvina

Mikä ei kuulu joukkoon?

Heja Sverige! osv.

Tampere-Helsinki-Tukholma-Helsinki-Hyvinkää-Helsinki-Lapinlahti. Tuntuu, että on kulunut paljon aikaa, vaikka edes viikkoa ei ole vierähtänyt. Lyhyessäkin ajassa näköjään ehtii vaikka mitä.

Aloitan alusta.

Tampereen elokuvajuhlat. Pressikortti on jännittävä asia. Kyseinen läpyskä avasi monenlaisia kokemuksia filkkareilla. ”Ainahan töitä saa tulla tekemään” oli kommentti, kun pokkana vakuuttelin juttukeikalle tuloa hieman tyyriiseen tapahtumaan. Tutkivaa journalismia harjoitimmekin Anselmin kera katsellen saamelaista musiikkitarjontaa, performanssia, elokuvia ja vapaata (humalahakuista) käyttäytymistä. Varsin mielenkiintoinen ilta. Muutoin poikkesimme katsastamassa suomalaisia musiikkivideoita, Helsingin 60-luvun underground meininkiä ja kansainvälisen sarjan kilpailuteoksia. Antoisaa oli, suosittelen tutustumista.

Tukholman risteily. Lievässä koomaolotilassa alkoi matka Tukholmaan. Parhaimmillani kolme kertaa kahden tunnin laivamatkalla oksennettuani, pelkäsin hieman matkapahoinvointia yli 24 tunnin laivaan sulloutumisen vuoksi. Ahdistukseni oli kuitenkin turha, sillä humala taisi keinuttaa enemmän mitä laiva. Vai liekö infosta pyydetty taskussa pyörinyt matkapahoinvointitabletti vaikuttanut psyykkisenä turvana. Täti selitti nimittäin hyvin painokkaasti tabletin olevan kolmiolääke, kun niitä punaviinin värjäämin hampain tiedustelimme. ”En mä oo mikään sekakäyttäjä” Ansku onneksi vakuutteli ja sininen purukalusto vakuutti naisen varmasti täysin.

Päivä Tukholmassa oli keväinen. Ruoho pilkisteli jo pientareilta ja narsissit kukkivat. Tuhkolmalaiset olivat trendikkäitä ja kaupunki viihtyisä. Säilynyt vanha arkkitehtuuri oli mahtavan näköistä, vanhat talot ja rakennukset kovin kauniita. Kävelimme kuusi tuntia pitkin ja poikin, syrjäisemmillä alueilla ja vanhassa kaupungissa, välillä poiketen mukaviin putiikkeihin. Ruotsia oli kiva kuunnella ja sitä jopa ymmärsikin. Oma kielitaito oli vain kovin ruosteessa, tack och hej tulivat automatiolla, muuten kyvyt suulliseen ilmaisuun olivat kovin rajoittuneet. Kuitenkin oli hienoa käydä, täytyy päästä uudelleen!

Takaisin laivalla tuli juotua muutama nestemäinen. Tunnelma oli nostattava ja kävinpä tanssimassa Hannan kanssa yhden valssinkin. Loppuillasta/yöstä meininki kehittyi hieman oudommaksi. Hengailin porukassa, jossa kaksi rakennusfirman omistajaa pestasivat minua kesätöihin. 15-vuotias lesbotyttö yritti iskeä, eikä uskonut, että olen kuusi vuotta vanhempi. Hänen serkkunsa puhui siveettömiä, ja ehdotimme hänelle hieman kasvamista, kunnes voi asioista puhua siihen sävyyn. 64-vuotias pappa Vaajakoskelta kertoi kuinka hän oli saanut alapäänsä toimimaan yrteillä. Poikamiehenä ikänsä ollut mies, kertoi syyksi ”Rakastan niin paljon naisia”. Hieno homma. Kyseinen äijä antoi minulle 100 kruunua, ilmeisesti koska oli vaikuttunut siitä, että opiskelin journalismia. En voinut kieltäytyä. Lopulta yritimme raksapoikien kanssa eksyttää teinejä, ja kuitenkin eksytin itseni kaikista. Hytin avaimeni ei ollut mukana, joten kuuntelin aulassa 30-vuotiaan porvoolaisnaisen elämäntarinaa, kuinka hän ei tunne oloaan kolmekymppiseksi. Seitsemältä menin ryskyttämään hytin ovea ja pääsin sisään. Yövieras supatti yläsängyllä salaisesti sähköpostiosoitettaan ja minä auoin päätäni kovaäänisesti yrittäen saada ihmisiä valvomaan. Nukuin kuitenkin kaksi tuntia ennen satamaan saapumista.

Helsinki-Hyvinkää. Laivasta noustuamme raahauduimme piknikille Kiasman takaisille portaille. Räkätimme keskenämme, niin että ohikulkijat varmastikin olivat onnellisia kulkiessaan juuri siitä ohitse. Lähijuna kuljetti meidät pian Hyvinkäälle. Päivällä en saanut unta, koska olin liian väsynyt. Nauroimme älyttömille jutuille varmaan tunnin verran. Illalla menimme edustavina katsomaan omakotitaloa kesäksi. Apatia iski hetkittäin, mutta talo oli loistava. VR sponsoroi meidät takaisin Hyvinkäälle, josta pornokaupan yläkerrassa uni vihdoin saavutti väsyneet matkaajat.

Aamulla uusi päivä kuljetti takaisin pääkaupunkiimme. Hyvinkää-Helsinki väli on yllättävän pitkä. Loisin nallekarkkikaupan takahuoneessa piilossa asiakkailta. Soitin raksapojille, mutta kesätyö olikin härski huijaus. Nauratti. Työhaastattelu Linnanmäellä meni suhteellisen hyvin, tosin lamaantunut fiilis oli aika tuntuva, ja vastasinkin yhteen kysymykseen viisaasti ”joo”, kunnes tajusin sen merkityksen. Pisteet kotiin.

Loistavan suuntavaistoni ansiosta kimppakyyti nouti minut paikasta x, ja matka jatkui kohti Kuopiota. Yllätyksekseni isä oli aktiivinen ja tuli hakemaan tytön illalla kotiin. Oma sänky tuntui taivaalliselta kohteelta tuona yönä.

Saamelaiset kaupungissa

Tänään pyörähdimme Anskun ja Teemun kanssa keskustorilla saamelaisten innoittamina. Lapin kansa oli valloittanut syrjäisimmän nurkan, jonne loikimme massiivisten lammikoiden ylitse. Kolme kotaa keskellä märkää Tamperetta näyttivät huvittavilta. Kodan liepeillä kaksi innokasta Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opiskelijaa yritti houkutella opintoihin Inarissa. Ei ehkä juuri nyt. Kahdessa muussa kodassa käristettiin poropaistia, ei ehkä sitäkään tähän hetkeen. Olisin halunnut jäädä kuuntelemaan kolmen papan viehättävää murretta, mutta ei olisi ollut ehkä kamalasti yhteistä puhuttavaa. Hienoa kuitenkin, että olivat matkanneet tuomaan meille ripauksen Lappia.

Varasin huomiselle parturiajan (joojoo, naiset käy kampaajalla). En ole varmaan yli viiteen vuoteen kyseisen ammattikunnan palveluita käyttänyt, joten odotan jo innolla kokemusta ja rentouttavaa hetkeä parturituolissa jotain aivovapaata lehteä selaten.

Viikko on taas vierähtänyt nopeasti. Tuntuu, että kevätkin tulee. Ainakin loska valloittaa kadut tehokkasti. Loma tulee tarpeeseen, Tukholmaan, jipii!

Mainostan vielä lopuksi opiskelijatovereitteni tuotoksena syntyvää festival newsiä, josta Anselminkin kyselemä juttu löytyy. Näin kirjoittavat tulevaisuuden toivot, olkaatte hyvät. http://www.uta.fi/festnews/2007/perjantai/index.shtml

sisarsuhteita ja elokuvaelämyksiä

Ei, en ole kuollut, vaikka blogini ei muutamaan päivään päivittynytkään! Olen taas suunnilleen elävien kirjoissa ja viihdyttänyt viime päivinä parhaimpani mukaan Oskaria. Sukulaisuussuhteet velvoittavat toisinaan ammatinvalinnan muuttamista hovinarrin ominaisuuteen.

Ei sillä, että olisi valittamista. Kivaa on ollut. Teimme perinteisiä sisarusjuttuja, kuten kävelimme jäällä, kiipesimme Pyynikin torniin, pelasimme nettipokeria (hävittiin kaikki rahat), söimme kakkua, valloitimme kaupungin ja kävimme elokuvissa. Hienoa aikaa kaikkiaan.

Leffassa tuimme riistoyhtiötä ja valitsimme massakamaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että Martin Scorsese on ansainnut Oscarinsa. The Departed oli hyvin vaikuttava. Pidin ja olen taas vakuuttunut DiCaprion taidoista näytellä. En niitä ole koskaan epäillytkään, hän vain kuuluu näyttelijäkaartiin, joiden kyseenalaistaiminen on peruskauraa vakio titanichiihaapullamössöbeibifeislällärilullari-mielipiteiden vuoksi. Ihan totta, miettikää nyt vaikka Johnny Deppiä, kuinka moni kyseenalaistaa herran, vaikka Jonkan päiväunissa esiintymisprosentti lienee aika korkea? Nicholson ja Damon tekevät myös mainion työn.

Kopioin juuri psykologian pdf-tiedostot muistitikulle. Huomenna olisi tentti. Ajattelin tehdä kvalitatiivisen tutkimuksen aiheesta, miten todennäköistä on päästä tuurilla läpi monivalintatentistä. Kerroin tuloksista myöhemmin. Tänään olisi ollut myös historian tentti, josta kuulin 15 minuuttia ennen sen alkua. Ajattelin suorittaa sen myöhemmin. Onneksi opiskelussa voi tehdä omia valintoja.

Tampereen filmifestivaalit alkoivat. Ensimmäinen lehti ilmestyi tänään, oma juttukin julkaistiin. Oli mukava kuulla positiivistakin palautetta. Voisi käydä katsomassa joitain näytöksiä ja hyödyntää vapaaliput. Tarjontaa ainakin riittää.

Vaalikone-ystävä vai vihollinen

IRC-Galleriassa toteutetut varjovaalit olivat ylittäneet Hesarin uutiskynnyksen. Perjantaihin mennessä annetut 14 000 ääntä luotsasivat kokoomuksen ja vihreät vaalivoittoon. Kolmanneksi ylsi keskusta. Henkilöistä eniten ääniä oli saalistanut näätä-Sauli. Tämäkö on nuorison todellinen kanta?

Äänioikeutettuja ovat kaikki yli 16-vuotiaat IRC-Galleriaan rekisteröityneet käyttäjät. Nuorille tulee tarjota heille läheisempiä tapoja esittää asioita, mutta onko sitten IRC-Galleria oikea paikka? Kuinka kattavan kuvan se antaa? En tuomitse, ihmettelen vain.

Vaalikoneisiin on helppo osallistua. Vastaaminen ei tosin aina ole niinkään helppoa. Varsinkin kun kysymyksiä on paljon, alkaa kiinnostus hiipua loppumetreillä. Vaihtoehdoista mikään ei oikein miellytä, jolloin lopulta rastittaminen alkaa toteuttaa ideologiaa "ihan sama". Kysymysten ja vastausten asettelun kanssa, voisi tarvita tulkkia. Selkeä asia kun voidaan muotoilla hyvin epäselväksi poliitikkojen jargoniksi.

Osallistuin erään puolueen sisäiseen vaalikoneeseen. Kysymyksiä ei ollut kuin noin 25, mutta määrä alkoi puuduttaa pitkien vastausvaihtoehtojen puolesta jo puolivälissä (omaa keskittymiskyvyttömyyttä?). Olin tutkaillut mahdollista ehdokasta jo ennakkoon ja yllätyin, kun hän oli kolmanneksi sopimattomin vaalikoneen perusteella. Tutkailin vastauksiamme (niitähän voi siis verrata keskenään, mitä itse ja mitä ehdokas on vastannut. Lisäksi ehdokas usein perustelee valintansa) ja olin entistä varmempi, että hän on pitkälti samoilla linjoilla kanssani. Useimmat eri vastaukset kun johtivat juuri tilanteista, joissa oli useita vaihtoehtoja/en osannut päättää/en ymmärtänyt/liikaa vaihtoehtoja, joista karsiminen tietysti loitonsi kammottavalla tavalla mielipiteitämme.

Vaalikoneisiin ei ole siis uskominen. Luulen, että niistä on apua, jos on aivan hakoteillä, mutta silloinkin täytyy olla vahvoja kantoja omista mielipiteistä ja arvoista. Vaalikoneet kyllä antavat lisäperspektiiviä, jos tietää mitä hakee. Tulosten vertailu voi olla hedelmällistä, kuten itselleni kävi.

Palatakseni IRC-Galleriaan, on ihan hauskaa, että nuoret otetaan huomioon. Galleriassa itsekin asioineena, juttujen taso ei aina ole kovin älyllistä. Tosikkotoimintaa harrastavat lähinnä itseään innolla esittelevät pimut, joille se on ehkä maailman oleellisin asia juuri siinä elämäntilanteessa. Kuinka tosissaan vaalikonetta on käytetty, jää vain arvailujen varaan. En väitä, että Gallerian käyttäjät olisivat pääasiassa tyhmiä tai näsäviisaita. Jos senioripuolue on saanut 17 ääntä, voidaan kuitenkin miettiä, ketkä äänet ovat antaneet.

Tosissaan tai ei, nuorten äänestyskäyttäytymistä ei kannata yleistää IRC-Galleriassa tehdyllä varjovaaleilla. Ei sitä kukaan väittänytkään, mutta menkää Pihtiputaan mummon housuihin. Vai hamettakohan hän vielä käyttää?

(Kaikkia kiinnostava tautietenemiskuvaus: Löysin eilen murskaantuneen ja puoliksi avautuneen panadolin. Söin sen. Olo on lievästi kohentunut. Sarja-aivastuksieni määrä tosin pääsisi varmasti jonnekin ennätysten kirjaan.)

V* tätä tautia

Luulin, että paranin. Ehei, tästä tämä lysti vasta alkaa. Lima kiertää päässä vuoristoradan lailla. Pikkuvasarat jyskyttävät silmissä ja elohopea on iloinen saadessaan työsarkaa mittarin sisuksissa. Mikä helvetin nairobikuume tämä oikein on? Varmaan se lintuinfluenssa rantautui vähän viiveellä tänne Tampereelle. Vilpposen likkaan. Not so nice.

Aina täytyy valittaa. Mutta, jos on syytä, niin se on mielestäni oikeutettua. Kätevä tapa on tietysti purkautua internetin blogi-sivuille, josta kukaan ei narinaa lue ellei todella ole aivan idiootti (niin, mitä ihmettä sä siellä kelaat?!)

Katsoin juuri Pirates of the Caribbean II (silmäni kiittävät). Ei ainakaan parempi, kuin ensimmäinen. Liian pitkä. Eikä Jack Sparrow´kaan ollut yhtä vetävä mitä ennen. Jaa, turhaan kai arvioin menneitä, so last season.

Vituttaa kun päivät ajelehtii hukkaan. Voisi edes lukea, mutta kun ei jaksa. Tännekin jollain ihme kyvyillä kirjoitan, riippuvuutta? En tunnusta. Vielä kun olisi kaikkea mukavaa tulossa, pelottaa, että jään ikuisesti pöpön hallintaan. Auttakaa!

Tule tule terve olo, älä tule sairas olo.

JK. Kuten ehkä huomasitte, oli pakottava tarve vaihtaa ulkoasua. Mielestäni sopii hyvin nudistitrampoliinin plompsahtelevaan hyppytuokioon viikunanlehti seuranaan. Samaa mieltä?

Lähdetkö kanssani kaukomaille?

Luin eilen ennen nukkumaanmenoa lehteä nimeltä Basso. Lehden teeman oli matkailu ja haastateltavina olivat muun muassa vinkeät kaverit Madventures ohjelmasta. Äijät kaikessa älyttömyydessään ovat mielestäni lopulta aika fiksuja sällejä.

"Matkustaminen kulttuurina ja harrastuksena on tietysti hedonista toimintaa, jolla pyritään saavuttamaan hyvä olo itselle, mutta se on myös oikeasti tärkeää maailmassa. Tällä hetkellä eletään sellaisia aikoja, että nyt jos koskaan pitäisi yrittää ymmärtää muita kulttuureja, ettei tulisi sivilisaatioiden sotaa. Mun mielestä matkustaminen on siinä mielessä hyvä hedonistinen harrastus, että siinä on viisastumisen ja positiivisen kasvun mahdollisuus. Se tuo toivon kipinää."

Tämän ja muiden viisauksien (ja ei-niin-älykkäiden juttujen) saattelemana vaivuin unten maille. Jutussa oli puhuttiin kohteesta, jonne kannattaisi matkustaa. Pian tämä kaukainen maa siintelikin jo unimaailmoissani. Oli lämmin, erikoinen ja mukava tunnelma. Olin onnellinen, että kerrankin lähdin matkaamaan kauas. Paikka oli eksoottinen ja miellyttävä.

"Kuubaan, ennenkuin Castro heittää ehkä kolmen päivän päästä lusikkansa nurkkaan."

Kuuba on tietenkin vastaus.
Kuka lähtee matkaseuraksi?!

Bakteerien vakioimijä

Eilen se iski. Outo tunne keuhkoissa. Kamala olo ja räjähdysmäinen kuume. Äiti pelotteli puhelimessa keuhkokuumeella, yritä siinä sitten ottaa rennosti pimeässä kämpässä yksinään. Kyllä sairastamisen tulisi tapahtua äitin valvovan silmä ja mustaherukkamehun läheisessä ympäristössä!

Aamulla kuume oli kuitenkin tiessään, päässä tosin hakkaa pieni kaivoskääpiölauma ja fiilikset on muutenkin aika erikoiset. Olen huomannut, että jos minulle nousee kuume, se tulee yhtäkkiä, kipuaa huippuunsa, mutta onneksi kestää vain hetken. Ehkä parempi näin.

Silti perusflunssien ja muiden virusperäisten tapausten sairastelu tympäisee. Jos jossain on aalto meneillään, käsi pystyyn niin pahat bakteerit tulevat pian tainnuttamaan sinut. Vaikka luulisi peruskunnon ja vitamiinivarantojen riittävän ehkäisyksi, se lienee turha toivo. No, kipeänä alkaa aina arvostamaan terveitä päivä taas hetkeksi.

Terveyttä kaikille!

Asiat kunniaan!

Kävin, näin, voitin. Nimittäin Kuopiossa, ystäviä ja hyvää seuraa. Oli mukava reissu. Extempore-matkat kunniaan! Henkassa oli leppoisaa ja sosiaalinen humala. Muutama tuttukin näkyi. Pidin privaattiperformanssia baaritiskin edessä ja haastattelin spektrestä intohimoisesti puhuvaa äijää. (se ei siis ole sama kuin spektri, vaan jokin USA:n sotatoimiin liittyvä lentokone?) Hieno ilta siis kokonaisuudessaan.

Eilen tulimme erittäin mukavan naisen kimppakyydillä. Kimppakyyditkin kunniaan! Vaikka matka sujui koomassa, auttoi rento rupattelu kivan ihmisen kanssa asiaa.

Kuopiossa oli lunta. Epistä. Täällä vain nimeksi. Silmäni myös avautuivat kotiseutuni kauneudelle. Ennen en oikein ole sitä osannut nähdä. Kuopio kunniaan! (olenpa ollut viime aikoina kovin nostalgisissa taustani arvostamis -fiiliksissä!)

Hommia riittää sopivasti ja ensi viikonlopullekin tekemistä. Nyt tosin ajattelin jopa pysyä Tampereella! Lauantaina menen teatteriin ja Oskari tulee sunnuntaina. Sisarussuhteet kunniaan! Onpas mukava odottaa tulevaa!

Menossa

Meen! Kuopioon! Tänään! Kokonainen viikonloppu Tampereella? Mitä se on?

Pakkasta

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä tälläisella ilmalla pipoa. Outoa porukkaa. Aamulla oli aika mainiot näkymät Tammerkosken yli tepastellessani. Sankka vesihöyry/sumu ajelehti joka puolella ja aurinko yritti pilkistää raoista. Kaunista.

Eestin kirjallisuuden luennoilla tuli kotoisa fiilis. Vierailijana oli Tallinnan yliopiston lehtori. Tampereen opettaja tosin hermostui, kun halusin käydä peruskurssin loppuun, vaikka sen voisi kai muutoinkin suorittaa. "Olet Eesti tüdruk" hän sanoi.

Eilen selaillessani kesävalokuvia tuli kesäkaipuu. Eteläisemmät elämykset kutsuvat jälleen. Töitä pitäisi taas hankkia, rasittavin aika vuodesta. "Hakemuksia saapui yli kaksisataatuhatta. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun." Toivottavasti näitä ei tule tänä vuonna liikaa.

Kirja, joka vaikutti

Tunnustan, luen hyvin vähän kirjoja. Kotona ollessani tempaisin ja tein saavutuksen. Kirjastossa kirja käveli käsiini, aivan oikeasti. Tiesin, mitä hain, mutta niin se vain tuli luokseni etsimättä. Tämä kirja on Daniel Quinnin Ishmael. Elämällä ei ole enää mitään merkitystä lukemani jälkeen.

Ihmisenä olemisen tuska kasvoi noin 99 prosenttiyksikköä kirjan luettuani. Ja häpeä. Häpeän myös itseäni, koska tiedän, etten koskaan ole sellainen kuin pitäisi. Älkää luulko väärin, tarina ei ole mitään ekojeesustelua tai muuta hippikamaa. Se on teoria siitä, miten ihmisten tulisi elää.

Kirjat ovat fiktiota. ( kaunokirjallisuus) Silti niillä voi olla pysäyttävä vaikutus. Se on uskomatonta ja siksi kiehtovaa. Ryhdyn tästä lähtien lukemaan enemmän. Vaikka toisaalta fiktiiviseen tekstiin uppoaminen voi olla turmiollista. Hyvä sanankäyttäjä voi kääntää pääsi tiellä, jota et olisi koskaan ajatellut. Onko se oikea?

Luen vähän, mutta taidan tavallisesti niinä harvoina hetkinä osua klassikoihin. Ainakin oman määritelmäni mukaisesti. Siksi suosittelen tätä elämystä teille kaikille. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja tuskan käsitteeseen pätenee sama loru. Kuulen mielelläni mitä mieltä te olitte, minä olen mykistynyt.

ikävää ja mukavaa

Teinpä tuossa viikon matkan Eestin maalle. Viime viikon maanantaina sattui nimittäin niin, että teräsmummoni Magda poistui ruumiillisesti keskuudestamme. 93-vuoden ikä on suhteellisen kunnioitettava saavutus. Elämä neuvostovallan alla, kahden sodan kokeminen, raskas fyysinen työ ja lasten kasvatus kielivät vahvasta naisesta, jonka sisu vei pitkälle. Terveyttäkin oli mummolle suotu, harvemmin mummo sairasti edes nuhaa. Omatoimisesti itsekseen maalla asuen eli hän elämänsä loppuun saakka. Toivottavasti olen noita geenejä perinyt paljon!

Vaikka matka tehtiinkin ikävissä merkeissä, oli se silti mukava irtiotto arjesta. Kuvailematon kaipuu ja tiedonjano toisesta puolestani valtasivat jälleen. Olotila on ajoittainen ja ennenkin vaivannut. Vanhemmaksi käydessä alkaa katsoa taustaansa eri tavalla. Kiinnostus syvenee ja arvostus kasvaa- tätä ei saa sivuuttaa ja heittää roskakoriin! Ennen ehkä vähän oudoksi ja toisaalta tavanomaiseksi koettu puoli on vaihtunut ylpeydeksi. Minulla on oma juttu. Haluan oppia, tietää, tuntea enemmän ja syvemmin!

Aina on jotain muuta. Aina voi keksiä jotain muuta. Siksi täytyy tehdä. Ajattelin eestin opintojen lisäksi, että minun tulee konkreettisesti käydä siellä enemmän. Oikeasti. Kaikki mukaan! Voin olla puolinatiivioppaan tapainen. Kesätyöt kiinnostaisivat, mutta palkkatason heikkous euroon nähden arveluttaa. Toisaalta, on kai sitä ennenkin oltu persaukisia (lue aina)!

Tampereelle palauduin sunnuntaina ja kokemus oli surrealistinen. Tömps. Onneksi olo meni ohi, turrutus iskee. Viikkoa piristivät eilinen ikuisuushengailupäivä Anskun kera ja Iinan yllärivierailu. Osallistuimme illalla pubivisaan, mutta harmiksemme joukkueemme kaksikätinen kääpiö ei pärjännyt mainitsemisen arvoisesti.

Paikallaanpysymisaste viikonlopun ylitse on kuitenkin niin matala, että ajattelin huomenna edetä jälleen, tällä kertaa Savon kukkeaan kuningaskuntaan.

Hyvää ystävänpäivää!

Suomesta helleparatiisi? -Ei kiitos.

Tulin aamulla surulliseksi lukiessani sanomalehteä. Ilmastonmuutoksen vähättely on lopetettava heti, sanoo pääministeri Vanhanen otsikossa. YK:n ilmastoraportin mukaan sadassa vuodessa maapallon ilmasto lämpenee todennäköisesti 1,8-4 astetta. Pohjoisten osien lämpeneminen on voimakkainta. Yläkanttiin arvioituna, Suomessa se saattaa tarkoittaa jopa 9 asteen elohopean nousua.

Eniten en ole surullinen uutisesta, vaan lähinnä siitä, kuinka asioihin havahdutaan vasta nyt. Puhetta on riittänyt, mutta asenne "ei se vielä" ja "kyllä sitä sitten ehtii" ei asiaa paljoa edistä. En sinänsä moiti valtion johtoa tai muita ylimpiä elimiä, vaan tunnen närkästystä kanssaeläjiäni kohtaan, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilmastonmuutos on nyt todistetusti 90 prosenttia ihmisen aiheuttamaa, joten on turha selitellä ”näin tule tapahtumaan joka tapauksessa”. Eero Heinäluoma kerää pointsit sanoessaan: ”Kansalaisena ajattelen omia lapsiani. Heidän tärkein viestinsä on se, että maa on luovutettava seuraaville sukupolville kohtuullisessa tilassa. Ihmisten on syytä ottaa vastuuta henkilökohtaisella tasolla”. Tiedän, tuntuu turhauttavalta ajatella, että voisi itse asialle jotain. Vanhat viisaat ovat jo sanoneet, että pienistä puroista muodostuu joki. Valveutuneisuutta ja vastuuta. Omien valintojen kautta ei välttämättä tule sankariksi, mutta voi osaltaan tehdä parhaansa.

Turhuudesta puheenollen. Tänään turhaillaan, ollaan kauniita ja ylpeitä. Vostokin vuosijuhlat tulevat olemaan varmasti mainiot. Punaviinit riinuksille ja menoksi!

Minä olen

Olen jono numeroita
-henkilötunnus
-pankkitili
-kirjastokortti
-asiakaskortit
-opiskelijanumero
...

Olen perheenjäsen
-lapsi
-tytär
-sisar
-isosisko
-esikoinen
...

Olen osa yhteiskuntaa
-opiskelija
-lakivelvoitteinen
-veronmaksaja
-äänestysikäinen
...

Olen velvollinen
-maksamaan laskut
-vastaamaan teoistani
-hoitamaan minulle kuuluvat tehtävät
...

Olen sosiaalisen verkoston jäsen
-opiskelijayhteisö
-kaverit
-ystävät
-tutut
-sukulaiset
-perhe
...