Jkl-Lappari

Täällä on talvi! Mahtavaa. Jotain hyötyä, että on pohjoisemmasta kotoisin!

Jyväskylässä vietetty viikonloppu oli huippu! Olen alkanut tykätä idyllisestä pikkukaupungista yhä enemmän sieltä muuton jälkeen. En ehkä muuttaisi toistaiseksi takaisin, mutta mukava siellä on käydä!

Oli ihanaa nähdä Ellua ja Hannaa. Jutella ja oleskella. Lauantaina Joonas liittyi seuraan ja portsari ei päästänyt Ellua omalla passilla sisään. Mentiin sitten toisesta ovesta samaiseen baariin, eikä papereita edes kysytty. Aika uskomatonta toimintaa. Joonaksen saksalaiset kaverit yhtyivät myös seurueeseen. Pitkät hujoppihäiskät olivat aika nihkeitä, mutta Lena hauska. Ilta eteni Timeen, jossa soitettiin outoa musaa. Haastateltiin randomtyyppejä ja dansailtiin. Tuttujakin näkyi.

Huomenna otan itseäni niskasta ja kirjailen muutaman esseen tapaisen. Yritys on ainakin suuri.

Matkaan lähden

LUNTA! JYVÄSKYLÄÄN!

Vapautunut fiilis

Pikkujouluista toivuttiin ansioituneesti eivätkä naapuritkaan olleet yhtä aktiivisia yhteydenotoissa kuin viimeksi. Hauskinta oli, kun porukka sammui outoihin asentoihin jatkojen jatkoksi, Ossi lainattu hammasharja kädessä.

Elämä sai uuden käänteen, kun alitajuntaa rassannut esseen palautus siirtyi ensi vuodelle. Kyllä Jyrki Jyrkiäisellä on tilanteet hallussa! Nyt voi siis elää vapautuneesti piiitkään! Ajattelin toteuttaa ideologiaa heti perjantaina matkustamalla Jyväskylään. Sunnuntaina mahdollisuus edetä lumiseen Pohjois-Savoon on hyvin houkutteleva ja kun kyyti kotiin on luvattu, en ehkä voi kieltäytyä.

Viikon aikana olen käynyt kaksi kertaa elokuvissa. Perjantaina katsastettiin Musta Jää ja eilen 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Em. aiheesta tietämättömänä filmi oli aika yllättävä. Varmasti palkintonsa ansainnut, mutta melko rankka.

Ulkona paistaa aurinko. Näyttää ihan vähän talvelta. Onneksi tästä ilmatilasta pääsee nauttimaan jopa ikkunan välityksellä, toimituksen arki rajoittuu tietokoneen ruudun aktiiviseen tuijottamiseen.

Tragedian alku

Toiset ajattelee, toiset toteuttaa. Mielen sairautta on vaikea nähdä tai ymmärtää. Hankala ajatella itsensä tilanteeseen, jossa ei ole ollut.

Kuitenkin ahdistaa jo etukäteen kuukausikaupalla huutavat lööpit, psykologien ja muiden asiantuntijoiden kommentit, spekulointi, vertailu, omaisien liimailu tapetille, ylipäätään kysymykset, joihin ei ole vastauksia.

Tämäkin päivä, 7.11., jää elämään ikuisesti. Poltetaan kynttilöitä, mutta valitettavasti se ei poista pahuutta maailmasta.

Hengitys höyryää

Lumi teki toisen iskun. Toivottavasti pysyvän.

Eilen pyörähdin Turussa juttukeikalla. Haastateltava 16-vuotias oli kovin huvittava teititellessään aluksi. Sanoin ettei tarvitse. En jäänyt illaksi, kerrankin järkevä.

Nurmon matka peruuntui myös. Pyhäinpäivän viikonloppu vaihtui varsin rauhalliseksi. Nauhoitettiin tänään enkun radiohaastattelua Hesessä. Paikalla ollut spurgu vaahtosi kaikkien mannejen lähettämisestä kaasukammioon. Rentoja asiakkaita.

Illalla kävelin hautausmaalle. Kaukaisimmassa nurkassa ihastellessani kaukana näkyvää kaupunkia sammuivat kaikki valot. Massiivinen sotaveteraanien muistoristi näytti yhtäkkiä uhkaavalta. Pimeään tottui ja kynttilämeri näytti vielä kauniimmalta. Kotiin palatessa pakkanen nipisteli poskia.

Koodaaja

Olen laittanut juttuja ja kuvia verkkolehteen kello yhdeksästä lähtien. Pokspoks. Tälläistäkö on koodaajan elämä?

Aurinko pilkistää sälekaihtimien raoista, mutta kun astun ulos yliopiston rakennuksesta vastassa on sysimusta ympäristö. Hiukan masentavaa.

Ällöttää, kun jotkut lääppii julkisesti koko ajan!

Kuopiossa

Elämä jäi uinumaan kotikonnuille.

Kuopio ei nukkunut. Siellä tapahtui. Vieläpä +1 tuntia ekstraa.

Porvarisoinnin ollessa syksyn teema, jatkoimme sitä treffatessamme Hannan ja Iinan kaupungilla.
"Mun pitäis käydä ostamassa Anttilassa sukkahousut"
"Joo, käydään vaan, mä voisin ostaa digikameran"
Perusostos päivässä pitää mielen virkeänä. Nyt yritän olla kadottamatta uutta ystävääni.

Päiväkaljalla nähtiin Janne. Pipetöinti saattoi unohtua hetkeksi kirjastonhoitajien visioita kehitellessä. Kansallisarkiston luidenhoitaja. Iinalla tulee olemaan mahtava tulevaisuus!

Illalla kaupunki oli täynnä tuttuja. Mukavuus ja ahdistus.

Ja uskomaton sattuma. Edellisen Kuopioreissun "randompyöräjatkotsatkilometriäkeskustastamukava"-poika oli myös siellä. Minun piti mennä moikkaamaan, mutta. Miksi ei koskaan tee asioita, kun ne ovat käden ulottuvilla?
Harmitti.

Mistä tietää, jos ei ota selvää? Miksi ihmiset eivät voi olla kiusaantumatta? Mistä johtuu, että poika ja tyttö eivät voi ensioletukselta olla kavereita?

Harmittaa vähän vieläkin.

Oli silti huisia. Ansku kantoi drinkkejä nenän eteen ja juotti hikkaongelmaista kaataen juomat rinnuksille. Risto tanssitti ja kaikki kivoimmat ilmestyivät Henkkaan yllättäen.

Sunnuntaina lapsivaunussa todistimme, kuinka tarramyyrä on helppo irroittaa seinästä. Kriminaalilapset. Konduktöörin olisi pitänyt ojentaa.

Se on normaalielämä taas moi. Tosin ensi viikonlopun aikomukset OLLA TAMPEREELLA saivat Turku-Seinäjoki suunnan. Ehkä. Haastattelu ja pakolliset bileet. En kai mä muuten menisi. Enpä.

Kuten kuvasta näkyy kulutimme iltamme
oikeasti näin.
Yritän vain huijata, että oli jotain meininkejä.

Kuvakooste

Rokkituparit

Den första visit at Turgu

Haalaripellet Approssa



Syksy eestin mummolassa





Lapinlahden David Beckham


(sori en tajunnut kääntää, mutta ottakaa asia positiivisesti-niskajumppaa)

Pakastettu mato

Mietittiin äitin kanssa voiko syväjäädytetty vattumato herätä henkiin.

Sellaista Lapinlahdella.

Tyytyväinen

Eihän lomalla tarvitse ajatella tai tehdä mitään fiksua?
Pieni pelko alkaa pikku hiljaa hiipiä takaraivoon, että olenko jotenkin feidannut kouluhommia liikaa taka-alalle.

Ehtii myöhemminkin stressata. Toivon niin.

Päivän kohokohta oli metsässä rämpiminen. Vähään tyytyväisyys on hyvästä.

Haisee talvelle. Pakkanen odottaa vielä nurkan takana. Ehkä pian.

Melkein suorinta tietä kotiin

Erikoinen oli tämän reissun matkakarma. Musen keikalle tähdätessä automme sammui Hartwall-areenan liepeille. Onneksi oli kakkosauto, joka kuljetti kahdeksan apinaa jäähallille. Keikka oli visuaalisesti upea ja hyvin poijjat soittivat muutenkin!

Matka jatkui aamulla kohti Länsisatamaa. (Kiitos Annille vielä b&b-palveluista!) Epäinhimillisyyden huipentumana, viiden tunnin yöunien ja kuudelta heräämisen jälkeen, en olisi uskonut saavani lipputiskiltä jonotusnumeroa käteeni. (Kuka hullu nyt perustorstaina lähtee Tallinnaan kello kahdeksan aamulla? No, aika moni, kun on syyslomaviikko!) Jonotin lippua vielä kahta minuuttia vaille kahdeksan, kunnes armosta pääsin laivaan. Juoksien ohi passijonon ja Tallinna, täältä tullaan!

Laivalla hengailin kahden myös lippua viimeiseen jonottaneen suomenruotsalaispojan kanssa. Heitettiin läppää porvarimeiningeistä, enkä lopulta enää tiennyt mikä oli totta ja mikä ei. Rentoja tyyppejä.

Päivä kului Tallinnassa äitin kanssa. Yritin löytää itselleni talvikenkiä, äiti olisi kovin nähnyt minut hienoissa saappaissa, itse preferoin tossumallisia nilkkureita. "Nämä ei kyllä pidä kovin hyvin vettä.."

Maalla haravoin lehtiä ja kehitin itselleni uuden vuorokausirytmin - kymmeneltä nukkumaan, kahdeksan jälkeen ylös. Toimivaa.

Lauantaina matkustusprobleemat saivat jatkoa pienimuotoisesti. Olin lähdössä junalla Tallinnaan. Asemalla huomasimme paikallisen mummon kanssa, että juna kulki vain arkipäivisin. Toinen paikallinen mummo tuli kertomaan, että seuraava menee tunnin päästä ja että hän joutuu usein selittämään asiasta ihmisille, koska hän kulkee junalla viikottain ja aina joku on väärään aikaan asemalla ihmettelemässä. Kummallista kyllä, että hän itse oli aina tuntia aikaisemmin asemalla-ehkä hänen elämäntehtävänsä oli selvittää asiaa ihmisille?!

Seuraavalla junalla kaupunkiin ja itsenäistä oikkareiden ottamista pitkin poikin. Myöhemmin tapasin Joannan ja Pätun, joihin siis tutustuin lukion Krakovan matkalla. Oli mukavaa jutella ja huomata pärjäävänsä kielellä hyvin. Puhuimme myös kulttuurieroista. Suomalaisten isoveli-asenne ärsyttää. Outoa, että se on yhä vahva, vaikka Eesti kasvaa koko ajan, etenkin taloudellisesti. Suomalaiset vaativat palvelua suomeksi eivätkä kaihda suoraa palautteen antamista. Ehkä se on toisinaan oikeutettua, mutta tilannetaju olisi hyvä säilyttää. Ja tietty arvostus eri kulttuuria kohtaan.

Aamulla heräsin kello 8.30 puhelimeen. Laiva, jonka oletettu lähtöaika oli kello 12 lähtikin kello 10.00. Äiti oli tapansa mukaan paniikissa, mutta lopulta päätimme lähteä kello kahdelta. Ylitin itseni, kun lahti ylittyi pienellä aluksella. Periaatteeni kesti yli kymmenen vuotta, nyt söin jalkani lievän pakotuksen seurauksena. Yllätyksekseni oksennuspussille ei ollut käyttöä, vaan matka oli jopa mukava.

Rautatieasemalla lippua ostaessa huomasin, että seuraava juna lähtisi kahden minuutin päästä. (Emme ajatelleet, että ko. junaan olisi mahdollisuuksia edes ehtiä) Liika epäröinti vei minuutit ja hyppäsimme seuraavaan. Juna vei Kuopioon, Volvo Lapinlahdelle. ( Asemalla kuulutettiin jatkobussiyhteyksistä, ups)

Kovin on muuttumaton kylä. Kuin vanhoina aikoina konsanaan, vietettiin hetki matiskilla Heidin ja Iinan kanssa. Nostalgista. Ihanaa, että voi palata ikään kuin menneisyyteen eläen kuitenkin nykyisyyttä. Turvallista. Ihanaa.

Ihanaa, Rosa!

Rosa Meriläinen pelasti päiväni (ja elämäni).

http://blogit.hs.fi/rosa/
(elämän ansioluettelo)

Mahtavaa, olen huijari, eikä se haittaa! Suuri helpotus.

Hyvä syy huijata

Olen ovela lusmu ja keksin hyvä tarinan, jotta saisin torstain vapaaksi. Pääsen siten samoilla tulilla Helsingistä jatkamaan ilman Tampereelle palautumista. Loma! Huomenna!

Eilen meille luennoi Hesarin kuvaajan Juhani Niiranen. Tykkäsin kovasti. Lehtikuvaajan työ vaikuttaa siistiltä. Varsinkin jos pääsee kiipeilemään bajamajojen päälle!

Ärsyttää toi lehden tekeminen. Teet jutun sata kertaa uusiks ja silti se on paska. Sitä se on. Itsepä ammatin valitsin. Onneks pääsee huomenna karkuun! Lomalta onkin sit mukava palata kuulemaan heti suoraa palautetta (=paskaa niskaan).

Musemusemuse. Kaikki vaan tapahtuu, äsken keikkaan oli sata vuotta aikaa! Nyt se kuitenkin on jo. Kivaa myös mennä Tallinnaan ja käydä maalla. Suunnitelmissa nähdä Krakovasta tuttua Joannaa ja Pätua. Ja kotiin, ihanaa!

Turku is my second hometown

- Sulla on joku mies siellä Turussa.
- Ei ole. Eilen vaan päätettiin liftata Turkuun, kun ei ollut muuta tekemistä, usko jo.

Näin tapahtui. Selvidyttyämme Hämeenkadun Appron erittäin hämmentävistä draamakuvioista (ja alkoholin aiheuttamista sivuoireista) ajateltiin Anskun kanssa lähteä randomretkelle läntiseen Suomeen, taas vaihteeksi.

Ensimmäinen liftikuski heitti meidät keskelle moottoritietä. Onneksi pääsimme ennen kuolemaa trubaduuripakun kyytiin, joka heitti meidät suoraan Turkuun. Joki oli tallella ja vakkaripizzeriasta sai suuren määrän ruokaa halvalla.

Lempparipunkkari yritti olla paras ystävämme kalliopussikaljaillessamme, mutta tyrän esittely sai meidät kaikkoamaan maisemista.

Aurinko ehti mennä piiloon, ennen Alkon reissua. Pussiteltiin siis teinien lailla joen tuntumassa, fiksu veto, kun ulkona oli ehkä 2 astetta. Tämän jälkeen astuimme Kerttuun, jossa pelasimme erät Scrabblea ja Trivial Pursuitia (voitin!). Mujuttuamme ikuisuuden kuppilassa, vaihdoimme Cosmiciin, jossa Goottienergia virtasi, kuten myös kalja.

Jauhoimme antaumuksella asioita, kunnes ystävämme Emojeesus tuli paikalle. Opetuslapset kummastelivat outoa ratkaisua pistää mustat rakennekynnet vain toiseen käteen. Voi muuttaa imagoa toispuoleisesti, sinänsä kätevää.

Lähdimme kohti Dynamoa, jossa kyynärpäätaktiikka narikkajonossa oli käypä valtti. Paikka oli täynnä, samoin olivat tyttöjen päät. Loppuillasta keksimme uuden hämmentävän gallupin, joka kuului "Ovatko korkokengät kiihottavat?" Testasimme tätä heti finlandssvenskoihin, joiden kanssa ajauduimme juttelemaan. Tammisaarelaiset eivät juuri puhuneet suomea, joten jutun taso auttavalla känniruotsilla oli vähintäänkin mielenkiintoinen. "Här är den confusing gallup.."

Iina hävisi ja Anskun kanssa mujuimme ulos valomerkin tultua hämmentävän aikaisin. Den andra svenska seurasi meitä ja bongasimme emojeesuksen ja Iinan ulkoa. Opetuslapset olivat hyvin humalassa ja Jeesus ei lopulta jaksanut jatkaa opetustuokiotaan. Svenskan kaverit olivat menneet toiseen baariin ja viimein meidänkin tuli jättää hänet yksin kadulle.

Matkalla Ansku yritti bongata randomjatkoja, mutta onneksi jatkojen taso tuli huomiotua tarpeeksi ajoissa. "Noi on ihan urpoja"

Tänään tuhlasimme omaisuuksia kahvilassa ja porvarillisesti matkustimme junalla takaisin Manseen. Oli virkistävää matkailla. Taidan tykätä Turusta.

Tappoviikko tulossa, onneksi sen varalta latasin akkuja olemalla joka toinen päivä turboissa. Utaimen tekoa, keskiviikkona Muse Helsingissä, takaisin Tampereelle, sitten Eestiin ja kotiin. Äksöniä ei puutu, koska ehtii nukkua?

Pikaiset

Virastotätien käyttäytymisestä voisi saada hyvän gradun aiheen. Vierailin eilen vakuutustoimistoissa (aika aikuista) ja naureskelin etenkin yhdelle superuteliaalle mammalle, joka oli kyllä ihan mukava, mutta myös hyvin huvittava.

Kylmyys puskee pikkuhiljaa, Tuusniemellä oli havaittu lunta jo aamulla, Tampereella paistoi toistaiseksi aurinko. Talven tuloon on jo jollain tapaa sopeutunut-antaa tulla vaan!

Olen fyysisesti aika rikki neljän päivän ahkeroinnin jälkeen. Huomenna voi siis hyvällä omalla tunnolla ottaa takaisin ja valua koomassa seuraavat neljä päivää. Appro vol 2, täältä tullaan!