Kävin katsomassa tekemiäni asetuksia tänne ja huomasin olevani Afganistanilainen arkkitehti aikavyöhykkeenä luonnollisesti Kairo. Nice to know. Jännittäviä oletuksia Blogger tekee asiakkaistaan.
Pelottavaa, että tietokone tietää asioita ihmisistä. Tai ainakin välillä tuntuu siltä. Liittyessäni Facebookiin (Kyllä, minäkin, en tiedä miksi) ruudulle lävähti noin kymmenen kaverin/tutun naama! Mistä kone tiesi, että he ovat tovereitani! Karmivaa, kunnes tajusin heidän olevan messengerissäni ja ilmeisesti palvelu on kytköksissä msn:n toimintojen kanssa.
Kohta tietokone varmaan havaitsee mielialani ja kertoo miten tulisi toimia. Voisi alkaa vähän nyppimään.
Tämän viikon yhdeksän aamut alkavat jo tuntua. Lisäksi lihakset huutavat tuskaa liiallisesta liikunnan harjoittamisesta. Onneksi sentään pää tasoittui tuhansien ja tuhansien eilisten kuperkeikkojen jälkeen. Eteen ja taakse, eteen ja taakse..
27 September 2007
25 September 2007
Tuparit ja ylläri vieras
Tuparit olivat niinkin villit, että alakerran naapuri kävi valittamassa kahdesti. Sunnuntai päivällä kävimme kiltisti pesemässä heidän parvekkeeltaan punaviiniroiskeet ja kuuntelemassa moraalisaarnan. Naapurisopu säilyköön, kyseiset alkkilaiset muuttavat pian pois.
Lauantaina yllättävä ovikellon soitto 12 aikoihin sai meidät juuri heränneet hämilleen. Aussipoika Dublinin matkalta seisoi ovemme takana! Poika oli yhä kovin vaatimaton, mutta toivottavasti tyytyväinen visiittiinsä. Suomikuva tosin jäi varmasti hyvin suppeaksi, mutta aina ei voi ehtiä nähdä kaikkea.
Oli aivan mahtavaa, kun kaikki kokoontuivat yhteen jälleen. Onneksi on porukka, joka jaksaa raahautua ympäri Suomen keskittämään oleskelukykynsä yhteen kohteeseen!
Koulussa on mukavia kursseja, liikunnalliset harrastukset alkavat edetä taas ja kaikkea kivaa tiedossa. Syksykin on kovin lämmin ja kaunis.
Ensi viikonloppuna Turkuun, sitä seuraavalla viikolla Jyväskylään. Siistiä.
Lauantaina yllättävä ovikellon soitto 12 aikoihin sai meidät juuri heränneet hämilleen. Aussipoika Dublinin matkalta seisoi ovemme takana! Poika oli yhä kovin vaatimaton, mutta toivottavasti tyytyväinen visiittiinsä. Suomikuva tosin jäi varmasti hyvin suppeaksi, mutta aina ei voi ehtiä nähdä kaikkea.
Oli aivan mahtavaa, kun kaikki kokoontuivat yhteen jälleen. Onneksi on porukka, joka jaksaa raahautua ympäri Suomen keskittämään oleskelukykynsä yhteen kohteeseen!
Koulussa on mukavia kursseja, liikunnalliset harrastukset alkavat edetä taas ja kaikkea kivaa tiedossa. Syksykin on kovin lämmin ja kaunis.
Ensi viikonloppuna Turkuun, sitä seuraavalla viikolla Jyväskylään. Siistiä.
15 September 2007
Muutto
Huomenna saan vihdoin materiani uuteen pesääni. Kiva päästä järkkäilemään ja tuskailemaan kaiken turhan tavaran keskelle.
Koulua ensimmäinen viikko takana. Aika sujuvasti sujahti, sellaistahan se on, arkea, joka tulee selkäytimestä sen suurempia ponnisteluja vaatimatta. Tautikin taittui, siitä olen kovin onnellinen.
Kämppä pitäisikin saada järjestettyä viikossa, sillä viikonloppuna päjähtää ja juhlistus uuden kommuunin asukkaista näkee päivänvalon. Onhan tässä jo pari viikkoa oltukin kuivin suin!
Koulua ensimmäinen viikko takana. Aika sujuvasti sujahti, sellaistahan se on, arkea, joka tulee selkäytimestä sen suurempia ponnisteluja vaatimatta. Tautikin taittui, siitä olen kovin onnellinen.
Kämppä pitäisikin saada järjestettyä viikossa, sillä viikonloppuna päjähtää ja juhlistus uuden kommuunin asukkaista näkee päivänvalon. Onhan tässä jo pari viikkoa oltukin kuivin suin!
10 September 2007
Irlanti, Guinness ja Guinness
30.8. Torstai
Joukko naisia istuu Ryanairin terminaalissa yläkerran kahviosta anastamansa voiklöntin kanssa käytävällä. (tuorejuusto adoptoitiin turvatarkastuksessa) Vastapäinen lapsi yrittää puhua jotain, mutta isä heittelee lasta vain ilmaan. Lento on myöhässä ja alkaa sataa.
Joukko naisia on yhtäkkiä Dublinissa, jossa bussikuski lähtee juoksemaan viidenkympin seteli kourassaan ja tuo onneksi vaihtorahat kohta takaisin. Majapaikkana oleva hostelli näyttää lämminhenkiseltä ja saman tien aiemmin kaupunkiin saapunut toveri Simon tupsahtaa ilmoille. Yhteinen huone on akvaario, jonka yksi seinä on lasinen (käytävälle päin).
Joukko naisia löytää itsensä pubista, jossa tarjoilija suosittelee ottamaan Guinnessit sanoin "Guinness is healthy". Naiset ja Simon uskovat naista ja toteuttavat hänen ohjettaan koko matkan ajan.
Yöllä Annu tapaa puolialastomana huonetoverimme "Pedron", jonka karvainen olemus on espanjalaistaustaan nähden varmaankin normaali.
31.8. Perjantai
Joukko naisia (ja Simon) istuu fiinillä aamupäiväkahvilla James Joycessa ja yksi syö räkäisesti omaa muffinssiaan sormin laukustaan. National Galleryssa on suuret hissit, jotka muistuttavat avaruussukkuloita. Päiväguinneksilla Annu sai apilankuvan vaahtoon.
Illalla Temple Barissa natiivimies yrittää selvittää Sussulle, mistä tietää Guinnessin olevan laadukasta-kun vaahtorinkula seuraa tuoppia alas asti. Indeed!
1.9. Lauantai
Joukko naisia (ja Simon) tälläytyy ja vetää perseet. Irkkupubissa yhteistunnelma menee katosta läpi. Vanhat ja nuoret ovat samaa väkeä, säkkipilli tuo perinteisen lisämausteen hyvän livebändin soundiin ja kaikki laulavat yhdessä coverbiisejä. Guinness virtaa ja mieli on korkea. Tämä on jotain, mitä meillä Suomessa ei ole.
Yöllä tapaamme Pedron, joka reissultansa tullessaan innostuu ottamaan kuvia Päivistä naamanpesulla. "I just want to take pictures of my finnish friends!"
2.9. Sunnuntai
Joukko naisia (ja Simon) ovat krapula-aterialla O´Neillsissa. Räjähdysvaara on suuri, mutta he tilaavat jälkiruuaksi Guinnekset. Yhden naisen Bulmers (tuttujen kesken Plumbers) kaatuu pöydälle ja muut äyskäröivät sitä tuopinalusilla. Televisiossa näkyy peli, josta paikalliset ovat kiihkeästi odottaneet. Hurling muistuttaa jalkapalloa, pesäpalloa, jääkiekkoa ja oikeastaan kaikkia pallopelejä. Jätämme pelin ja etenemme kahvilaan.
Dublin Castle on liian suuri ponnistus, mutta toteamme sen pihalla, että Jeesuksella on poreallas. Simonin lähtö on lähellä ja joukko hajaantuu. Päivi ja Sussu taivaltavat Phoenix Parkiin, joka Euroopan suurimpana puistona todella on sitä (puiston ympäri kiertää 10 kilometrin aita). Puiston läheisyydessä korkea muistomerkki saa päät sekaisin optisella harhalla, ja juoksemme pois rikospaikalta.
Ottelu on päättynyt ja ajamme Luasilla (paikallinen ratikka) hostellille. Onneksi suunta on eri kuin faneilla. Hostellilla odottaa yllätys nimeltä Simon, joka siirsi lentonsa seuraavalle päivälle. Uusi kämppiksemme on Aussi Ciarán, jonka rauhallisuudesta voisi rakentaa maailmanrauhan.
3.9. Maanantai
Joukko naisia ja Ciarán (tuttavien kesken poika) ottavat bussin ja lähtevät seikkailemaan maakuntaan. Simon palasi Leedsiin. Maaseudulla näkyi lampaita, lehmiä ja hevosia. Kohteemme nimi oli Trim ja siellä oleva Trim Castle ensimmäinen etappimme. Linna oli vaikuttava, etenkin vessasysteemi, josta vieraat kävivät tarkistamassa ulosteen laadun (vaalea-ei hyvä, tumma-hyvä, ei kannata vetää kotona jatkossa, niin vieraat tietävät tulla oikeaan aikaan kylään!)
Linnakierroksen jälkeen lähdimme pyhiinvaellukselle etsimään kohdetta, josta Ciarán oli kuullut. Kävelimme noin neljä kilometriä, kunnes kaksi jäsentä luovutti ja jäi pellolle istumaan. Muut jatkoivat kävelyä ja löysivät matkalta Elviksen cd:n ja lasten leluistuimen. Lopulta kolme sankaria liftasi bussin kyytiin, jonka kuski ajoi määränpäästämme tietämättä meitä lähemmäksi paikkaa x. Kiltti kuski. Natiivi kaivinkonemies ei myöskään tiennyt kohdetta "I just work here". Hän tiedusteli Dublinin yöelämästä ja ohjasi meidät kysymään nauvoa läheisen talon Ladylta. Lady ei katsonut soveliaaksi avata ovea, mutta hänen koiransa oli mukava. Jatkoimme kävelyä.
Vihdoin saavuimme raunoille, jotka osoittautuivat Bective Abbeyn jäämistöksi. Jahkailimme aikamme portin ulkopuolella, sillä alue oli lehmien laidunmaana ja miinoitettu lehmän paskalla. Ryöminne pikkuportista sisään ja paikalla olevat miehet toivottivat meidät tervetulleiksi. Palatessamme yritimme päästä miehien kyytiin, mutta se ei ollut sallittua, koska kyseessä oli valtion auto (viehän poliisikin monenlaisia kansalaisia vaikka minne!?). Siisipä liftasimme takaisin mm. tietyömaalla, maailman kapeimmalla tiellä ja jonkun pihan edessä. Lopulta saimme kyydin naiselta, joka sanoi liftaamisen olevan Irlannissa hyvin harvinaista. Lisäksi hän suositteli vuokraamaan auton, jotta olisimme päässeet tornille (jota siis etsimme) , mutta onhan meillä jalat!
Trimissä soitimme kahdelle puuttuvalle, jotka olivatkin sattumoisin samaisen pubin sisällä, jonka edessä seisoimme. Tämän jälkeen vietimme liquid picnicin ja yksi jäsen kävi puskavessassa ja hankki omituisia pieniä takiaisia sukkahousuihinsa.
Joukko naisia päätyi illalla pubiin. Joimme pojan kanssa Guinnessia. Suihkulähteessä oli vaahtoa ja pidimme omat vaahtobileet keskellä katua. Ihmiset katsoivat ja ottivat kuvia. Lähdimme, koska lause "Lähdetään ennen kuin poliisi tulee!" sai meidät pelkäämään virkavaltaa liikaa. Vaahdon heitteleminen oli joka tapauksessa mahtavaa.
4.9. Tiistai
Joukko naisia hyvästeli aamulla pojan ja lähti kaupunkiin naisistelemaan. Kaupoissa oli tavaraa ja kaduilla ihmisiä niin, että yksi katosi. Kävimme porhokahvilassa ja parin tunnin päästä eksynyt lammas käveli puolen miljoonan kaupungissa sattumalta vastaan!
Joukko naisia löysi itsensä illalla Howthin pienestä kalastajakylästä. Purjehduskilpailu, meri ja auringonlasku (ja pussi-Guinness) tekivät joukon onnelliseksi. Fish and Chips maistuivat siellä paremmilta, kuin kaupungissa. Ainakin ranskikset olivat tuhat kertaa paksumpia (=parempia). Kaupunki tummui ja näimme miljoonia spidereita porteissa. Vaelsimme leikkipuistoon, jossa oli jännittäviä vempeleitä. Tähtitaivas oli täydellinen ja tähdenlento antoi aihetta toiveeseen.
Yöllä jännityksen hetket tiivistyivät kommunikaatio-ongelmaiseen respatyöntekijään, joka toisti repeatilla"Tomorrow, eleven o´clock" kun halusimme tavaramme baggage roomista. Toinen patu ymmärsi tarpeemme paremmin ja luikimme alakertaan. Marcus Grönholm ajoi rallia ja baba yritti tehdä tuttavuutta.
5.9. Keskiviikko
Joukko naisia yöpyi helvetillisissä olosuhteissa lentokentällä. Yksi joukosta jäi matkaamaan maailmalle, muut palasivat Tampereelle. Tampereella oli melkein talvi.
---------
Matkan jälkeen sairastin heti perään angiinan, joka oli kamalinta ikinä. Hallusinaatiot kuumehoureissa pelottivat itseänikin. Nyt olen lähes toimintakunnossa ja ensimmäinen vierailu yliopistolla tehty. Uudessa huoneessani on patja ja verhot (ja Anskun kamoja). Tavarat olisivat ihan kiva bonus, mutta onhan sitä eletty jo kuukausi jos toinenkin näin.
Joukko naisia istuu Ryanairin terminaalissa yläkerran kahviosta anastamansa voiklöntin kanssa käytävällä. (tuorejuusto adoptoitiin turvatarkastuksessa) Vastapäinen lapsi yrittää puhua jotain, mutta isä heittelee lasta vain ilmaan. Lento on myöhässä ja alkaa sataa.
Joukko naisia on yhtäkkiä Dublinissa, jossa bussikuski lähtee juoksemaan viidenkympin seteli kourassaan ja tuo onneksi vaihtorahat kohta takaisin. Majapaikkana oleva hostelli näyttää lämminhenkiseltä ja saman tien aiemmin kaupunkiin saapunut toveri Simon tupsahtaa ilmoille. Yhteinen huone on akvaario, jonka yksi seinä on lasinen (käytävälle päin).
Joukko naisia löytää itsensä pubista, jossa tarjoilija suosittelee ottamaan Guinnessit sanoin "Guinness is healthy". Naiset ja Simon uskovat naista ja toteuttavat hänen ohjettaan koko matkan ajan.
Yöllä Annu tapaa puolialastomana huonetoverimme "Pedron", jonka karvainen olemus on espanjalaistaustaan nähden varmaankin normaali.
31.8. Perjantai
Joukko naisia (ja Simon) istuu fiinillä aamupäiväkahvilla James Joycessa ja yksi syö räkäisesti omaa muffinssiaan sormin laukustaan. National Galleryssa on suuret hissit, jotka muistuttavat avaruussukkuloita. Päiväguinneksilla Annu sai apilankuvan vaahtoon.
Illalla Temple Barissa natiivimies yrittää selvittää Sussulle, mistä tietää Guinnessin olevan laadukasta-kun vaahtorinkula seuraa tuoppia alas asti. Indeed!
1.9. Lauantai
Joukko naisia (ja Simon) tälläytyy ja vetää perseet. Irkkupubissa yhteistunnelma menee katosta läpi. Vanhat ja nuoret ovat samaa väkeä, säkkipilli tuo perinteisen lisämausteen hyvän livebändin soundiin ja kaikki laulavat yhdessä coverbiisejä. Guinness virtaa ja mieli on korkea. Tämä on jotain, mitä meillä Suomessa ei ole.
Yöllä tapaamme Pedron, joka reissultansa tullessaan innostuu ottamaan kuvia Päivistä naamanpesulla. "I just want to take pictures of my finnish friends!"
2.9. Sunnuntai
Joukko naisia (ja Simon) ovat krapula-aterialla O´Neillsissa. Räjähdysvaara on suuri, mutta he tilaavat jälkiruuaksi Guinnekset. Yhden naisen Bulmers (tuttujen kesken Plumbers) kaatuu pöydälle ja muut äyskäröivät sitä tuopinalusilla. Televisiossa näkyy peli, josta paikalliset ovat kiihkeästi odottaneet. Hurling muistuttaa jalkapalloa, pesäpalloa, jääkiekkoa ja oikeastaan kaikkia pallopelejä. Jätämme pelin ja etenemme kahvilaan.
Dublin Castle on liian suuri ponnistus, mutta toteamme sen pihalla, että Jeesuksella on poreallas. Simonin lähtö on lähellä ja joukko hajaantuu. Päivi ja Sussu taivaltavat Phoenix Parkiin, joka Euroopan suurimpana puistona todella on sitä (puiston ympäri kiertää 10 kilometrin aita). Puiston läheisyydessä korkea muistomerkki saa päät sekaisin optisella harhalla, ja juoksemme pois rikospaikalta.
Ottelu on päättynyt ja ajamme Luasilla (paikallinen ratikka) hostellille. Onneksi suunta on eri kuin faneilla. Hostellilla odottaa yllätys nimeltä Simon, joka siirsi lentonsa seuraavalle päivälle. Uusi kämppiksemme on Aussi Ciarán, jonka rauhallisuudesta voisi rakentaa maailmanrauhan.
3.9. Maanantai
Joukko naisia ja Ciarán (tuttavien kesken poika) ottavat bussin ja lähtevät seikkailemaan maakuntaan. Simon palasi Leedsiin. Maaseudulla näkyi lampaita, lehmiä ja hevosia. Kohteemme nimi oli Trim ja siellä oleva Trim Castle ensimmäinen etappimme. Linna oli vaikuttava, etenkin vessasysteemi, josta vieraat kävivät tarkistamassa ulosteen laadun (vaalea-ei hyvä, tumma-hyvä, ei kannata vetää kotona jatkossa, niin vieraat tietävät tulla oikeaan aikaan kylään!)
Linnakierroksen jälkeen lähdimme pyhiinvaellukselle etsimään kohdetta, josta Ciarán oli kuullut. Kävelimme noin neljä kilometriä, kunnes kaksi jäsentä luovutti ja jäi pellolle istumaan. Muut jatkoivat kävelyä ja löysivät matkalta Elviksen cd:n ja lasten leluistuimen. Lopulta kolme sankaria liftasi bussin kyytiin, jonka kuski ajoi määränpäästämme tietämättä meitä lähemmäksi paikkaa x. Kiltti kuski. Natiivi kaivinkonemies ei myöskään tiennyt kohdetta "I just work here". Hän tiedusteli Dublinin yöelämästä ja ohjasi meidät kysymään nauvoa läheisen talon Ladylta. Lady ei katsonut soveliaaksi avata ovea, mutta hänen koiransa oli mukava. Jatkoimme kävelyä.
Vihdoin saavuimme raunoille, jotka osoittautuivat Bective Abbeyn jäämistöksi. Jahkailimme aikamme portin ulkopuolella, sillä alue oli lehmien laidunmaana ja miinoitettu lehmän paskalla. Ryöminne pikkuportista sisään ja paikalla olevat miehet toivottivat meidät tervetulleiksi. Palatessamme yritimme päästä miehien kyytiin, mutta se ei ollut sallittua, koska kyseessä oli valtion auto (viehän poliisikin monenlaisia kansalaisia vaikka minne!?). Siisipä liftasimme takaisin mm. tietyömaalla, maailman kapeimmalla tiellä ja jonkun pihan edessä. Lopulta saimme kyydin naiselta, joka sanoi liftaamisen olevan Irlannissa hyvin harvinaista. Lisäksi hän suositteli vuokraamaan auton, jotta olisimme päässeet tornille (jota siis etsimme) , mutta onhan meillä jalat!
Trimissä soitimme kahdelle puuttuvalle, jotka olivatkin sattumoisin samaisen pubin sisällä, jonka edessä seisoimme. Tämän jälkeen vietimme liquid picnicin ja yksi jäsen kävi puskavessassa ja hankki omituisia pieniä takiaisia sukkahousuihinsa.
Joukko naisia päätyi illalla pubiin. Joimme pojan kanssa Guinnessia. Suihkulähteessä oli vaahtoa ja pidimme omat vaahtobileet keskellä katua. Ihmiset katsoivat ja ottivat kuvia. Lähdimme, koska lause "Lähdetään ennen kuin poliisi tulee!" sai meidät pelkäämään virkavaltaa liikaa. Vaahdon heitteleminen oli joka tapauksessa mahtavaa.
4.9. Tiistai
Joukko naisia hyvästeli aamulla pojan ja lähti kaupunkiin naisistelemaan. Kaupoissa oli tavaraa ja kaduilla ihmisiä niin, että yksi katosi. Kävimme porhokahvilassa ja parin tunnin päästä eksynyt lammas käveli puolen miljoonan kaupungissa sattumalta vastaan!
Joukko naisia löysi itsensä illalla Howthin pienestä kalastajakylästä. Purjehduskilpailu, meri ja auringonlasku (ja pussi-Guinness) tekivät joukon onnelliseksi. Fish and Chips maistuivat siellä paremmilta, kuin kaupungissa. Ainakin ranskikset olivat tuhat kertaa paksumpia (=parempia). Kaupunki tummui ja näimme miljoonia spidereita porteissa. Vaelsimme leikkipuistoon, jossa oli jännittäviä vempeleitä. Tähtitaivas oli täydellinen ja tähdenlento antoi aihetta toiveeseen.
Yöllä jännityksen hetket tiivistyivät kommunikaatio-ongelmaiseen respatyöntekijään, joka toisti repeatilla"Tomorrow, eleven o´clock" kun halusimme tavaramme baggage roomista. Toinen patu ymmärsi tarpeemme paremmin ja luikimme alakertaan. Marcus Grönholm ajoi rallia ja baba yritti tehdä tuttavuutta.
5.9. Keskiviikko
Joukko naisia yöpyi helvetillisissä olosuhteissa lentokentällä. Yksi joukosta jäi matkaamaan maailmalle, muut palasivat Tampereelle. Tampereella oli melkein talvi.
---------
Matkan jälkeen sairastin heti perään angiinan, joka oli kamalinta ikinä. Hallusinaatiot kuumehoureissa pelottivat itseänikin. Nyt olen lähes toimintakunnossa ja ensimmäinen vierailu yliopistolla tehty. Uudessa huoneessani on patja ja verhot (ja Anskun kamoja). Tavarat olisivat ihan kiva bonus, mutta onhan sitä eletty jo kuukausi jos toinenkin näin.
26 August 2007
Paljon enemmän kuin kesäkaverit
Kolme on jo joukosta pois. Kesäkymmeniön vahvuus kutistuu jatkuvasti ja neljän päivän päästä kuihtuu olemattomiin. Paljon jää hyvää muistoihin. Mahtavaa, että on porukka, jonka kanssa voi olla, asua ja jakaa päivittäisen elinolotilan ja enemmänkin. Arkea ja juhlaa. Hyvät piirteet kompensoivat huonot ja lopputuloksena toisen hyväksyminen on osoitus todellisesta ystävyydestä. Kiitos siis tästä kesästä teille, rakkaat! Ilman teitä, olisin vain vähän ja vajaa.
23 August 2007
Ajan maksimikäyttöaste
Miten tämä aika voi mennä niin nopeasti? Onneksi sentään ehtii tapahtua paljon, niin saa vastinetta kuluneille vuorokausille, tunneille ja minuuteille.
Eestin matkalta palattuamme tarpeeksi pitkä vieroittautumisaika bileistä kesti lauantaihin. Suunnistimme Rose Gardeniin, jonka teknojytke houkutteli osan vaihtamaan viereiseen Svengiin. Illassa ei juuri erikoista tapahtunut, joskin kotimatka oli hauska-mitä muuta nyt yöllisestä Helsingistä ja yöbussista (eli kanssakulkijoista) voi olettaa!
Maanantaina olin jopa aktiivinen käyden lenkillä ensimmäistä kertaa miesmuistiin. Uudessa ympäristössä samoilu on vain turhan vaikeaa kaltaiselleni suuntavaistottomalle, joten luovutin aika pian kerrostalojen keskipihoilla seikkailtuani.
Tiistai-iltana tutustuimme meneillään olevaan Art goes kapakka -tapahtuman anteihin Kuudennella linjalla. Lauteilla tempoi Brightboy. Baari oli viihtyisä ja hassua oli, kun tunnistin bändin kosketinsoittajan koulu-Vernan poikaystäväksi. (Eikö?)
Keskiviikkona sovittu möyhyilta sujui möyhyisissä tunnelmissa. Parasta illassa oli juustoleipä sekä päälledupatut Lord of the rings videot youtubesta. Yllättävä lässyviesti edelläkin mainitulta rumikselta tyrmistytti täysin öisissä möyhytunnelmissa.
Tänään menestyksemme filmitähtinä ei aivan toteutunut, sillä Ganes-elokuvan ennakkonäytös osoitti, että avustajan rooli voi olla hämmentävän pieni. Suuria emme toki kuvitelleetkaan. Leffa oli menevä, joskaan ei aivan Jussi-tasoa. Hengailupäivä keskustassa jatkui lounastaen ja kahvitellen. Helikin liittyi seurueemme vahvistukseksi. Ja jottei rahanmeno olisi loppunut seinään, päätimme mennä uudestaan leffaan. Sanoihan jo vanha sananlaskukin, että "kaksi elokuvaa päivässä pitää mielen virkeänä"! Hinnasta viis -komedia oli sopivan kepeä ja sai meidät innostumaan rikkaan miehen siivellä eläjän elämästä. Se tosin voisi olla henkisesti hieman raskasta. Audrey Tatou on silti aika suloinen. Tämän jälkeen kokeilimme korkokenkiä Aleksi13:sta ja totesimme niillä kävelemisen olevan hyvin vaikeaa. Loppuhuipennuksena menimme Storyvillen terasille siemailemaan fiinisti viiniä.
Huomenna hinaan osan kamoista Tampereelle. Illaksi takaisin Taiteiden yöhön. Tosin launtainen työpäivä rajoittaa juhlinnat minimiin. Harmi kyllä. Ensi viikko menee varmasti siivillä ja perjantaina kiidämme kohti Irlannin vehmaita nurmia. Sitten alkaakin muuttoruljanssi ja totutteleminen arkielämään. Onneksi ennen sitä on vielä monta päivää!
Eestin matkalta palattuamme tarpeeksi pitkä vieroittautumisaika bileistä kesti lauantaihin. Suunnistimme Rose Gardeniin, jonka teknojytke houkutteli osan vaihtamaan viereiseen Svengiin. Illassa ei juuri erikoista tapahtunut, joskin kotimatka oli hauska-mitä muuta nyt yöllisestä Helsingistä ja yöbussista (eli kanssakulkijoista) voi olettaa!
Maanantaina olin jopa aktiivinen käyden lenkillä ensimmäistä kertaa miesmuistiin. Uudessa ympäristössä samoilu on vain turhan vaikeaa kaltaiselleni suuntavaistottomalle, joten luovutin aika pian kerrostalojen keskipihoilla seikkailtuani.
Tiistai-iltana tutustuimme meneillään olevaan Art goes kapakka -tapahtuman anteihin Kuudennella linjalla. Lauteilla tempoi Brightboy. Baari oli viihtyisä ja hassua oli, kun tunnistin bändin kosketinsoittajan koulu-Vernan poikaystäväksi. (Eikö?)
Keskiviikkona sovittu möyhyilta sujui möyhyisissä tunnelmissa. Parasta illassa oli juustoleipä sekä päälledupatut Lord of the rings videot youtubesta. Yllättävä lässyviesti edelläkin mainitulta rumikselta tyrmistytti täysin öisissä möyhytunnelmissa.
Tänään menestyksemme filmitähtinä ei aivan toteutunut, sillä Ganes-elokuvan ennakkonäytös osoitti, että avustajan rooli voi olla hämmentävän pieni. Suuria emme toki kuvitelleetkaan. Leffa oli menevä, joskaan ei aivan Jussi-tasoa. Hengailupäivä keskustassa jatkui lounastaen ja kahvitellen. Helikin liittyi seurueemme vahvistukseksi. Ja jottei rahanmeno olisi loppunut seinään, päätimme mennä uudestaan leffaan. Sanoihan jo vanha sananlaskukin, että "kaksi elokuvaa päivässä pitää mielen virkeänä"! Hinnasta viis -komedia oli sopivan kepeä ja sai meidät innostumaan rikkaan miehen siivellä eläjän elämästä. Se tosin voisi olla henkisesti hieman raskasta. Audrey Tatou on silti aika suloinen. Tämän jälkeen kokeilimme korkokenkiä Aleksi13:sta ja totesimme niillä kävelemisen olevan hyvin vaikeaa. Loppuhuipennuksena menimme Storyvillen terasille siemailemaan fiinisti viiniä.
Huomenna hinaan osan kamoista Tampereelle. Illaksi takaisin Taiteiden yöhön. Tosin launtainen työpäivä rajoittaa juhlinnat minimiin. Harmi kyllä. Ensi viikko menee varmasti siivillä ja perjantaina kiidämme kohti Irlannin vehmaita nurmia. Sitten alkaakin muuttoruljanssi ja totutteleminen arkielämään. Onneksi ennen sitä on vielä monta päivää!
18 August 2007
Pärnu ja paluu
Matkakertomukset osa II
Mummolan kautta kipaistuamme jatkoimme Eesti-touriamme Pärnuun, tuohon pieneen, mutta idylliseen kylpyläkapunkiin Länsirannikolla. Kaupunki oli todellakin suhteellisen minimalistinen, vaikkakin kaunis ja sympaattinen. Kiertelimme päivän keskustan vanhassa kapungissa ja mahtavan suurella biitsillä. Kahviloiden tarjontaan tutustuttiin intohimoisesti mielessä tietenkin 5 kilon projekti.
Ennen iltaan organisoitumista nukuimme hostellilla puolen tunnin päikkärit, sillä varauksella, että huonetta olisi käytetty muuhunkin kuin tavaroiden säilytykseen, jos sattuisi vaikka eksymään viettämään laadukasta yöaikaa muille nurkille. (Olipa pitkä lause, Wahlsten tykkäisi) Ruokailimme keskiaikaisessa luostariravintolassa, jossa ajanhenkisesti pukeutunut miestarjoilija vakuutti asiakaspalvelutason olevan myös Tallinnan ulkopuolella miinuksen puolella. Linssikeitto oli kuitenkin hyvää ja miljöö miellyttävä, joten huono tarjoilijakokemus ei pilannut illallista. Viimeisen ehtoollisen jälkeen pyörähdimme kahvilassa, jossa romanttinen sadekuuro ropautti terassin kattoon tahtia. Mahan toiminnasta huolehtiaksemme suuntasimme kahviloinnin jälkeen Rolling Beer- baariin. Otimme seuraavaksi projektiksemme Rolling Ensemblen sponsorisopimuksen laatimista paikan kanssa, olihan kolleegamme Rolling Stones päässyt jo useaan otteeseen seinien koristukseksi. Tuopit olivat järkyttävän isoja ja halpoja. Tunnelma leppoisa siihen asti kun keski-ikäinen eestiläinen mies alkoi neuvomaan meitä shakin ja tammen peluussa. Puuttuminen oli häiritsevää ja lopulta hänen lauottua fiksun neuvon "Älä koskaan opeta ystäviäsi häviämään, tai sinulla ei ole enää ystäviä" otimme terävät Vana Tallinnat ja lähdimme jatkamaan matkaamme.
Pyörimme keskustassa ja ihmettelimme minne kaikki ihmiset olivat joutuneet. Ostimme siiderit ja istuimme keskustan pääkadulla omille jutuille räkättäen. Lopulta päätimme kokeilla onneamme erään yökerhon suhteen. Paikka ammotti tyhjyyttään kello 23, mutta noin tunnin päästä koko kaupunki näytti tulleen juhlimaan kyseiseen kohteeseen. Rikas fiilis jatkui baarissa, joka vaikutti eksponentiaalisesti kasvavaan humalakäyrään. Pian olimmekin Annun kanssa perusturbot ja sosiaalinen kommunikointiaste oli huipussaan. Puhuin eestiä varmaan enemmän kuin ikinä, fiksuimpia juttuja tietenkin. Juttelin myös italialaisten poikien kanssa, jotka sain tarjoamaan vodkapaukut. Rennosti noin viiden minuutin päästä olinkin jo jonkun eestiläisen pojan kanssa juttusilla, jolle yritin selvittää serkun lapsen sukulaisuussuhteen nimeämisdilemmaa. Että kiitti vaan paukuista italianot! Eestiläinen poika vaikutti hyväntuuliselta ja rennolta (arviointiasteikkona hieman sumentuneet ja pehmenneet aivot). Pojalla oli märät hiukset ja kohteliaasti totesin niiden olevan ällöttävät. Jossain vaiheesa Annu ja alankomaalainen poika yllättivät kontaktin ja valomerkkikin napsahti ikuisuudelta kestäneen baariretken jälkeen.
Ulkona satoi ja hyvissä jatkomeiningeissä yritin syöksyä johonkin autoon, kunnes käsitin etten oikeasti mahdu kyytiin. Tilalle tulikin taksi ja Annu ja alankomaalainen lähtivät mukaan, koska eivät uskaltaneet päästää eksymistaipumuksia omaavaa päissään olevaa likkaa yksin seikkailulle. Taksi oli meille halpa, kun ymmärsimme olla hiljaa maksun aikana. Paikka oli kerrostalokommuuni, jossa oli vihreät seinät. Mankasta soi trance ja pojat joivat kahvia keittiössä. Asunnossa asuvat tytöt olivat olleet nukkumassa, mutta tulivat kammioistaan pian ulos roiskeläppäminihameissa pyörien. Nopea palautuminen unikoomasta bileisiin! Tunnelma oli vähän kuollut ja päättelimme lähtemisen olevan ehkä hyvä ajatus. Lopulta meidät työnnettiin ovesta rappukäytävään (rento meininki) ja ulos päästyämme tyypit kehtasivat heittää vettä ikkunasta niskaan! Epäilyttävää toimintaa. Aloitimme vaelluksen epätoivoisin mielin, koska taksimatka oli tuntunut ikuisuudelta eikä meillä ollut mitään käsitystä missä olimme. Kartta ei ulottunut paikalle, eikä 118 ottanut vastaan kysyäksemme eestin taksinumeroa (jonka talteen ottamista Annu yritti jankuttaa itse taksissa, mutta luulin hänen tarkoittavan taksin katolla olevaa numeroa). Taivalsimme märillä kaduilla ilman kenkiä, minä, alankomaalainen ja Annu. Vastaantullut nainen kertoi suunnan olevan oikea ja lopulta olimme keskustaan vievällä sillalla. Sillan toisella puolen meidät pysäytti ulkomaalaisten poikien auto, jotka etsivät tietä jolla juuri olimme. Hyppäsimme kyytiin parin korttelinvälin ajaksi ja vihdoin hostelli näkyi jo edessämme.
Aamulla huomasin kamerani hävinneen ja päättelimme sen jääneen viimeisen matkapätkän autoon. Uskomaton tuuri, ensin kännykkä Ilosaareen 100 metrin matkalla viimeisenä iltana, nyt sama homma. So long, canon. Huomasimme myös alankomaalaisen salaperäisesti kadonneen huoneestamme, josta olimme onnellisia. Purkaudeuimme ennätysnopeasti hostellista ja menimme aamubrunssille tuttuun kahvilaan. Syöksyimme bussiin ja matka kului puolikoomassa maaten ja ajatukset pahanolon vastaisiin ajatuksiin keskittäen. Enkelikiharainen pikkupoika viereisessä penkillä oivalsi kielellä naksuttelun ihmeellisen maailman onneksi vasta Tallinnan keskustan liepeillä. Bussista selvittyämme suunnistimme laivaan, joka heilui kovin paljon. Onneksi sivusuunnassa, sillä muutoin elämä olisi voinut olla hyvin hyvin huono. Terminaalissa jo katsoimme rentojen tyyppien joukottaista laivan valtaamista, kunnes tajusimme heidän olevan paluumatkalla Szigetistä. Sinne voisi tähdätä ensi elokuussa. Karaoke viihdytti jälleen ja matka sujui kohtalaisen hyvin. Loppuajasta viihdytin Annua näyttämällä Einsteinilta, koska tuuli niin paljon että tukka lähti päästä.
Reissaaminen kyllä hyvin mukavaa ja eestiläinen semi-identiteettini taas vahvistui hengaillessani "toisessa kotimaisessa". Arki alkaa ahdistaa, mutta onneksi tänään on bileet. Miten tästä kesästä voi koskaan toipua?
Mummolan kautta kipaistuamme jatkoimme Eesti-touriamme Pärnuun, tuohon pieneen, mutta idylliseen kylpyläkapunkiin Länsirannikolla. Kaupunki oli todellakin suhteellisen minimalistinen, vaikkakin kaunis ja sympaattinen. Kiertelimme päivän keskustan vanhassa kapungissa ja mahtavan suurella biitsillä. Kahviloiden tarjontaan tutustuttiin intohimoisesti mielessä tietenkin 5 kilon projekti.
Ennen iltaan organisoitumista nukuimme hostellilla puolen tunnin päikkärit, sillä varauksella, että huonetta olisi käytetty muuhunkin kuin tavaroiden säilytykseen, jos sattuisi vaikka eksymään viettämään laadukasta yöaikaa muille nurkille. (Olipa pitkä lause, Wahlsten tykkäisi) Ruokailimme keskiaikaisessa luostariravintolassa, jossa ajanhenkisesti pukeutunut miestarjoilija vakuutti asiakaspalvelutason olevan myös Tallinnan ulkopuolella miinuksen puolella. Linssikeitto oli kuitenkin hyvää ja miljöö miellyttävä, joten huono tarjoilijakokemus ei pilannut illallista. Viimeisen ehtoollisen jälkeen pyörähdimme kahvilassa, jossa romanttinen sadekuuro ropautti terassin kattoon tahtia. Mahan toiminnasta huolehtiaksemme suuntasimme kahviloinnin jälkeen Rolling Beer- baariin. Otimme seuraavaksi projektiksemme Rolling Ensemblen sponsorisopimuksen laatimista paikan kanssa, olihan kolleegamme Rolling Stones päässyt jo useaan otteeseen seinien koristukseksi. Tuopit olivat järkyttävän isoja ja halpoja. Tunnelma leppoisa siihen asti kun keski-ikäinen eestiläinen mies alkoi neuvomaan meitä shakin ja tammen peluussa. Puuttuminen oli häiritsevää ja lopulta hänen lauottua fiksun neuvon "Älä koskaan opeta ystäviäsi häviämään, tai sinulla ei ole enää ystäviä" otimme terävät Vana Tallinnat ja lähdimme jatkamaan matkaamme.
Pyörimme keskustassa ja ihmettelimme minne kaikki ihmiset olivat joutuneet. Ostimme siiderit ja istuimme keskustan pääkadulla omille jutuille räkättäen. Lopulta päätimme kokeilla onneamme erään yökerhon suhteen. Paikka ammotti tyhjyyttään kello 23, mutta noin tunnin päästä koko kaupunki näytti tulleen juhlimaan kyseiseen kohteeseen. Rikas fiilis jatkui baarissa, joka vaikutti eksponentiaalisesti kasvavaan humalakäyrään. Pian olimmekin Annun kanssa perusturbot ja sosiaalinen kommunikointiaste oli huipussaan. Puhuin eestiä varmaan enemmän kuin ikinä, fiksuimpia juttuja tietenkin. Juttelin myös italialaisten poikien kanssa, jotka sain tarjoamaan vodkapaukut. Rennosti noin viiden minuutin päästä olinkin jo jonkun eestiläisen pojan kanssa juttusilla, jolle yritin selvittää serkun lapsen sukulaisuussuhteen nimeämisdilemmaa. Että kiitti vaan paukuista italianot! Eestiläinen poika vaikutti hyväntuuliselta ja rennolta (arviointiasteikkona hieman sumentuneet ja pehmenneet aivot). Pojalla oli märät hiukset ja kohteliaasti totesin niiden olevan ällöttävät. Jossain vaiheesa Annu ja alankomaalainen poika yllättivät kontaktin ja valomerkkikin napsahti ikuisuudelta kestäneen baariretken jälkeen.
Ulkona satoi ja hyvissä jatkomeiningeissä yritin syöksyä johonkin autoon, kunnes käsitin etten oikeasti mahdu kyytiin. Tilalle tulikin taksi ja Annu ja alankomaalainen lähtivät mukaan, koska eivät uskaltaneet päästää eksymistaipumuksia omaavaa päissään olevaa likkaa yksin seikkailulle. Taksi oli meille halpa, kun ymmärsimme olla hiljaa maksun aikana. Paikka oli kerrostalokommuuni, jossa oli vihreät seinät. Mankasta soi trance ja pojat joivat kahvia keittiössä. Asunnossa asuvat tytöt olivat olleet nukkumassa, mutta tulivat kammioistaan pian ulos roiskeläppäminihameissa pyörien. Nopea palautuminen unikoomasta bileisiin! Tunnelma oli vähän kuollut ja päättelimme lähtemisen olevan ehkä hyvä ajatus. Lopulta meidät työnnettiin ovesta rappukäytävään (rento meininki) ja ulos päästyämme tyypit kehtasivat heittää vettä ikkunasta niskaan! Epäilyttävää toimintaa. Aloitimme vaelluksen epätoivoisin mielin, koska taksimatka oli tuntunut ikuisuudelta eikä meillä ollut mitään käsitystä missä olimme. Kartta ei ulottunut paikalle, eikä 118 ottanut vastaan kysyäksemme eestin taksinumeroa (jonka talteen ottamista Annu yritti jankuttaa itse taksissa, mutta luulin hänen tarkoittavan taksin katolla olevaa numeroa). Taivalsimme märillä kaduilla ilman kenkiä, minä, alankomaalainen ja Annu. Vastaantullut nainen kertoi suunnan olevan oikea ja lopulta olimme keskustaan vievällä sillalla. Sillan toisella puolen meidät pysäytti ulkomaalaisten poikien auto, jotka etsivät tietä jolla juuri olimme. Hyppäsimme kyytiin parin korttelinvälin ajaksi ja vihdoin hostelli näkyi jo edessämme.
Aamulla huomasin kamerani hävinneen ja päättelimme sen jääneen viimeisen matkapätkän autoon. Uskomaton tuuri, ensin kännykkä Ilosaareen 100 metrin matkalla viimeisenä iltana, nyt sama homma. So long, canon. Huomasimme myös alankomaalaisen salaperäisesti kadonneen huoneestamme, josta olimme onnellisia. Purkaudeuimme ennätysnopeasti hostellista ja menimme aamubrunssille tuttuun kahvilaan. Syöksyimme bussiin ja matka kului puolikoomassa maaten ja ajatukset pahanolon vastaisiin ajatuksiin keskittäen. Enkelikiharainen pikkupoika viereisessä penkillä oivalsi kielellä naksuttelun ihmeellisen maailman onneksi vasta Tallinnan keskustan liepeillä. Bussista selvittyämme suunnistimme laivaan, joka heilui kovin paljon. Onneksi sivusuunnassa, sillä muutoin elämä olisi voinut olla hyvin hyvin huono. Terminaalissa jo katsoimme rentojen tyyppien joukottaista laivan valtaamista, kunnes tajusimme heidän olevan paluumatkalla Szigetistä. Sinne voisi tähdätä ensi elokuussa. Karaoke viihdytti jälleen ja matka sujui kohtalaisen hyvin. Loppuajasta viihdytin Annua näyttämällä Einsteinilta, koska tuuli niin paljon että tukka lähti päästä.
Reissaaminen kyllä hyvin mukavaa ja eestiläinen semi-identiteettini taas vahvistui hengaillessani "toisessa kotimaisessa". Arki alkaa ahdistaa, mutta onneksi tänään on bileet. Miten tästä kesästä voi koskaan toipua?
15 August 2007
Tallinnassa
Annun kanssa olemme vaeltaneet pitkin kaupunkia kaksi päivää. Tavoitteena 5 kiloa neljässä päivässä on varmasti suhteellisen helppo saavuttaa tällä ruokailumäärällä. Kätevää, kun ei tarvitse koko ajan ajatella rahaa. (Vaikka sekin olisi tietysti toisaalta ihan suotavaa) Tallinnan vanha kaupunki on kyllä aina yhtä kaunis. Viulunsoittaja katolla -tunnelma päivällä oli aika hieno kokemus monien talojen yläpuolella.
Illaksi menemme maalle mummolaan ja huomenna jatkamme Pärnuun. Tuntuu kotoisalta olla taas täällä. Pitäisi omaksua uskottavampi puhetapa, niin saisi ehkä jopa epänihkeämpää palvelua. Luulen kyllä, ettei se ole siitä edes kiinni.
Hikeä pukkaa, mutta on ihanaa kun on kesä. Tallinnassa.
Illaksi menemme maalle mummolaan ja huomenna jatkamme Pärnuun. Tuntuu kotoisalta olla taas täällä. Pitäisi omaksua uskottavampi puhetapa, niin saisi ehkä jopa epänihkeämpää palvelua. Luulen kyllä, ettei se ole siitä edes kiinni.
Hikeä pukkaa, mutta on ihanaa kun on kesä. Tallinnassa.
13 August 2007
10.8
Kahdeksan päivän työputkesta selvisin suhteellisen vähin henkisin traumoin. Sen jälkeiset kaksi vapaapäivää olikin sitten hyvä hyötykäyttää totaaliseen irrottautumiseen Linnanmäen ympäristöstä.
Torstaina tapasin erään basistin, johon törmäsin Kuopiossa ollessani. Kävelimme ympäri Helsinkiä, kunnes tyyppi salaperäisesti johdatti minut kotiinsa. Yritin lukea kynttilän valossa Charles Bukowskia (?), kunnes ymmärsin, että oli aika lähteä. Läpinäkyvyys oli hieman liian selkeää ja väärä hajuvesi viimeisen tuomion kirves.
Meilahdesta tylysti karattuani koin oloni taas turvatuksi oman porukan keskuudessa Ruttopuiston uumenissa. Beatrootin ja snägärin kautta suunnistimme torstai-illan humussa Lostariin. Nopea turbokänni saavutti joukkomme pian ja tunnelma hipoi katon discopalloa. Mensan jäsenkortilla itsensä esitellyt + 60 äijä änkesi pöytäämme ja yritti tehdä vaikutuksen Annuun, joka oli hänen mielestään joukostamme kaikkein älykkäin. ”Sen näkee silmistä” totesi äijä ja kertoi myös mielellänsä pussaavansa Annua, jos olisi 40 vuotta nuorempi.
Tanssiluolan rytmistä kaikkosimme Annun kanssa yläkerran uhkapelien maailmaan, josta voittoa ei kylläkään herunut. Tapasimme norjalaisia poikia, joiden kanssa juttu luisti. Saimme kutsun allasbileisiin ja vastavuoroisesti mainostimme Linnanmäkeä vierailukohteeksi.
Pilkun lähestyessä bongasimme kaksi nuorta miestä paikkaan nähden ehkä junteimmalla kommentilla ”Ootteks te pari?” Pojat kielsivät, mutta kertoivat olevansa bändikavereita, sekä kommentoimalla meitä ihkuiksi. Imartelusta huolimatta lähdimme painelemaan ulos, jossa Hanna ja Iina olivat hyvällä temmolla järjestämässä jatkoja Kämp-hotelliin kolmen limaisen suomenruotsalaisen kanssa. ”Är du från Swerige?” ”Nej, vi är från Esbo.” -pohjaisen keskustelun jälkeen päätimme turvautua bändipoikiin.
Treenikämppäjatkot osoittautuivat hauskoiksi. Tosin rumpalin urani voi olla vaakalaudalla, niitä on nimittäin ihan pirun vaikea soittaa! Kotiin matkatessa naurettiin metron muut matkustajat varmaan hermoromahduksen partaalle, mutta hauskaa oli.
-----13.8
Kuuden päivän loma! Huomenna roadtrippaamaan Eestiin Annun kanssa! Sain muuten myös tapaamisehdotuksen rumalta kitaristilta. Flaksi käy, mutta ei ihan oikeisiin kohteisiin. Too shame.
02 August 2007
Kotona
On hauskaa, kun kilometrin päässä keskustasta voit nähdä lehmiä laitumella. Näin meillä Lapinlahdella. Kotona käyminen on virkistävää. Liian mukavaa. Tuli heti ikävä, kun lähdin. Mietinkin, vieroittuukohan kodista koskaan kokonaan?
Tapahtui paljon muutakin, kuin lehmien käyskentelyä laitumella. Tein juttukeikan Kuopioon, jossa haastateltavalla oli mukanaan puoli vuotias vauva. Haastattelun aikana vauva sai rintamaitoa muutamaan otteeseen ja vaipatkin tuli vaihdettua. Ostin kaupungista myös uuden puhelimen ja mietin monestikohan tämän nokialaisen saa viedä huoltoon seuraavien kahden vuoden aikana.
Vietimme äidin kanssa kulttuuripäivän kotipitäjällä. Poikkesimme galleriakahvilassa ja taidemuseossa katsastamassa Kaj Stenvallin näyttelyn Ankat, ankat. Stenvallin nokkakaverithan ovat tuttuja sieltä sun täältä, mutta näyttely teki lopullisen vaikutuksen. Stenvall on todellinen taiteilija (ihan jiillä), jonka teokset ovat monikerroksellisia, tulkinnallisia ja puhuttelevia. Kannattaa poiketa ennen lokakuuta!
Uinti oli osa päiväohjelmaa ja Valkeisen lampi vielä puhdas. Mahtavaa, että luonnonvesissä voi toistaiseksi uiskennella! Yritin opetella kroolaamaan, hemmetin raskasta!
Viikon mittaisen lomani tarkoitukseni oli pitää taukoa tuopin heiluttelusta, mutta toisin kävi. Rokin passasin, mutta oheisbileet Kuopiossa olivat kosteahkot. Tein tuttavuutta musiikki-ihmisten kanssa. Mainostin yhtyettämme ja rollasin erään basistin kanssa leikkipuistossa. Hänen käsityksensä yhteisrollauksesta olivat rankemmat, mitä normaalisti. Mutta on tietenkin hyvä, että rollaukseen sisältyy myös haasteita. Bändipakujatkot Henkan liepeillä olivat jännittävät, joskin yksi jamppa ei lämmennyt sievästi tehdylle kasalle. Hermostuneen aggressiivinen kaveri heitti kasan tekijät ulos pakusta. Aika epärentoa.
Paikalle sattui muuan poika, josta johtui seikkailuni Kuopion ääreisosiin. ”Pyöräilimme” kahdestaan pyörällä, jossa ei ollut tarakkaa. Tai siis ajoimme vain alamäet, joka oli tietenkin vielä turvallisempaa. Tarkistin jälkeenpäin kohteen etäisyyden keskustasta,
Aamulla kyytini etsi minua tunnin. Pääsin kuitenkin kotiin.
Paluu Helsinkiin, ja saman tien muutto Itäkeskukseen sujuivat sekavissa tunnelmissa. Olen jo hieman toennut, mutta on outoa kun asiat muuttuvat niin nopeasti.
Viidestään kolmiossa -elämä on rullannut ihan hyvin. Työputkesta on jäljellä vielä kuusi päivää. Yritän jaksaa. Harmittaa, että aina kun tapaa jonkun järkevän ihmisen, ei näe sitä enää koskaan. Päätinkin tänään, että taidan ottaa jonkun ruman ja lihavan. Jälkimmäisiä luulisi ainakin tilastojen mukaan olevan tarjolla.
P.s. Laittakaa numeroitanne tietoisuuteeni, niin saatte paikan uudesta SIM-kortistani!
24 July 2007
JEEJEE.
JEE. Seitsemän päivän loma!
JEE. Kotiin!
JEE. Puhelinelämän paluu!
JEE. Pitkään nukkuminen ja lapsista vieroittuminen!
JEE.
JEE. Kotiin!
JEE. Puhelinelämän paluu!
JEE. Pitkään nukkuminen ja lapsista vieroittuminen!
JEE.
20 July 2007
Turbosynttärit
45 minuuttia ennen vuorokauden vaihtumista sain nallekarkkisateen päälleni ja kauniin kortin käteeni. Ennen sitä omatoimisesti vaadin orjatarta tekemään synttäridrinkin ja kello 12 aloitin itsenäisesti laulamaan onnitteluhymniä itselleni. (huomion kalastelua?)
Bileet jäivät kävijämäärältään hieman alle keskitason, mutta ylimääräisvieraat piristivät arkeamme muumioitumalla vilttiin ja tekemällä taikatemppuja. Turbokänni ja omat festarit paisuivat villeiksi ja yllättävä käänne tapahtui noin kello kahden aikaan, jolloin saimme fiksun idean lähteä keskustaan baariin.
Kyyti oli ehkä toisille liian raju, ja baarin edustan tolpan takainen hallitsematon bulimia yllätti yhden turbokänniläisen. Juhlat jatkuivat silti Baarikärpäsessä, jossa pelasin ensimmäistä kertaa blackjackia ja jossa monet babat yrittivät himoitella viattomia naisia tanssimaan.
Jatkot vyöryivät mukavan taksikuskin kyydillä Pasilaan, jossa äänijänteitä koettelivat etenkin Ultra Bran ja Riston ikihitit. Nukkumaan ei ehditty kuin hetki, ja matka jatkui kohti päivän seikkailuja.
Tavoitteemme mennä stadikalle uimaan kariutui mummoalkkarivalintoihin. Sen sijaan lähetyimme perusmammojen valtaamaa Hakaniemen toria, jossa letut ja kahvi paransivat viimeisenkin krapulaisen seikkailijan. Tämän jälkeen jatkoimme Töölönlahden rantaan, perusspurgunukkumamestaan, jossa kyklooppisilmäsorsa yritti lähennellä useasti reviirilleen rantautuneita muukalaisia. Eväistä ei linnulle irronnut ja hän päätti lopulta lentää ikuisuusmatkan lahden toiselle puolen. Näimme rannassa myös luonnon helman vessaa käyttäneet saksalaiset ja hyvällä urheilijaimagolla varastautuneen lenkkeilevän Vernan.
Rannasta jalkauduimme kohti seuraavaa etappia raitiovaunun aiheuttaessa semimatkapahoinvointia. Kävimme syntymäpäivälounaalla ravintola Bali-Haissa (mielenkiintoinen nimi), jossa vauva heitteli tavaroita lattialle. Iso-Roballa piipahdimme myös kirppiksillä ja DTM:ssä seuraavilla syntymäpäiväkahveilla.
Kaiken tämän superaktiviteetin jälkeen lähestyimme kohti mälmin kymmeniöä, jossa onnelliset seikkailijat vihdoin puhdistuivat saunan höyryissä limaisesta spurguolomuodostaan. Loistava synttäripäivä! Nyt univeloittuneena on hienoa aloittaa neljän päivän työputki. Kunnes koittaa 7 päivän loma ja Savon maakunnan kutsuhuuto!
Jk. Pahoittelen asianosaisilta bileisiin epäkutsumista ja yhteydenottokyvyttömyyttä-saan puhelimen käyttööni ensi viikolla!
Bileet jäivät kävijämäärältään hieman alle keskitason, mutta ylimääräisvieraat piristivät arkeamme muumioitumalla vilttiin ja tekemällä taikatemppuja. Turbokänni ja omat festarit paisuivat villeiksi ja yllättävä käänne tapahtui noin kello kahden aikaan, jolloin saimme fiksun idean lähteä keskustaan baariin.
Kyyti oli ehkä toisille liian raju, ja baarin edustan tolpan takainen hallitsematon bulimia yllätti yhden turbokänniläisen. Juhlat jatkuivat silti Baarikärpäsessä, jossa pelasin ensimmäistä kertaa blackjackia ja jossa monet babat yrittivät himoitella viattomia naisia tanssimaan.
Jatkot vyöryivät mukavan taksikuskin kyydillä Pasilaan, jossa äänijänteitä koettelivat etenkin Ultra Bran ja Riston ikihitit. Nukkumaan ei ehditty kuin hetki, ja matka jatkui kohti päivän seikkailuja.
Tavoitteemme mennä stadikalle uimaan kariutui mummoalkkarivalintoihin. Sen sijaan lähetyimme perusmammojen valtaamaa Hakaniemen toria, jossa letut ja kahvi paransivat viimeisenkin krapulaisen seikkailijan. Tämän jälkeen jatkoimme Töölönlahden rantaan, perusspurgunukkumamestaan, jossa kyklooppisilmäsorsa yritti lähennellä useasti reviirilleen rantautuneita muukalaisia. Eväistä ei linnulle irronnut ja hän päätti lopulta lentää ikuisuusmatkan lahden toiselle puolen. Näimme rannassa myös luonnon helman vessaa käyttäneet saksalaiset ja hyvällä urheilijaimagolla varastautuneen lenkkeilevän Vernan.
Rannasta jalkauduimme kohti seuraavaa etappia raitiovaunun aiheuttaessa semimatkapahoinvointia. Kävimme syntymäpäivälounaalla ravintola Bali-Haissa (mielenkiintoinen nimi), jossa vauva heitteli tavaroita lattialle. Iso-Roballa piipahdimme myös kirppiksillä ja DTM:ssä seuraavilla syntymäpäiväkahveilla.
Kaiken tämän superaktiviteetin jälkeen lähestyimme kohti mälmin kymmeniöä, jossa onnelliset seikkailijat vihdoin puhdistuivat saunan höyryissä limaisesta spurguolomuodostaan. Loistava synttäripäivä! Nyt univeloittuneena on hienoa aloittaa neljän päivän työputki. Kunnes koittaa 7 päivän loma ja Savon maakunnan kutsuhuuto!
Jk. Pahoittelen asianosaisilta bileisiin epäkutsumista ja yhteydenottokyvyttömyyttä-saan puhelimen käyttööni ensi viikolla!
18 July 2007
Huh huh ihan mielettömät fiilikset!
(oikeasti kirjoitettu 16.7)
Tuli sitten hankittua ikuinen univelka. Tunti nukuttua elämää viime yönä, sitä edellisenä reipas kolmetuntinen. Oli sen arvoista. Ilosaari on yhä paras festivaali ikinä!
PMMP, Risto ja Disco Ensemble, herrajumala että voi olla ehkä laadukkainta elämässä! Uutta musiikkia ja jännittäviä keikkafiilareita. Tiktakin keikalla letkajenkkaa yleisömassan murskaten, Rjd2 hengailua hyvissä meiningeissä. Hyviä elämyksiä kaikkiaan.
Ravileirinnässä on aina hyvä meininki, niin nytkin. Rollailtiin ikuisesti ja varioitiin uusia nintendosoundeja omien beatboxaajien tahdittamina. Käteeni teipattu maasta löytynyt puolikas ananas kelpasi monelle. Leirissämme eli suklaamonni, joka katosi aika ajoin. Hämmentävä gallup ”tissit vai perse” yllätti monen kanssafestaroijan. (perse voitti). Tavattiin Jeesus, joka tervehti opetuslapsiaan aina iloisesti. Viimeisen yön rumpunuotiobileet jatkuivat ikuisesti ja olivat tunnelmalliset. Samaisena yönä onnistuin hävittämään kännykkäni
13 July 2007
01 July 2007
Kotelokooma
Oli mökki, kaksi hullua ihmistä ja muita normaalin oloisia. Kaikki joivat juomia, jotkin saavuttivat T-Rex -kännin, toiset turbokännin, osa siltä väliltä. Hevospooloa ihmisillä, rollailua ympäriinsä, sujorollauksen käsite, sieraintaidetta, kasahyökkäyksiä, teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnajalat ja tequilapullon jälkeinen laivan uppoaminen. Oma kiva on hyvä asia ja mökillä on aina mukavaa. Aina ei voi tavoittaa samaa aaltopituutta, mutta ehkä erilaisuus on just hyvä juttu. Semikuolema kolkuttelee, mutta huomenna tulee rakastaa taas kaikkia himokkaita lapsia innokkaasti.
Subscribe to:
Posts (Atom)